Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa mulle vanhemmuuden hyviä puolia!
11.09.2016 |
Mä kamppailen tässä isojen päätöksien kanssa ja punnitsen asioita ja sitä mitä haluan elämältäni, mies haluaisi kovasti lapsen ja mä en ole vielä ihan varma. Oikeestaan mitään kovin isoa syytä sille että en rupeaisi vielä vanhemmaksi ei ole, lähinnä ajatus vapauden menettämisestä tuntuu pelottavalta. Olen kuitenkin jo nähnyt puol maailmaa ja bailannut ja juossut miehissä ihan tarpeeksi joten mitään tällaista en jää kaipaamaan mutta silti kaikki mietityttää ihan hirveesti.
Mä olen 27v ja mies 32v ja ymmärrän kyllä ettei hän ikänsä puolesta halua enää kauaa odotella. Mulla ei tällä hetkellä ole vakityötä vaan teen keikkatöitä muutamalle eri firmalle ja tulot ei oo kauheen suuret joten sekin vähän stressaa, mutta miehellä on hyvät tulot ja hän vakuuttelee kokoajan että hyvin me rahallisesti pärjätään.
Kommentit (46)
Lapsen osoittama ehdoton rakkaus. Minusta on myös ihanaa ihan vain seurata miten lapsesta kasvaa aikuinen, sekä nähdä oman elämänsä jatkuvan lapsessa.
Minulle lapsi on antanut myös paljon sisältöä elämään, olen tutustunut uusiin ihmisiin ja asioihin, sekä joutunut myös pohtimaan omaa itseäni ja käytöstäni aikamoisia pohjamutia myöten.
Paljon on minulle antanut, mutta onhan se myös rankkaa. En tosin koskaan ole halunnut elämän olevankaan helppoa ja olen luonteeltani melko epäitsekäs, niin minä nautin ihan vain siitä, että lapsella on hyvä olla. Niin ja ihania hetkiä ovat myös ne, kun lapsi saa sinut käytöksellään tai toiminnallaan ylpeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viiden pojan äiti ja äitiys on elämäni ehdottomasti paras asia. Päivääkään en näistä 25 vuodesta vaihtais pois :)
Mun 15-vuotiaani tilitti tänään kauppareissulla: "Tiäkkö, äiti, me juteltiin eilen kavereiden kaa tosi diippejä juttuja, niinku esmes sitä, et kaikki opettajat ja vanhemmat niinku yrittää kasvattaessaan koko ajan tehä ittensä tarpeettomiks...". En muista, miten juttu jatkui, mutta teini osui tuossa kyllä asian ytimeen, nyökyttelin ja olin vahvasti samaa mieltä.
Ja kyllä niitä rakastaa, paljon, silloin kun niitä ei halua työtää takaisin sinne, mistä ne ovat tulleet. Matkan varrella pinna pitenee ja muisti lyhenee :)
Ei tartte mennä duuniin kun kersa on kipeä. Saa kaikkia kivoja tukia. Voi käyttää lasta tekosyynä jos ei halua mennä jonnekin. Voi valittaaa lapsettomille että ne ei ymmärrä kuinka vaikeaa sulla on. Tossa noin niin kuin aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plussia:
- rakkaus omaan lapseen on jotakin ihan mielettömän hienoa ja syvää.
- tilaisuus tehdä jotakin ihan muuta parin vuoden ajan. Irtiotto työstä, tutustut uusiin ihmisiin ja opit uusia asioita.
- lapsi yhdistää sinua ja miestäsi.
Miinuksia:
- rahanmeno. Tämä tietysti riippuu aika lailla mm. siitä, millaisia hoitoratkaisuja teette, oletko pitkään houtovapaalla, osittaisella hoitovapaalla jne., ne kaikki tietävät tulonmenetyksiä. Niihin verrattuna lastenvaunujen hinta on pisara Itämeressä.
- yövalvomiset lapsen ollessa pieni.
- kotitöiden määrä triplaantuu. Ole tarkkana, älä opeta miestä liian hyvälle passaamiselle, vaan vaadi häntäkin osallistumaan yhteisiin töihin, vaikka oletkin kotona vauvan kanssa.
- kaikki menot vaativat enemmän suunnitteluja ja valmisteluja. Mutta lapsenkin kanssa VOI matkustaa ja käydä ravintolassa ja tavata ystäviä. Se ei ole samanlaista kuin ennen lasta, mutta ei lapsi nyt mitään elinkautistuomiota kotiin tarkoita.
