Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies taistelee tunteitaan vastaan
12.09.2016 |
Kävi niin että tapasin ihanan miehen, ihastuimme, ja aloimme tapailla. Mies oli alusta asti vähän epäileväinen kun minulla on lapsi. Hän ei ole lapsirakas ja tämä on hänelle iso asia. Kuitenkin hän sanoi että haluaa yrittää kun on tosissaan kiinnostunut minusta.
Nyt on tapailtu vuoden verran. Suhde on ollut välillä katkolla, koska hän ei omien sanojensa mukaan pysty lähtemään täysillä tähän kuvioon. Kuitenkin jatkamme yhteydenpitoa ja sovimme olevamme ystäviä. Tapaamiset päättyvät kuitenkin aina niin, että mies itkee, pitää minua kädestä, halaa eikä päästä irti, sanoo että tuntuisi niin oikealta olla yhdessä. Minusta tuntuu ihan samalta.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Lastani hän ei ole tavannut, enkä ole pakottamassa häntä perhe-elämään. Hänellä on paljon kavereita ja harrastuksia ja käytännössä olisi vain etu ettemme nyhjää koko ajan yhdessä.
Onko kellään kokemusta siitä että lapseton kumppani olisi päässyt sinuiksi tällaisen asian kanssa? Tuntuu että kyse on enemmän hänen peloistaan ja tunteestaan että hän ei voi olla tasaveroinen puoliso ihmiselle jolla on tässä asiassa enemmän elämänkokemusta. Niin hän on asiaa koittanut selittää.
Tiedän kyllä että ketään ei voi pakottaa tähän, enkä sitä yritäkään, mutta kun hänellä selvästi on vahvoja tunteita minua kohtaan. :(
Ei mitään ilkeilyjä kiitos, on paha mieli jo valmiiksi.
Kommentit (46)
Vahvoja tunteita? No ei ole, kunhan roikuttaa sinua. JOS olisi vahvoja tunteita niin te olisitte yhdessä. Tosissaan rakastunutta ihmistä ei mikään estele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hänen kyyneleet ja tuska on ihan aidoilta vaikuttaneet.
Ap
Minä en koskaan päässyt sinuiksi sen kanssa, että miehellä oli lapsi. Reilu vuosi elettiin irrallista elämää ja sitten kokeiltiin yhteistä arkea, mutta se jos jokin oli väärin lasta kohtaan. Ärsytys lasta kohtaan näkyi lähes kaikessa, eikä sekään sitten reilua ollut kun vaan häivyin hänen elämästä.
En ollut mitenkään mustasukkainen miehen menneisyydystä tai elämänkokemuksesta, mutta lapsi oli vaan niin pirun ärsyttävä itsekyydessään. Vaikka minulla ei kokemusta vanhemuudesta ole niin ei lapsen pidä antaa tehdä mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hänen kyyneleet ja tuska on ihan aidoilta vaikuttaneet.
Ap
*reps*
Onpa raastavaa rakkautta<3 Jos noin tosiaan on lapsi on vaan pirun huono tekosyy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hänen kyyneleet ja tuska on ihan aidoilta vaikuttaneet.
Ap
*reps*
Onpa raastavaa rakkautta<3 Jos noin tosiaan on lapsi on vaan pirun huono tekosyy!
Ei tämä minusta naurun asia ole. Vaikka sinä et olisi kokenutkaan tällaista niin ei se tarkoita sitä etteivätkö muut olisi. Mies on minua nuorempi ja ollut ikänsä poikamies. Kyllä minä ymmärrän että ajatukseen totuttelu voi olla vaikeaa. Sitä halusinkin tällä ketjulla kysyä, että onko kohtalotovereita? Sinä et vissiin ole sellainen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä jatkaisin matkaa ja antaisin tällaisen tapauksen olla. Krokotiilin kyyneleitä, haluaa pyöriä kukasta kukkaan, mutta polkea aina välillä myös sua.
Yäk ja next.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hänen kyyneleet ja tuska on ihan aidoilta vaikuttaneet.
Ap
*reps*
Onpa raastavaa rakkautta<3 Jos noin tosiaan on lapsi on vaan pirun huono tekosyy!
Ei tämä minusta naurun asia ole. Vaikka sinä et olisi kokenutkaan tällaista niin ei se tarkoita sitä etteivätkö muut olisi. Mies on minua nuorempi ja ollut ikänsä poikamies. Kyllä minä ymmärrän että ajatukseen totuttelu voi olla vaikeaa. Sitä halusinkin tällä ketjulla kysyä, että onko kohtalotovereita? Sinä et vissiin ole sellainen?
Ap
Mä en kestä! Oletko pitkäänkin ollut ilman miestä?! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsi on niin suuri este hänelle? On pakko ottaa lapsi kuvioon mukaan jos meinaatte yhdessä jatkaa. Outoa että hän pelkää lasta niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hänen kyyneleet ja tuska on ihan aidoilta vaikuttaneet.
