Lue keskustelun säännöt.
Minulla on koiranpentu!
Vuffeli
12.09.2016 |
Ja yhtäkkiä minulla on myös laaja hyvänpäiväntuttujen piiri! Joka päivä saan jutella useamman ihmisen kanssa ja tavata myös uusia koiratuttuja. Vaikka asunkin yksin, en tunne itseäni enää yksinäiseksi. Koiranomistajat juttelevat keskenään ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Kommentit (20)
Sama juttu täällä 😊Varsinkin pentu sattuu olemaan suht'koht harvinaista rotua niin kyllä se ihmisiä kiinnostaa 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin saman kun oma koira oli pieni. Parin koiranulkoiluttajan kanssa olen ystävystynytkin ja käydään yhdessä lenkeillä jolloin koirat saavat riehua keskenään :)
Harmi että olen koiralle allerginen. Olen monesti ajatellut, että tulisi lenkillekin lähdettyä paremmin, jos olisi koira. Liikun kyllä, mutta joskus lintsaan.
Tässä koiran vihaajille, mullapa on 2 koiraa 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai. Meillä myös koiranpentu eikä ikinä kukaan jää juttelemaan... Ollaan varmaan liian pelottavia pikku-cottonin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minkähän rotuinen pentu on , jääkö pieneksi vai tuleeko isokokoinen?
Tiesitkö, että rotu on pelkkä sosiaalinen konstruktio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän rotuinen pentu on , jääkö pieneksi vai tuleeko isokokoinen?
Tiesitkö, että rotu on pelkkä sosiaalinen konstruktio?
🐕😂
Vierailija kirjoitti:
Ai. Meillä myös koiranpentu eikä ikinä kukaan jää juttelemaan... Ollaan varmaan liian pelottavia pikku-cottonin kanssa.
Höh,mie kyllä jäisin 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa! Olen onnellinen puolestasi ja hiukan kateellinen myös :)
Mä huomasin saman kun hankin koiran n. 1,5 vuotta sitten. Ennen koiran hankintaa kärsin masennuksesta ja olin hyvin yksinäinen. Tavallaan koiran avulla olen saanut uusia tuttavuuksia ja jopa yhden oikein hyvän ystävän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin saman kun hankin koiran n. 1,5 vuotta sitten. Ennen koiran hankintaa kärsin masennuksesta ja olin hyvin yksinäinen. Tavallaan koiran avulla olen saanut uusia tuttavuuksia ja jopa yhden oikein hyvän ystävän!
Mulla on sama tilanne. Siis tuo ennen koiraa -tilanne. Alan olla jo pelottavan masentunut. On tosi synkkiä ajatuksia ja oon ihan yksin tässä maailmassa. Olen ikäni ollut koiraihminen, mutta nyt olisi ensimmäistä kertaa kyseessä koiran hankinta yksin. Selviääkö siitä? Mutta sitten olisi edes seuraavaksi 10+ vuodeksi joku syy nousta aamulla sängystä. Itse asiassa se paras mahdollinen syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin saman kun hankin koiran n. 1,5 vuotta sitten. Ennen koiran hankintaa kärsin masennuksesta ja olin hyvin yksinäinen. Tavallaan koiran avulla olen saanut uusia tuttavuuksia ja jopa yhden oikein hyvän ystävän!
Mulla on sama tilanne. Siis tuo ennen koiraa -tilanne. Alan olla jo pelottavan masentunut. On tosi synkkiä ajatuksia ja oon ihan yksin tässä maailmassa. Olen ikäni ollut koiraihminen, mutta nyt olisi ensimmäistä kertaa kyseessä koiran hankinta yksin. Selviääkö siitä? Mutta sitten olisi edes seuraavaksi 10+ vuodeksi joku syy nousta aamulla sängystä. Itse asiassa se paras mahdollinen syy.
