Työkaveri ei vastannu tervehdykseen!! Näki jo kaukaa ja näytti vaivaantuneelta .

.

Miksi välität asiasta? Sä tervehdit katsomalla ja nyökkäämällä, se katsomalla ja hymyilemällä? Eikös se ole melkein tasapeli silloin. Vaivaantuneisuus on oma tulkintasi tilanteesta.

Ehkä on vain huono moikkaaja. Itse ainakin olen. Ääni useasti särkyy tai aivot menevät solmuun juuri sillä tervehdyksen hetkellä eli en osaa esim. valita "hei":n tai "moi":n väliltä, vaan aivot päättää, että mölistäänpä joku epäselvä välimuoto näistä kahdesta. Siinä sitten naama punasena yrittä olla, että ei tässä mitään.

Työkaverisi kuulostaa AIVAN minulta. Minulla on ongelmana siis kasvosokeus. Kadulla tulee vastaan joku tutun näköinen. Yritän kuumeisesti miettiä että mistä tunnen hänet. Jos joku moikkaa minua, olen oppinut jo hymyilemään ja moikkaamaan takaisin. Mutta on se aika noloa kun en oikeasti tunnista häntä. Jos tulee yllätyksenä, saatan muutaman sekunnin vain toljottaa vastaantulijaa ennen kuin tajuan moikata.

Omat perheenjäsenet ja parhaan kaverini tunnistan. Ketään muita en äkkiseltään. Varsinkin jos on joku koulusta/työpaikalta, siis henkilön näkee vain tietyssä ympäristössä, niin en varmasti tunnista, saatika että muistaisin nimeä. Vaikka näkisin tämän henkilön töissä päivittäin, en tunnista häntä jos hän kävelee kaupassa vastaan. Tämä ei liity mitenkään muihin ihmisiin, vaan siihen että ihmisten kasvot ovat yhtä puuroa. Yleensä tunnistan ihmiset hiusten tai vaatteiden perusteella, tai jos on jokin erityinen kasvonpiirre.

Kauhean pitkä sepustus, mutta siis voisiko työkaverillasi olla tämä? Olen tähän mennessä tavannut elämäni aikana vain kaksi muuta ihmistä, joilla on kasvosokeus. Käsittääkseni tyyliin kaksi ihmistä sadasta on synnynnäisesti kasvosokea.