Lue keskustelun säännöt.
"Poikamainen" 3,5-vuotias tyttö pk-hoitajien silmätikkuna
16.09.2016 |
Tekstini on kirjoitettu puolustuskannalla koska olen väsynyt tilanteeseen, suokaa anteeksi.
Kun muut tytöt hoitavat vauvanukkeja tai askartelevat, oma tyttöni viilettää poikien kanssa villieläinleikissä tai rakentaa junarataa heidän kanssaan. Muilla tytöillä hiukset on laitettu nätisti letille, omani repii pinnit ja ponnarit pois päästä jo aamusta, koska ei tykkää niistä. Hoitajat yrittävät päivän aikana letittää hänenkin hiuksiaan, mutta tyttö ei tykkää siitä yhtään.
Autot kiinnostavat enemmän kuin nuket, prinsessajutuista ei välitä tippaakaan. On erittäin liikunnallisesti taitava tapaus ja tykkää ulkonakin remuta poikien kanssa, vaikka tuleekin juttuun myös tyttöporukassa.
Minä en äitinä ole koskaan nähnyt tässä mitään outoa, koska tyttö on kasvanut isoveljensä kanssa eikä edes tunne ikäisiään tyttöjä päiväkodin ulkopuolelta. Hän on ihana, iloinen ja tottelevainen lapsi. Mutta päiväkodin hoitajat eivät tykkää yhtään.
Koska tyttäreni ei ole kiinnostunut hoivaleikeistä, tämä tulkitaan niin että "hän ei leiki roolileikkejä". Kyllä leikkii, olen monta kertaa hakenut hänet kesken villieläinleikin, siellä hän karjuu lattialla matkien tiikeriä poikien kanssa. Kotona laittaa muille perheenjäsenille ruokaa, välillä laittaa nukkea nukkumaan ja lego-ukoille rakennetaan milloin uimahallia, milloin kauppaa jossa vierailevat. Mitä nämä ovat, jos eivät roolileikkejä?
Nyt tyttö on laitettu johonkin pienryhmään jossa opetellaan empatiataitoja. En ole koskaan saanut tämän puolentoista vuoden aikana viestiä, etteikö tyttäreni olisi empaattinen, mutta nähtävästi tässäkin asiassa on hoitajien mielestä parannettavaa. Tytöllä on paljon kavereita hoidossa, on suosittu ihan (myös hoitajien mielipide), eikä koskaan ole kiusannut muita. Silittää ja hellii muita lapsia kyllä, pienempiä niin paljon että joutuivat vähän toppuuttelemaan aiemmin. Kotona jos huomaa esim. veljellä olevan laastari sormessa, tulee ihmettelemään sitä hätääntyneen näköisenä ja puhaltaa siihen, että "paranee". Jakaa herkuistaan muille, hiljenee jos pyydetään vedoten esim. lähellä nukkuvaan vauvaan jne. Eikö tämä sitten ole empatiaa?
Syy, miksi olen näin "piikit pystyssä", on että mielestäni minulla on kaikinpuolin normaali ja valloittavan ihana lapsi, josta yritetään etsiä vikaa suurennuslasin kanssa. Olen kysynyt hoitajilta suoraan, mitkä ne ongelmakohdat heistä konkreettisesti ovat, mutta en ole koskaan vielä saanut selvää vastausta. Kävin jopa juttelemassa pk:n ulkopuolisen ihmisen kanssa aiheesta hoitajien kehoituksesta, mutta hänkään ei ymmärtänyt, miksi olin siellä...kun ei hänelle oltu mitään kerrottu lapseni ongelmista. Että juu, alkaa jo vähän kyllästyttämään. Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kieltää lapsesi pienryhmään osallistumisen? Eiväthän ne päiväkodin työntekijät voi erottaa lastasi pienryhmään ilman sinun suostumustasi ja heillä pitää olla perusteet siihen, eikä sinulla perusteita miksi lapsesi ei tarvitsisi tätä ryhmää.
