tukistaminen on ok

Tain niin ajattelin ennen. Läheiseni on omille lapsilleen antanut tukkapöllyä, vaikka ei se mitään riehumiseen auttanut. Toimi ehkä pelotteena, mutta aina se tottelemattomuus alkoi uudelleen.
Viime kerralla jälleen lapset tappelivat ja äiti menetti malttinsa raskaan työpäivän jälkeen. Otti kiinni hiuksista ja ajattelin, että nyt ne hetkeksi varmaan rauhottuu tv.n eteen ja saadaan juoda kahvit. Eivät rauhoittuneet. Äiti otti uudelleen hiuksista, joka sai lapsen itkemään. Äiti huusi älä itke, ole hiljaa, ole hiljaa nyt! Seuraavia tapahtumia en halua kovin tarkkaan selostaa, mutta niin se tukkapölly muuttui ensin käsistä roikottamiseksi ja siitä lattiaa pitkin raahasi, riuhtoi, repi ja ravisteli. Pian istuin tärisevä lapsi sylissäni odottamassa poliisia.
Nyt ymmärrän miksi sanotaan väkivallan olevan kiellettyä kasvatuksessa edes vähäisissä määrin. Nälkä kasvaa syödessä ja kun toivottuun tulokseen ei päästä yritetään rajummin. Jos lapsi ei tukkapöllystäkään tottele, on seuraavaksi tehtävä jotain muuta ja silloin ollaan vaarallisilla vesillä. Raja on tukistamisella jo ylitetty, siitä ei ole pitkä matka kunnon pahoinpitelyyn.
Moni varmaan ajattelee, että poliisit oli helppo soittaa. Ei ollut, ei todellakaan ollut helppoa soittaa apua lapselle, joka sitä eniten tarvi. Keräsin kuitenkin itseni ja päätin, etten hyväksy pahoinpitelyä, vaikka se olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Jos sinä lastasi tukistava äiti ajattelet nyt siellä, ettei sinulle voi käydä noin, olet väärässä.
Läheiseni omaa lehmän hermot ja joka kerta tukistaessa on ollut rauhallinen, ei liian kiihtynyt. Tällä kertaa hän, ihminen, ei siihen kyennyt. Se päivä voi sinullekin tulla, kun menetät malttisi raskaassa elämäntilanteessa.