- huolilta harva säästyy. Lapsi on sairas, häntä kiusataan koulussa tms. Toisaalta: sekin on kasvattavaa elämänkokemusta, että joudut kantamaan vastuuta toisesta.
Minusta kaikki oikeasti hieno ja arvokas kokemus vaatii vaivaa. Lasten saaminen myös.
Ja tällä en tarkoita, että kenenkään PITÄÄ hankkia lapsia. Ei tarvitse, elämään saa kyllä sisältöä muillakin tavoin. Pakko ei ole kuin kuolla ja maksaa veroja... Itse en ole kumminkaan katunut lapsiani, jotka ovat nyt jo teini-iässä.
Lapset vievät kyllä ajan ja rahat tehokkaasti. Lasten kasvamista on hauska seurata eikä lapset pysy pieninä pitkään. Omat lapset ovat jo täysi-ikäisiä, mutta muistan hyvin ajan, jolloin mietin ihan samaa kuin sinäkin, ap.
Minulle lapset ovat parasta, mitä elämä on tuonut miehen lisäksi. Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen, lapsiasiassa ei voi tehä kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle lapset on parasta elämässä, mutta jos sinä ap et tunne sitä suurta tarvetta saada oma lapsi, niin älä tee. Kaikki lapset pitäisivät syntyä tähän maailmaan toivottuina ja haluttuina, ei sen takia että toinen vanhempi halusi.
Omat lapset on aina eri asia kuin muitten lapset, sitä ei tiedä ennenkuin on omia lapsia, että millaista se on. Eikä lapsia kannata missään nimessä tehdä liian pienellä ikäerolla, toisen lapsen hankkimisen syy pitää olla joku muu kuin se että esikoinen tarvitsee leikkikaverin, tai että siinä ne menee kaksi kuin yksikin. Kaksosten kanssa on paljon helpompaa kuin kahden kanssa joilla on 1-2 vuotta ikäeroa.
Muistele minkälaista teillä oli lapsuuden perheessä, ja kysy omilta vanhemmilta minkälaista se heidän mielestään oli. Lapsi perii geeninsä sinulta ja mieheltäsi, jos te olette olleet lapsena hankalia, on teidänkin lapsenne varmasti sellainen.
Matkustelu, bilettäminen ja miehissä käynti onnistuu äitinäkin. Mutta sitä arkista vapautta joka lapsettomilla on - sitä et saa oikeastaan koskaan enää takaisin. Vapautta tehdä joka päivä (töiden jälkeen) mitä huvittaa, ja vapautta olla huolehtimatta kenestäkään toisesta ihmisestä. Punnitse mieluummin sitä puolta, kuin jotain satunnaisten bilereissujen hankaloitumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matkustelu, bilettäminen ja miehissä käynti onnistuu äitinäkin. Mutta sitä arkista vapautta joka lapsettomilla on - sitä et saa oikeastaan koskaan enää takaisin. Vapautta tehdä joka päivä (töiden jälkeen) mitä huvittaa, ja vapautta olla huolehtimatta kenestäkään toisesta ihmisestä. Punnitse mieluummin sitä puolta, kuin jotain satunnaisten bilereissujen hankaloitumista.
Kyllä sen saa..lapsetkin kasvaa aikuiseksi.
Ajatus vapauden menettämisestä pelottaa, mutta et näe mitään isoa syytä olla hankkimatta lasta? Eikö tuo nyt ole aika helkkarin iso syy? Se kun ei ole edes mikään marginaalinen riski vaan aivan varma seuraus vanhemmaksi tulemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte mennä duuniin kun kersa on kipeä. Saa kaikkia kivoja tukia. Voi käyttää lasta tekosyynä jos ei halua mennä jonnekin. Voi valittaaa lapsettomille että ne ei ymmärrä kuinka vaikeaa sulla on. Tossa noin niin kuin aluksi.
Montako lasta sinulla on kommentoija? Eikä taida tullakaan yhtään, mikä hyvä juttu kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte mennä duuniin kun kersa on kipeä. Saa kaikkia kivoja tukia. Voi käyttää lasta tekosyynä jos ei halua mennä jonnekin. Voi valittaaa lapsettomille että ne ei ymmärrä kuinka vaikeaa sulla on. Tossa noin niin kuin aluksi.