Ap
*reps*
Onpa raastavaa rakkautta<3 Jos noin tosiaan on lapsi on vaan pirun huono tekosyy!
Ei tämä minusta naurun asia ole. Vaikka sinä et olisi kokenutkaan tällaista niin ei se tarkoita sitä etteivätkö muut olisi. Mies on minua nuorempi ja ollut ikänsä poikamies. Kyllä minä ymmärrän että ajatukseen totuttelu voi olla vaikeaa. Sitä halusinkin tällä ketjulla kysyä, että onko kohtalotovereita? Sinä et vissiin ole sellainen?
Ap
Mä en kestä! Oletko pitkäänkin ollut ilman miestä?! :D
Miten se tähän liittyy? En koe "olevani ilman miestä", koska "miehen saaminen" ei ole minulle mikään itseisarvo. Tapasin tämän ihmisen, josta välitän niin paljon että haluaisin seurustella hänen kanssaan. Hakemalla en ikinä lähtisi suhdetta hakemaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hänen kyyneleet ja tuska on ihan aidoilta vaikuttaneet.
Ap
*reps*
Onpa raastavaa rakkautta<3 Jos noin tosiaan on lapsi on vaan pirun huono tekosyy!
Ei tämä minusta naurun asia ole. Vaikka sinä et olisi kokenutkaan tällaista niin ei se tarkoita sitä etteivätkö muut olisi. Mies on minua nuorempi ja ollut ikänsä poikamies. Kyllä minä ymmärrän että ajatukseen totuttelu voi olla vaikeaa. Sitä halusinkin tällä ketjulla kysyä, että onko kohtalotovereita? Sinä et vissiin ole sellainen?
Ap
Kur kur. Puuma ja ikuinen poikamies, jossa mies pelaa suoraan omaan laariinsa.
Yhdyn heihin jotka sitä mieltä, että tosirakkaudessa lapsi ei ole este vaan tekosyy.
Ap, kyllä näillä kommentoijilla pointti on, vaikka se onkin vaikea niellä ja hyväksyä.
Ihan oikeesti, vuoden tapailu jos ei ole edennyt seurusteluun, et sinä ole miehen elämän rakkaus. Ei siinä yksi lapsi paina. Kokemusta on..yksikin mies käytti minulle tätä 1,5 vuotta syynä ja yhtäkkiä alkoi seurustella naisen kanssa jolla oli puolta nuorempia lapsia useampi, kun minulla vain yksi ja hänkin kohta jo teini. Voin kertoa, että silloin sattui. Älä sinä mene samaan halpaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hänen kyyneleet ja tuska on ihan aidoilta vaikuttaneet.
Ap
*reps*
Onpa raastavaa rakkautta<3 Jos noin tosiaan on lapsi on vaan pirun huono tekosyy!
Ei tämä minusta naurun asia ole. Vaikka sinä et olisi kokenutkaan tällaista niin ei se tarkoita sitä etteivätkö muut olisi. Mies on minua nuorempi ja ollut ikänsä poikamies. Kyllä minä ymmärrän että ajatukseen totuttelu voi olla vaikeaa. Sitä halusinkin tällä ketjulla kysyä, että onko kohtalotovereita? Sinä et vissiin ole sellainen?
Ap
Mä en kestä! Oletko pitkäänkin ollut ilman miestä?! :D
Miten se tähän liittyy? En koe "olevani ilman miestä", koska "miehen saaminen" ei ole minulle mikään itseisarvo. Tapasin tämän ihmisen, josta välitän niin paljon että haluaisin seurustella hänen kanssaan. Hakemalla en ikinä lähtisi suhdetta hakemaan.
Ap
Kuulostat vähän naivilta. Sinä haluat seurustella, mutta mies ilmeisesti ei. On syy sitten lapsi tai joku muu tuollaisesta juupaseipäs-leikistä ei mitään tule ja tämän sanon kokemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hänen kyyneleet ja tuska on ihan aidoilta vaikuttaneet.
Ap
*reps*
Onpa raastavaa rakkautta<3 Jos noin tosiaan on lapsi on vaan pirun huono tekosyy!
Ei tämä minusta naurun asia ole. Vaikka sinä et olisi kokenutkaan tällaista niin ei se tarkoita sitä etteivätkö muut olisi. Mies on minua nuorempi ja ollut ikänsä poikamies. Kyllä minä ymmärrän että ajatukseen totuttelu voi olla vaikeaa. Sitä halusinkin tällä ketjulla kysyä, että onko kohtalotovereita? Sinä et vissiin ole sellainen?
Ap
Kur kur. Puuma ja ikuinen poikamies, jossa mies pelaa suoraan omaan laariinsa.
Yhdyn heihin jotka sitä mieltä, että tosirakkaudessa lapsi ei ole este vaan tekosyy.
