Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tämä Suomen lapsiviha- ja kyttäyskulttuuri saa minut pelkäämään
15.09.2016 |
Kuten tavallinen kaksivuotias, lapsi saa välillä puolikin tuntia kestäviä huutokohtauksia jostain, joka ei mene hänen mielestään oikein (joku leikki esimerkiksi). Saatan joutua kantamaan rimpuilevan lapsen puistosta kotiin ja työntämään samalla rattaita, joihin lasta ei tuossa mielentilassa saa millään köytettyä. Voi sitä tuijotuksen määrää kadulla ja naapuritkin tulevat availemaan ovia ja katsomaan, mitä tapahtuu kun yritän saada huutavaa lasta ja rattaita yhtä aikaa ylös portaita.
Täältä lukemani jutut ovat saaneet minut pelkäämään sitä, että joku vetää vääriä johtopäätöksiä lapsen itkun syistä ja tekee lastensuojeluilmoituksen, joka taas johtaisi vanhemmuuden kyseenalaistamiseen ja siihen, että tänne saattaisi pelmahtaa koska vain tuntemattomia arvostelemaan elämäämme. Nykyään kun tuntuu, että lapsi ei saa näkyä eikä kuulua, normaalia uhmaikääkään ei saisi olla.
Pidän lapsesta niin hyvää huolta kuin vain voi. Kaikki fyysiset tarpeet on täytetty, koti on aina siisti, puhtaat ja sopivat vaatteet, kylvetän lähes joka päivä, syötän terveellistä ruokaa. Ulkoillaan päivittäin ja opetan potkimaan palloa, kiipeilemään, leikkimään muiden lasten kanssa jne. Kotona luetaan yhdessä kirjoja, rakennellaan legoilla ja palikoilla, opetellaan kirjaimia ja piirrellään, muovaillaan muovailuvahoilla. Halin, peittelen iltaisin sänkyyn ja kerron rakastavani. Ollaan naimisissa, tukiverkkoa on runsaasti ja molemmat isovanhemmat aktiivisesti mukana lapsen elämässä. Neuvolassakaan ei ole koskaan ollut mitään huomautettavaa.
Silti pelkään. Jatkuvasti saa lukea, kuinka joku elämäänsä katkera tekee turhia ilmoituksia, joihin tietenkin riittää mikä tahansa syyksi - ja sitä uhmakohtaustahan voi paisutella vaikka miten ilmoitusta tehdessään. Sitten perhe joutuu syyniin. Ainahan sieltä voi löytyä se yksi epäpätevä työntekijä, joka tekee ennakko-oletuksen, että jotain pahaa tässä perheessä täytyy olla.
Enkä ole tuntunut olevan pelkojeni kanssa yksin viimeaikaisten viestien perusteella.
Kommentit (13)
Aina kun vaaditaan vanhemmilta kasvatustaitoja niin alkavat puhua lapsivihasta. Maailma muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelulmoituksen tekemiseen riittää huoli lapsen hyvinvoinnista. Viranomainen sitten arvioi, onko tarvetta ottaa yhteyttä perheeseen ja ryhtyä toimiin. Jos pidät lapsestasi hyvää huolta, sinulla ei ole mitään hätää. Lasten hyvinvointi ja turvallisuus on joka tapauksessa tärkeämpää kuin sinun huolesi siitä, mitä mieltä muut ovat kyvyistäsi vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että 2 v huutaa puoli tuntia
No onnittelut. Lapsesi uhmaikä on sitten ollut helppo.
AP
Otsikko esittää virheellisen oletuksen tosiasiana, joten turha jatkaa keskustelua.
On normaalia, että sitkeä ja voimakastahtoinen uhmaikäinen huutaa puolikin tuntia.
Jos joku tuosta lasun tekee (mitä kyllä epäilen), niin ihan turvassa olette. Tämä palsta on varsin kapea otos elälmästä. Yleensä ihmisillä on järkeä, kokemusta ja harkintakykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No turhaa pelkäät jos muuten kaikki ok. Itselläni on samanlainen, nyt 8-vuotias, ei ole ikinä tullut mitään lasu ilmoja. Hirveällä huudolla on lähdetty monesta paikasta. Kotiin en ole suostunut jumimaan. Kaksi muuta lasta helpompia. Tämän 8-v. kanssa on muitakin ongelmia, ei kasvatukseen liittyviä.
Ainahan ne lasut on vanhempien mielestä turhia, harmi ettei saada kuulla sitä toistakin osapuolta voisi loppua se narina turhista ilmoista kun saisi sossukin antaa tiedot julki.
Samaa mietiskellyt minäkin. 2-vuotias raivoaa ulkona ja ihmiset tuijottaa. Samoin minä huolehdin lapsistani kuten sinäkin tuossa aloituksessa mainitsit.
Meillä vielä kouluikäinen adhd poika. Saa hirveitä raivareita. Käymme hänen kanssaan terapiassa kyllä ja asiaa aktiivisesti hoidetaan. Silti pelkään jos poika saa raivarit, että kuka naapuri ilmoituksen tekee. Hulluahan näin on elää, että pelkää. Nykyään on niin hienosti peloteltu, että mitä hirviöitä ls-ihmiset ovat, perhe joutuu kuukausien seurantaan ja netissä on oikein konkreettisia vinkkejä miten valmistautua työntekijöiden kotikäyntiin. Järkyttävää. Mihin maailma on menossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasun voi toki joku huolestunut tehdä, mutta ei teille kukaan pelmahda yhtäkkiä tutkimaan asiaa. Teitä lähestytään joko kirjeitse tai puhelimitse. Mutta samaa mieltä olen kanssasi siitä, että nykyään tehdään naurettavan herkästi kaiken maailmaan viranomais ilmoituksia. Itse olen 80- luvun nuori, eikä silloin poliisitkaan tehnyt lasuja juopottelevista nuorista, kirjoittivat vain sakon. En yhtään ihmettele, että ovat tänä päivänä ylityöllistettyjä, mutta miten vaan ja ilmapiiri senkun ahdistuu enemmän, vaikka Sipilä kuinka hymyilisi.
Jep meille oli tehty perätön lasu ilmoitus. Miehelle soitti ja sanoi että ei mitään syytä ole...siis täh? Miten voit tehdä ilmoituksen jos ei ole syytä?? Olen järkyttynyt, vihainen ja kaikkea mitä voi olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että 2 v huutaa puoli tuntia
Mä tunnen monta aikuista ihmistä, jotka kykenee helposti samaan raivohuutamiseen ja ajoittain sitä harrastavatkin.
ihan jokainen meistä aikuisista kykenee myös kiukuttelemaan turhasta heittämällä sen puoli tuntia ja päästelemään ärräpäitä mennessään..
Sua sitte ei varmaan koskaan kiukuta, etkä säkään koskaan huuda?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että 2 v huutaa puoli tuntia
Mä tunnen monta aikuista ihmistä, jotka kykenee helposti samaan raivohuutamiseen ja ajoittain sitä harrastavatkin.
ihan jokainen meistä aikuisista kykenee myös kiukuttelemaan turhasta heittämällä sen puoli tuntia ja päästelemään ärräpäitä mennessään..Sua sitte ei varmaan koskaan kiukuta, etkä säkään koskaan huuda?
Aikuiselta ihmiseltä voidaan edellyttää ääritunteiden hallintaa. Raivokohtaukset aikuisella eivät mielestäni ole hyväksyttäviä vaan jotain on mennyt pahasti kehityksessä ja kasvussa vikaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole normaalia että 2 v huutaa puoli tuntia