Montako lasta sinulla on kommentoija? Eikä taida tullakaan yhtään, mikä hyvä juttu kaikille.
Kaksi. Aikuisia ja käyvät jo töissä. Sinun nykykasvatusmetodeilla en usko että lapsillesi käy yhtä hyvin. Se ei ole taas hyvä juttu kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä, minkälaisen elämän haluat itsellesi tulevaisuudessa. Kuuluuko siihen lapsiperheen arjen pyörittäminen ja lasten tarpeisiin vastaaminen vanhempana? Vai kuuluuko siihen kahden aikuisen keskinäistä parisuhde-elämää, vapautta ja itsensä toteuttamista? Kumpikin polku on ihan mahdollinen, mutta itse pitäisi tietää, mitä tavoitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustelu, bilettäminen ja miehissä käynti onnistuu äitinäkin. Mutta sitä arkista vapautta joka lapsettomilla on - sitä et saa oikeastaan koskaan enää takaisin. Vapautta tehdä joka päivä (töiden jälkeen) mitä huvittaa, ja vapautta olla huolehtimatta kenestäkään toisesta ihmisestä. Punnitse mieluummin sitä puolta, kuin jotain satunnaisten bilereissujen hankaloitumista.
Kyllä sen saa..lapsetkin kasvaa aikuiseksi.
Ja ne ovat silti huolena vähintään takaraivossa. Harva vanhempi kai lapsensa unohtaa heti kun ne kotoa muuttavat. Lisäksi voi tulla lastenlastenhoitoa, taloudellista auttamista jne, puhumattakaan siitä, että useimmat haluavat jättää perintöä ja asua jälkeläisten lähellä. Kyllä ne lapset siis loppuikänsä vanhempansa elämää ja vapautta rajoittavat, eivät vain sitä pikkulapsiaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte mennä duuniin kun kersa on kipeä. Saa kaikkia kivoja tukia. Voi käyttää lasta tekosyynä jos ei halua mennä jonnekin. Voi valittaaa lapsettomille että ne ei ymmärrä kuinka vaikeaa sulla on. Tossa noin niin kuin aluksi.
Montako lasta sinulla on kommentoija? Eikä taida tullakaan yhtään, mikä hyvä juttu kaikille.
Kaksi. Aikuisia ja käyvät jo töissä. Sinun nykykasvatusmetodeilla en usko että lapsillesi käy yhtä hyvin. Se ei ole taas hyvä juttu kenellekään.
MInullakin kaksi, toinen opiskelee yliopistossa ja toinen kirjoittaa lukiosta, molemmat tasapainoisia ja iloisia ihmisiä. MIksiköhän sinun ajatuksesi vanhemmuudesta on kuvaamasi kaltainen - pinnata töistä, tukia, tekosyitä? Minulle vanhemmuus on merkinnyt kahta ihanaa ihmistä elämään johon on saanut tutustua ja auttaa kasvamaan. Vanhemmuus ei ole koko elämä mutta kyllä se tärkeä osa elämääni on ollut enkä ihan ymmärrä ihmistä joka noin kyynisesti kykenee omiin lapsiinsa suhtautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustelu, bilettäminen ja miehissä käynti onnistuu äitinäkin. Mutta sitä arkista vapautta joka lapsettomilla on - sitä et saa oikeastaan koskaan enää takaisin. Vapautta tehdä joka päivä (töiden jälkeen) mitä huvittaa, ja vapautta olla huolehtimatta kenestäkään toisesta ihmisestä. Punnitse mieluummin sitä puolta, kuin jotain satunnaisten bilereissujen hankaloitumista.
Kyllä sen saa..lapsetkin kasvaa aikuiseksi.
Ja ne ovat silti huolena vähintään takaraivossa. Harva vanhempi kai lapsensa unohtaa heti kun ne kotoa muuttavat. Lisäksi voi tulla lastenlastenhoitoa, taloudellista auttamista jne, puhumattakaan siitä, että useimmat haluavat jättää perintöä ja asua jälkeläisten lähellä. Kyllä ne lapset siis loppuikänsä vanhempansa elämää ja vapautta rajoittavat, eivät vain sitä pikkulapsiaikaa.