Et nyt ihan tainnut ymmärtää mitä sana pienryhmä tarkoittaa päiväkodissa. Pienryhmätoimintaan osallistuu kaikki lapset, esim kolmen kasvattajan ryhmässä lapset on jaettu kolmeen pienryhmään jotka ryhmästä riippuen ovat erilaisia, voi olla esim viisivuotiaiden ryhmä jotka pääsevät tekemään pikkueskareiden tehtäviä, voi olla kädentaitojen ryhmä lapsille jotka tarvitsevat harjoitusta mm saksien ja kynän käytössä ja muussa hienomotoriikassa. Tai sitten voi olla että ei ole tehty mitään erityisiä ryhmiä vaan lapset on vain jaettu kolmeen ja kukin kasvattaja suunnittelee toiminnan yhdelle ryhmälle (leikki, askartelu, retki, jumppa jne) Niissä ryhmissä ollaan yleensä aamuisin, ennen ulkoilua max 30 min. 24 lapsen ryhmässä kun ei millään voi vaikkapa askarrella yhtä aikaa, lapsia on pakko jakaa ryhmiin ja tämä on ihan normiarkea päiväkodeissa. Pienryhmä siis EI ole verrattavissa erityisluokkaan tai pienluokkaan joita kouluissa saattaa olla.
Ap:n lapsen päiväkodissa kuulostaa olevan melko innokkaita kasvattajia jos ihan empatiapienryhmä on pitänyt perustaa lapsille, enpä ole ennen tuollaiseen törmännyt. Siihen "joutuminen" ei kuitenkaan ole mikään rangaistus, tarkoittaa vain että leikkivät jonkun aikaa tietynlaisia leikkejä ja harjoittelevat tietynlaisia taitoja. Ihmettelen tuota syyllistävää sävyä miten päiväkodista on asiaa käsitelty, luulisi että joka ryhmään mahtuisi näitä lapsia jotka mieluummin leikkivät vastakkaisen sukupuolen kanssa, ihan normiarkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuota sukupuolimuottiin ahtamista on koettu etenkin vanhempien hoitajien toimesta. Meillä pojalle laitettiin aina vaihtohousut jalkaan kun olin vienyt sukkahousuissa pk:hon. Kun kysyin että oliko tullut pissa housuun niin sanottiin että ei, mutta eihän poika voi olla sukkiksissa, 2-vuotias. (Oli sellaiset autokuviolliset joita meillä pidettiin sisähousuina kun lapsi oli niin laiha ettei muu oikein pysynyt päällä ja vaippaiässä tippui se vaippakin).
Toinen "vika" oli se että poika leikki mieluiten tyttöjen kanssa, samoin seuraavakin poika. Parhaat kaverit olivat tyttöjä. Kehityskeskusteluissa kovasti yrittivät puhua siitä että yrittävät löytää pojille kaveria. Innoissaan olivat kun tuli joku uusi poika että "nyt tuli kaveri" ja yrittivät parittaa poikia. Minä yritin sanoa että sillä on jo kaveri, ja monta muutakin. Vanhin poika on edelleen paras kaveri sen tytön kanssa vaikka päiväkodista on jo aikaa.
Minäkään en usko. Tai ehkä aloittaja itse on tiedostamattaan päättänyt että henkilökunnan "outo" käytös johtuu nimenomaan siitä että hänen tyttönsä on poikamainen, vaikka syy olisi todellisuudessa jokin muu. Miten niin "eivät tykkää"? Miten se ilmenee? Kuitenkin sanoit toisessa kohtaa että on suosittu, eikä henkilökunta sen paremmin kuin ulkopuolinenkaan ymmärtänyt mikä on ongelma. Ainoa tässä jutussa joka tekee kärpäsestä härkäsen olet kyllä sinä, ap. Sekö siinä oli kamalinta kun hänelle yritettiin laittaa lettejä päähän? Jospa hän on empatiaryhmässä, koska on kovakourainen muita kohtaan, jos on kerran jouduttu toppuuttelemaan?
Onko tämä tosiaan kirjoitettu v. 2016?! Ja onko tämä totta? Väitätkö sinä tosissasi, että vielä näinä aikoina on noin tarkat sukupuoliroolit päiväkodissa, vaikka sukupuolineutraali avioliitto on tätä päivää?
Itse olisin voinut kirjoittaa melkein samanlaisen aloituksen joskus v. 2000. Silloin olin sitä mieltä, että antaa lapsen olla sellainen kuin on. Miksi pitäisi itseensä ja elämäänsä tyytyväistä tyttöä kiusata jo pienenä vaatimalla häntä toimimaan perinteisen sukupuoliroolin mukaan? Hyvin hän pärjäsi koulussakin, vaikka sattui olemaan ikäluokkansa ainoa tyttö alaluokilla. Harrastaa mm. metsästystä, mutta jääkiekkoa ei lähtenyt pelaamaan poikien joukkueeseen.
