Miten eroon toivottomasta ihastuksesta..?
Tämä tunnetila on kestänyt noin 5vuotta. Viimeiset 2 vuotta aivan jatkuvaa ajatusten häirintää. En saa tätä miestä pois mielestäni, en mitenkään :( En edes tunne palavien tunteideni kohdetta, mielikuvani on muodostunut ainoastaan ulkonäön ja kuulopuheiden perusteella. Tuttavuutemme rajoittuu "hyvää päivää" -asteelle. Naurettavaa siis, mutta miten nämä tunteet kytketään Off-asentoon?
Olen hieman yrittänyt lähestyä, tämä unelmieni prinssi ei ole kiinnostunut edes tutustumaan millään tavoin. Ei valitettavasti yhtään 😢
Miten te muut saatte unohtumaan toivottoman rakkauden? Koen että ko. tapaus on vienyt kylliksi energiaani ja haluan ihan oikeasti eroon tästä tunteestä!!! Auttakaa joku oikeasti nyt mua.
En halua miettiä tuota tyyppiä enää. Kohtalotovereita ja mitkä selviämismahdollisuudet?
Kommentit (10)
Mistä tiedät ettei tämä prinssi ole kiinnostunut jos olet kuulopuheiden varassa? Viohan olla että hän ajattelee samoin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei tämä prinssi ole kiinnostunut jos olet kuulopuheiden varassa? Viohan olla että hän ajattelee samoin.
On käynyt mielessä tuokin koska seurassani hän on aivan kuin seipään niellyt. Oikein veitsellä leikattava tunnelma. Hän on työpaikkamme ilopilleri, supliikki hassuttelija. Kaikille muille mutta ei minulle vahingossakaan. Hän jäätyy seurassani aivan täysin. Jäädyn tosin itsekin :(
Viimeisien kuukausien aikana hän on kyllä ihan selkeästi on vältellyt minua (tämä ei ole kuvitelmaa).
Eikö todellisen ihastuksen tunnista siitä että haluaa päästä panemaan tuota ihastuksen kohdetta? Onko sulla ap tuollainen tunne, onko välillänne vetovoimaa? jos ei, niin sitten kannattaa unohtaa.
Onnellinen vaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei tämä prinssi ole kiinnostunut jos olet kuulopuheiden varassa? Viohan olla että hän ajattelee samoin.
On käynyt mielessä tuokin koska seurassani hän on aivan kuin seipään niellyt. Oikein veitsellä leikattava tunnelma. Hän on työpaikkamme ilopilleri, supliikki hassuttelija. Kaikille muille mutta ei minulle vahingossakaan. Hän jäätyy seurassani aivan täysin. Jäädyn tosin itsekin :(
Viimeisien kuukausien aikana hän on kyllä ihan selkeästi on vältellyt minua (tämä ei ole kuvitelmaa).
Ehkä hän jännittää seurassasi, koska on ihastunut suhun?
Järkkääkö työporukkanne koskaan mitään illanistujaisia? Tai saisitko häntä muuten vaan pyydetyksi vaikka kaljalle? Pari sidukkaa voisi rentouttaa teitä molempia ja saisitte ehkä puhuttua asioista ja se voisi johtaa johonkin. Ei tuo minusta yhtään mahdottomalta kuulosta, päin vastoin.
T. Ikuinen opportunisti
Täällä toinen samassa tilanteessa. Kohta vuosi mennyt, eikä ole mahdollisuuksia, että tästä tulisi jotain :(
huoh.
Tuohan on hyvä tilanne. Sama työpaikka, eikä mies pääse karkaamaan :) Pyydä alkajaisiksi vaikka lounasseuraksi.
Onnellinen vaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät ettei tämä prinssi ole kiinnostunut jos olet kuulopuheiden varassa? Viohan olla että hän ajattelee samoin.
On käynyt mielessä tuokin koska seurassani hän on aivan kuin seipään niellyt. Oikein veitsellä leikattava tunnelma. Hän on työpaikkamme ilopilleri, supliikki hassuttelija. Kaikille muille mutta ei minulle vahingossakaan. Hän jäätyy seurassani aivan täysin. Jäädyn tosin itsekin :(
Viimeisien kuukausien aikana hän on kyllä ihan selkeästi on vältellyt minua (tämä ei ole kuvitelmaa).
No tälläsellä jossittelulla ei ainakaan varmasti tule unohtumaan!
Vierailija kirjoitti:
Eikö todellisen ihastuksen tunnista siitä että haluaa päästä panemaan tuota ihastuksen kohdetta? Onko sulla ap tuollainen tunne, onko välillänne vetovoimaa? jos ei, niin sitten kannattaa unohtaa.
No itse en oikein muuta kykene ajattelemaankaan. Mistä tuon tietää onko välillä vetovoimaa!? Omalta kohdaltani asiasta ei ole mitään epäselvää. Tunteet ovat todennäköisesti yksipuoliset :(
Itse en pidä mahdollisena että eloisa mies vuodesta toiseen jahkais tarttumatta tilaisuuteen..?
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi kun hän vaihtoi työpaikkaa. Välillä tosin vieläkin joskus tulee ikävä.
Tämä on toimiva keino. Mikä ihana tunne kun tilanne normalisoituu ja saa elää normaalia arkea ilman tunnekuohuja. Alun ikävän jälkeen on helpottunut olo,
Mulla auttoi kun hän vaihtoi työpaikkaa. Välillä tosin vieläkin joskus tulee ikävä.