Selviää :) Otin koiran yhdessä entisen avomieheni kanssa, mutta erottiin pian koiran ottamisen jälkeen ja koira jäi minulle. Koira on nyt 4-vuotias, ja hiljattain otin myös toisen koiran. Olen toki seurustellut lähes koko tämän ajan tuon eron jälkeen, mutta asunut koko ajan yksin ja silti hyvin selvinnyt. Koiran ruokkimisesta, ulkoiluttamisesta ym. hoitamisesta tulee nopeasti niin rutiinia, että hyvin harvoin tulee sellaista "voi kun ei tarvitsisi lähteä ulos" -fiilistä. Ja kertaakaan en ole koirien ottamista katunut, vaikka alunperin luulinkin, ettei hoito jäisi yksin minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin saman kun hankin koiran n. 1,5 vuotta sitten. Ennen koiran hankintaa kärsin masennuksesta ja olin hyvin yksinäinen. Tavallaan koiran avulla olen saanut uusia tuttavuuksia ja jopa yhden oikein hyvän ystävän!
Mulla on sama tilanne. Siis tuo ennen koiraa -tilanne. Alan olla jo pelottavan masentunut. On tosi synkkiä ajatuksia ja oon ihan yksin tässä maailmassa. Olen ikäni ollut koiraihminen, mutta nyt olisi ensimmäistä kertaa kyseessä koiran hankinta yksin. Selviääkö siitä? Mutta sitten olisi edes seuraavaksi 10+ vuodeksi joku syy nousta aamulla sängystä. Itse asiassa se paras mahdollinen syy.
Joo kyllä siitä selviää, mutta se pentuaika oli paljon raskaampaa kun luulin. Sisäsiistiksi opettaminen oli suht helppoa, mutta se mikä pisti pinnan usein kireälle, oli se miten paljon huomiota pentu vaati. Koko ajan piti leikkiä ja sitten samalla yrittää opettaa, ettei purra/revitä sukkia/rikota huonekaluja jne. Hereillä ollessaan vaati jatkuvaa huomiota/opettamista. Mikä nyt jälkeenpäin on tietenkin itsestäänselvää, mutta alkuun oli turhan ruusuiset kuvitelmat.
Enkä nyt halua mitenkään pelotella, se vaan oli mulle yllätys miten paljon pentu vaati vaikka luulin olleeni valmis mihin tahansa. Nyt mietin kuitenkin, että pitäiskö ottaa toinenkin koira. :)
Nyt kun koira on jo ns. aikuinen, niin on ihan paras kaveri ja pakottaa lähtemään ulos vaikka ei aina niin paljon kiinnostaisi. Ja aina innoissaan kun tulen kotiin!
Juu muistan kyllä kun lapsuudenkodissa oli pentu, että aikamoista haipakkaa se oli :). Mutta kunhan pitää päänsä kasvatuksen suhteen, niin tosiaan hetken päästä jo siellä kotona on se "normalisoitunut" aikuinen koira.
Mulla on asunnossa kaksi huonetta, jotka saa ovella eristettyä, ja siihen pienempään pennun voisi jättää yksin. Tai sitten amerikkalaiseen malliin voi opettaa koiran lepäämään häkissä/aitauksessa (tietenkin tarpeeksi suuressa, että on tilaa pedille, vedelle, lelulle ja pissipaperillekin). Suomessa tätä kai vähemmän harrastetaan, mutta tiedän monia tyytyväisiä koiria, jotka aikuisenakin sitten nukkuvat häkissään.
Pääsisin myös aluksi ruokatunnilla kotona käymään eli pentu olisi yksi pari neljän tunnin pätkää. Surettaahan se mutta toisaalta olen lukenut että parempi kuin yksinoloa harjoitellaan heti. Ja tosiaan lenkittäminen ei ole ongelma, käyn jo muutenkin juoksemassa (se on ollut ainoa mikä on estänyt täysmasennuksen puhkeamista nyt).
Kyllä mä ehkä pärjäisin :).
Nostetaas tätä. Olisiko muilla kokemuksia koiran ottamisesta yksin?
Mulla on kissanpentu <3 ei tarvitse kestää kaikenmaailman ääliöitä =D
Minkähän rotuinen pentu on , jääkö pieneksi vai tuleeko isokokoinen?