Taas tämä tekosyy. Eikö se ole juuri se oikea syy, eikä tekosyy. Tekosyy voisi olla vaikka se, että mies ei uskalla asua kerrostalossa, kun pelkää hissejä, vaikkei yhtään pelkää hissejä. Mutta sanoisi niin, kun ei halua sanoa sitä oikeaa syytä, eli sitä, että naisella on lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat nyt ilmeisti kuulla vain sadun, jossa on onnellinen loppu?
Kolme vuotta nuorempi mies ei kai vielä puumaa tee? Nämä katkot suhteessa ovat olleet minun aloitteestani, eivät hänen. Olen ollut epävarma minäkin ja vaatinut häneltä ehkä liian nopeasti asioita.
Mutta voihan toki olla että epäilijät ovat oikeassa. Kai elämä sitten on niin mustavalkoista ja kukaan ei koskaan epäröi vilpittömästi mitään.
Mielelläni kuulen lisää ystävällisesti muotoiltuja mielipiteitä.
Ap
Voi miten rasittavan nössö mies. Onko mitään säälittävämpää kuin mies, joka pelkää tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hänen kyyneleet ja tuska on ihan aidoilta vaikuttaneet.
Ap
*reps*
Onpa raastavaa rakkautta<3 Jos noin tosiaan on lapsi on vaan pirun huono tekosyy!
Ei tämä minusta naurun asia ole. Vaikka sinä et olisi kokenutkaan tällaista niin ei se tarkoita sitä etteivätkö muut olisi. Mies on minua nuorempi ja ollut ikänsä poikamies. Kyllä minä ymmärrän että ajatukseen totuttelu voi olla vaikeaa. Sitä halusinkin tällä ketjulla kysyä, että onko kohtalotovereita? Sinä et vissiin ole sellainen?
Ap
Mä en kestä! Oletko pitkäänkin ollut ilman miestä?! :D
Miten se tähän liittyy? En koe "olevani ilman miestä", koska "miehen saaminen" ei ole minulle mikään itseisarvo. Tapasin tämän ihmisen, josta välitän niin paljon että haluaisin seurustella hänen kanssaan. Hakemalla en ikinä lähtisi suhdetta hakemaan.
Ap
Ja kuitenkin roikut tuollaisessa "suhteessa" Suhteessa, jossa mies YRITTÄÄ olla kiinnostunut, suhde on ollut katkolla, kun mies on ollut mukana puolivaloilla.
Onko yhdenkään lapsen etu se, että sen elämässä on joku joka ei sitä aidosti halua?
Mies ei ole lapseni elämässä. Ja en ole tässä nyt roikkumalla roikkunut, pidämme tiiviisti yhteyttä koska ilmeisesti kumpikin haluaa sitä. Saan häneltä viestejä ja puheluita niin usein, että mahdotonta olisi hänen samalla pyörittää muitakin naisia. Pystyn kyllä hyväksymään sen ettei tästä tule mitään, mutta olin silti utelias kuulemaan muiden kokemuksia.
Miestä ei niinkään pelota itse lapsi, vaan se että hän kokee minut paljon aikuisempana ja pelkää ettei voi olla minulle tasaveroinen kumppani. Hän vertaa itseään lapseni isään muunmuassa. Olemme eläneet tosi erilaisia elämiä. Hän on epävarma itsestään.
Ap
Sä olet äiti. Tykätään tai ei, siinä vaiheessa kun naisesta tulee äiti, se oma itse ja sen tarpeet jää taka-alalle. Normaali äiti asettaa lapsen parhaan elämässään etusijalle.
Onko sun lapsen parhaaksi se, että sä olet yhdessä miehen kanssa, joka tuskin ikinä sun lasta tulee hyväksymään? Onko edes sulle itselle hyväksi roikkua miehessä, joka ei hyväksy helvetin isoa ja tärkeää osaa sun elämästä? Voisitko olla miehen kanssa, joka esim. halveksuu toistuvasti sun ammattia/rakasta harrastusta? Ja jos voisit, niin missä sun itsekunnioitus on?
Mies kuulostaa keskenkasvuiselta, epävarmalta ja keskivertoa tyhmemmältä. Entä jos AP sairastut? Joudut vaikka pyörätuoliin? Luuletko, että joku tollanen kunniaton kullinkannatin jää sun rinnalle ja tukemaan sua? "Mä en nyt vaan voi hyväksyä tota sun pyörätuolia".
Ei se mies siitä mihinkään muutu, ei taida olla edes valmis yrittämään. Ja sun taitaa olla aika jatkaa pystypäin elämääs ja katsella josko vastaan tulis joku, joka hyväksyy sut, sun lapses ja sun elämäsi sellaisenaan.
Alue: Aihe vapaa
No eihän teidän yhteen tartte muuttaa? Eikö toi teidän juttunne voisi toimia ilman lasta, kunnes lapsi isompi. Isot lapset tuskin ketään enää haittaa. Pienet kun tuppaa ottamaan enemmän aikaa yms. Nyt vaan asutte tahoillanne ja seurustelette. Tapaatte ilman lasta kunnes tähänkin asti.