En muista, mitä vastasin päiväkodin tädille silloin, mutta sanoin kyllä jossain ääneen, että eihän sillä mitään merkitystä ole, vaikka olisi poikamainen vielä aikuisenakin. Kun se aika koittaa, on varmaan nähty suurempiakin ihmeitä kuin se, että tyttö tuo miniän ja poika vävyn - kun on sitten käynytkin.
Itsekin olin lapsena todella poikamainen. Vihasin nukkeja, leikin vain autoilla. Kotileikkien sijaan tykkäsin painia. Silti musta kasvoi ihan tavallinen, naisellinen nainen. Ja hetero, vaikka tuskin lesbouskaan olisi ongelma. Ei ole tyttöjen tai poikien leluja ja leikkejä, ne ovat ihan täysin keksitty konsepti. Ei kirkonrottakaan ole tyttöjen tai poikien leikki, miksi nuket tai autot olisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väittääkö joku, että tällaisia päiväkoteja ei Suomessa ole ollut enää 20 vuoteen?
Kyllä on! Oma lapseni on nyt 20 v ja hänen päiväkodissaan kyllä vastavalmistunut ohjaaja ( ei ollut LTO) yritti kyllä painostaa tyttöäni oikeaan sukupuoli-identiteettiin, turhaan.
Kouluun mennessä sitten onneksi oli ymmärtäväisempää porukkaa. Opettajalta oli kysytty, "ovatko nuo kaikki ekaluokkalaiset poikia". Opettaja oli vastannut "kyllä, mutta yhden nimi on Maija".
Aloittajalle ehdottaisin, että älä sinä suotta ahdistu pienryhmästä. Ei se ole mikään rangaistus ja jos lapsesi selvästi viihtyy siellä, anna olla! Ehkä juuri sinun lapsesi on se ryhmän kantava voima, joka saa toisetkin osallistumaan. Niin minunkin lapseni oli. Tosin koko päiväkoti oli yhtä pienryhmää.
Yksi keino vaikuttaa asiaan on ihan reippaasti leikata tukka lyhyeksi ja pukea pojaksi. Sillä tulisi selväksi se, että ei ole mitenkään tärkeää saada muokatuksi tyttörooliin.
PS. Tämä tukkajuttu oli se, joka paljasti provoksi. Mutta ei se mitään, kyllä me silti voimme leikkiä, että tällaista tapahtuu vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
En usko!
Jotain hyvin olennaista jää nyt kertomatta. Sellaista päiväkotia ei Suomessa ole enää pariin vuosikymmeneen ollut, jossa jaoteltaisiin lasten leikit sukupuolen mukaan. Joka päiväkodissa on riehuvia tyttöjä ja rauhallisia poikia, jotka sekoittuvat leikeissä toisen sukupuolen ryhmiin.
Henkilökunta on koulutettua ja vaikka joku yksilö ei olisikaan, niin kyllä yhteisö toimii hänet vaientaen.
-LTO vuodesta -89
Juupa juu, ja päiväkodeissa ei koskaan kiusata ja aina vain on ammattimaista toimintaa. Anteeksi vain mutta näitä tapauksia todella on ja useammassakin paikassa kahvitauon puheenaiheena on se kuinka tyhmä tuo ja tuo lapsi on ja kuinka hienosti taas se ja se pukeutuu. Seen that. Ei aina ole ammattimaista touhua ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 2,5v. tyttö on ihan samanlainen, mutta ei ole vielä kokemusta päiväkodista. Tuolla se taas viilettää leikkimopolla ympäri kämppää isoveljen (4,5v.) kanssa. Junarata ja legot ovat myös lempipuuhaa. Joskus harvoin työntelee jotain nallea tai nukkea (isoveljen vanhoilla) rattailla. Molemmat sekä tyttö että isoveli tykkäävät leikkiä ruoanlaittoa ja auttaa oikeassa ruoanlaitossa. Ovat molemmat tosi empaattisia ja ovat toisilleen kaikki kaikessa. Pojalle ostin 2-vuotiaana nukenrattaat kun sellaiset halusi ja muut äidit naureskelivat asialle :O On tosi surullista miten edes lasten ei anneta olla sellaisia kuin ovat vaan yritetään tunkea ja tuputtaa johonkin tyttö- ja poikamuotteihin.
Minulla samanlaisia kokemuksia! Tyttö on vasta 1,5v. Liikunnallinen, kova kiipeilemään. Mutta autot ja eläimet kiinnostaa enemmän kuin nuket. Lempilelu on Fisher Pricen bussi.
Pehmoleluja kyllä halii ja hellii. Mutta nukeista ei niin kovasti perusta. Perhekerhoissa ym paikoissa säntää ekaksi tutkimaan leluautoja. Ja aina ne työntekijät ovat taivastelemassa, miksei tyttö leiki nukeilla.