Toki ovat, mutta harvoin enää aikuisena rajoittavat vanhempiensa vapaa-aikaa. Sekin on muuten valinta, että miten paljon haluaa viettää aikaa esim. lastenlasten kanssa. Voihan sitä muuttaa eläkepäiville vaikka etelän aurinkoon. Ei lasten saaminen tarkoita elinkautista huolivankilaa, ainakaan suurimmalle osalle ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Matkustelu, bilettäminen ja miehissä käynti onnistuu äitinäkin. Mutta sitä arkista vapautta joka lapsettomilla on - sitä et saa oikeastaan koskaan enää takaisin. Vapautta tehdä joka päivä (töiden jälkeen) mitä huvittaa, ja vapautta olla huolehtimatta kenestäkään toisesta ihmisestä. Punnitse mieluummin sitä puolta, kuin jotain satunnaisten bilereissujen hankaloitumista.
Arkista vapautta? No jos mies tekee ruuan kun minä olen töissä, mun velvollisuuksia jää käydä ehkä kaupassa töistä tullessa, ja lasten hampaiden pesu illalla ennenkuin ne menee nukkumaan, mies lukee iltasadun. Joskus lapset haluaa jotain sellaista iltapalaksi mitä pitää paistaa pannulla hetki, sen joutuu sitten minä tai mies tekemään kun lapset on vasta 7v. Jos ulkona on kohtuullisen hyvä keli kersat on pihalla tuntikausia kavereitten kanssa, muuten leikkivät sisällä jotain tai pelaavat tableteillaan, ei mun tarvi niitä viihdyttää tms. hoitotoimenpiteitä tehdä. 9 vuotta niin muuttavat kotoa, yksi muutti jo 5 vuotta sitten. Ennen kaksoseten syntymää kun esikoinen vielä peruskoulussa, oli kyllä todella helppoa elämää, ei tarvinnut sen hampaitakaan pestä, riitti kun teki ruuan ja pesi pyykit, ne tosin pitää tehdä miehenkin takia, mies hoitaa kissat, roskat ja tiskit. Kyllä mä joudun ruuan yleensä tekemään aina kun olen miehen kanssa kahdestaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustelu, bilettäminen ja miehissä käynti onnistuu äitinäkin. Mutta sitä arkista vapautta joka lapsettomilla on - sitä et saa oikeastaan koskaan enää takaisin. Vapautta tehdä joka päivä (töiden jälkeen) mitä huvittaa, ja vapautta olla huolehtimatta kenestäkään toisesta ihmisestä. Punnitse mieluummin sitä puolta, kuin jotain satunnaisten bilereissujen hankaloitumista.
Kyllä sen saa..lapsetkin kasvaa aikuiseksi.
Ja ne ovat silti huolena vähintään takaraivossa. Harva vanhempi kai lapsensa unohtaa heti kun ne kotoa muuttavat. Lisäksi voi tulla lastenlastenhoitoa, taloudellista auttamista jne, puhumattakaan siitä, että useimmat haluavat jättää perintöä ja asua jälkeläisten lähellä. Kyllä ne lapset siis loppuikänsä vanhempansa elämää ja vapautta rajoittavat, eivät vain sitä pikkulapsiaikaa.
No kaipa ne lapset ovat samalla tavalla perheenjäsenenä mielessä kuin omat vanhemmat, appivanhemmat, sisarukset ym. Kenenkään ei ole mikään pakko hoitaa lapsenlapsia tai auttaa taloudellisesti, eikä todellakaan tarvi jättää perintöä tai muuttaa lasten lähelle asumaan. Ne on kaikki omia valintoja, mitä tehdään omien halujen mukaan. Yleensähän se menee niinpäin että kun vanhemmat vanhenee, alkaa lapset muuttaa lähemmäs että pystyvät auttamaan, ystävätär perheineen teki näin jo, ja minä olen suunnitellut samaa, miehen äiti kun kuoli vuosi sitten niin meitä ei sekään pidättele enää täällä miehen kotipaikkakunnalla.
Alue: Aihe vapaa
Jos olisin tiennyt mitä vanhemmuus tuo tullessaan, olisin jättänyt lapseni tekemättä. Yövalvomiset, kiukuttelut, miehenkin taantumisen lapsen tasolle, teini-ikäisen mielialanvaihtelut, rahanmenon.. En keksi vanhemmuudesta yhtään hyvää puolta. Älä vaan tee lasta koska toinen painostaa tai "koska niin kuuluu tehdä" jos yhtään epäröit.