Mitä väliä sillä on, millä leikkii, kunhan leikkii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko!
Jotain hyvin olennaista jää nyt kertomatta. Sellaista päiväkotia ei Suomessa ole enää pariin vuosikymmeneen ollut, jossa jaoteltaisiin lasten leikit sukupuolen mukaan. Joka päiväkodissa on riehuvia tyttöjä ja rauhallisia poikia, jotka sekoittuvat leikeissä toisen sukupuolen ryhmiin.
Henkilökunta on koulutettua ja vaikka joku yksilö ei olisikaan, niin kyllä yhteisö toimii hänet vaientaen.
-LTO vuodesta -89
Juupa juu, ja päiväkodeissa ei koskaan kiusata ja aina vain on ammattimaista toimintaa. Anteeksi vain mutta näitä tapauksia todella on ja useammassakin paikassa kahvitauon puheenaiheena on se kuinka tyhmä tuo ja tuo lapsi on ja kuinka hienosti taas se ja se pukeutuu. Seen that. Ei aina ole ammattimaista touhua ei.
Olen ollut sijaisena alakoulussa, jossa opettajainhuoneessa opet alkoivat porukalla ääneen miettiä, kenestä lapsesta tulee isona todennäköisesti rikollinen ja kenestä maksullinen nainen. Olin todella hämmentynyt ja kauhuissanikin. Miten opettajat voivat ajatella tällaista lapsista?
Tosin jo opettajankoulutuksessa yksi kouluttaja totesi, että pitää muistaa, että joka luokassa on todennäköisesti joku, joka isona päätyy vankilaan tai on huumeiden käyttäjä tms. Mutta eikö opettajan pitäisi yrittää olla se aikuinen, joka nöidenkin lasten elämässä voisi olla se ihminen, joka saa valitsemaan elämässä järkeviä ratkaisuja?
Joko Ap jättää jotain kertomatta/kuvittelee tai liioittelee asioita tai sitten on hyvin oudot päiväkodin hoitajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko!
Jotain hyvin olennaista jää nyt kertomatta. Sellaista päiväkotia ei Suomessa ole enää pariin vuosikymmeneen ollut, jossa jaoteltaisiin lasten leikit sukupuolen mukaan. Joka päiväkodissa on riehuvia tyttöjä ja rauhallisia poikia, jotka sekoittuvat leikeissä toisen sukupuolen ryhmiin.
Henkilökunta on koulutettua ja vaikka joku yksilö ei olisikaan, niin kyllä yhteisö toimii hänet vaientaen.
-LTO vuodesta -89
No, ainakin oman lapseni päiväkotiaikana eteläsuomalaisessa päiväkodissa oikein kovastikin haluttiin jakaa sukupuolittain se leikkiminen. Mekkoa ja koruja sovittaville pojille pantiin kapuloita rattaisiin ja meiltä vanhemmilta pyydettiin anteeksi, kun oli annettu leikkiä tyttöä. Sanottiin että antaa leikkiä vaan, miksei saisi. Eikö ne mekot ja muut ole käyttöön. Olivat hyvin hämillään.
Tämä siis vuosina 2012-2015.
Otapa yhteyttä erityislastentarhanopettajaan, jolle ko päiväkoti ja ryhmä kuuluvat. Kerro hänelle mietteesi, ja hän käy seuraamassa lasta ryhmässä; puolueettomin, ulkopuolisin ja ammattimaisin silmin. Sitten pidätte yhdessä keskustelutuokion hänen ja lapsen päivittäisten varhaiskasvattajien kanssa. Lapsista tosiaan voi tulla erilaiset asiat ja ominaisuudet esille hieman isommassa vertaisryhmässä kuin kotona perheen kanssa. Molempien näkemykset ovat tärkeitä huomioita ja niitä tulisi tarkastella rauhassa ajatellen että kaikki tarkoittavat lapsen parasta. Tapausta tietämättä en voi ottaa kantaa sen kummemmin kumpi on "väärässä" koska näin ei yleensä olekaan. Tärkeää olisi lasta hoitaville kasvattajillakin varmaan tarkastella "normaaliuden" rajoja, ja siinä erityistyöntekijä voi heitä auttaa. Ja sinähän olet toki lapsesi paras asiantuntija, mutta ihan yleisesti ottaen (en nyt tarkoita tätä tapausta) ammattikasvattajat näkevät lapsen isommassa, samanikäisten joukossa, heillä on tuon ikäisistä lapsista kokemusta ja tietoa kehityksestä joten heillä on vertailupohjaa eri tavalla. Kuulostaa siis aika epäammattimaiselta jos heidän toimintaansa ohjaa pelkkä perinteinen sukupuoliroolikäsitys. Sinulla kuulostaa olevan valloittava nuoren naisen alku, tsemppiä sinulle että asiat sujuvat ja saatte yhteisymmärryksessä tyttären elämässä toimivien aikuisten kanssa turvattua hänelle lasta yksilöllisesti huomioivan ja tukevan arjen.
Terveisin lastentarhanopettaja ja kahden tyttären äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttöni ei ole ikinä leikkinyt nukke- tai kotileikkejä. Leikkimökki pihalla on kelvannut vain tyrmäksi mummossa ja sen ainoan kerran kun tarjosin nukkea, hän paukutti sen päätä lattiaan, koska sai sillä lailla vauvanuken itkemään.
Ihan on kaikille kelvannut tällaisena. Nyt jo lukiossa.
Ihan kiinnostuksesta, että millainen hän nykyään on?
Kannattaisi varmaan olla sähköpostitse yhteyksissä kaikkein ylimpään tahoon. Aina pitää jäädä "jälki" ja tuoda oma kantansa suht asiallisesti ilmi. Näinä "huoli"-aikoina tarpeellista:)
Itselläni on päinvastoin, eli hyvin herkkä, taiteellinen maailmantarkkailija-poika joka on aivan ihana. Eräs sitten viisaana totesi että poikahan tarvitsee vain kunnon urheiluharrastuksen, vaikkapa lätkää. Kun sanoin ettei taida kiinnostaa niin vastaus oli "pannaan kiinnostamaan".
Vierailija kirjoitti:
Asutko Porvoossa vai Pohjanmaalla? Täällä monikulttuurisessa lähiössä ainakaan ei pakoteta mihinkään muottiin. Luojan kiitos.
Älä sinäkään pakota pohjalaisia mihinkään muottiin 😈
Olen jo 50 v. lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt Etelä-Pohjanmaalla ja töiden perässä päätynyt Pohjois-Pohjanmaalle.
Lapsuuteni naapuristo oli poikavoittoinen ja leikit sitä mukaa, auto- ja rosvo- ja poliisileikkejä. Vanhemilleni ei tuottanut mitään ongelmaa ostaa minulle oma pikkuauto ja nallipyssy 🙄
Vastaavasti lapseni pph ryhmä oli poikaenemmistöinen ja tyttö sai leikkiä mitä halusi ilman mitään ongelmia, eskarista vinkattiin että tyttö pitää jalkapallon pelaamisesta. Nyttemmin on pelannut monta vuotta juniorijoukkueessa 🙄 Siinäkin muuten pelaa hui kauhistus sekä tyttöjö että poikia... näin meillä Pohjanmaalla 😉
Kyllä noita hoitajia on ihan kaikenlaisia, ihan kuten vanhempiakin. Heidän arvonsa ja asenteensa heijastuvat aina siihen, miten he lapsia hoitavat ja kasvattavat.
Se, että saa hyvän hoitopaikan lapselleen on oikeasti kuin lottovoitto!!
Mitähän suurta haittaa tytölle on jos opettelee empatiataitoja pienryhmässä?
Jo yli 10-vuotta sitten tyttöni oli pk-ssa pienryhmässä jossa opeteltiin vuorovaikutustaitoja. Ryhmän jäsenet vaihdettiin tietyn väliajoin, kaikki lopulta kävivät sen. Tyttöni mielestä ryhmässä oli kivaa. Sai huomiota, mitä ei suuressa pk-ryhmässä saa.
Niin ja hänen vuorovaikutustaidoissa ei ollut mitään epänormaalia.
Miten voi loukkaantua siitä että lapsi opettelee ematiataitoja. Kaikesta nykyään loukkaannutaan.
Tyttöni oli muuten 2 1/2 vuotiaana sairaalassa tosi kipeänä. Niin hän lohdutteli huonetoveriaan n. 6v poikaa. "Älä itke kohta sinun isä tulee ja ottaa sinut syliin"
Hah, me saatiin neljän pojan jälkeen tyttö, joka nyt 1v2kk. Katsoin juuri hänen lelujaan:on vaan dubloja,autoja,autokirjoja,pyssyjä,jotain ihme hahmoja. Onneks sentään pari lahjaksi saatua nukkea myös ;)