Lue keskustelun säännöt.
Te joilla ollut masennusta, uupumusta, stressiä ym? Romahdin. Mikä avuksi?
Painajaisista ym eroon?
11.09.2016 |
Olen 36-vuotias työssä käyvä nainen ja terveyteni romahti lähemmäs kuukausi sitten. En saanut syötyä, liikutettua raajojani kunnolla, nukuttua enkä muutakaan joten päädyin ensiapuun. Kipuja oli päästä varpaisiin. Nyt monien tutkimusten ja kokeiden jälkeen on selvinnyt pari pienempää fyysistä ongelmaa jotka tullaan hoitamaan kuntoon eli mitään pahalaatuista tai kriittistä ei ole ollut.
Nyt ongelmana tämä henkinen puoli joka on varmasti kärsinyt enemmän kuin ruumiini viime aikoina.
Sain ensin viikon ja nyt kahden viikon sairaslomat töistä ja lisää tulossa reilun viikon päästä ensimmäisen toimenpiteen takia mutta nyt haluaisin vaan nukkua ja makoilla pedissä, sydän hakkaa, yläkroppaa tärisyttää, hengitys epätasaista, huimaa, ajottain on kuvottava olo niin ettei tee mieli syödä, en halua mennä ihmisten ilmoille esimerkiksi kauppaan, ja kun nukun niin näen todellisen tuntuisia painajaisia 10 vuoden takaa joka yö että esim asun muka vielä ex-avomiehen kanssa tai että olen vanhalla opiskelupaikkakunnalla. Tai olen teini ja asun kotona ja hätäännyt unessa että missä nykyinen avomieheni on, miten jouduin tänne muinaiseen loukkuun.
En pysty enää katsoa telkkarista mitään kovin vastenmielistä tai dramaattista koska ahdistun.
Sain lääkäriltä rauhoittavia mutten ole uskaltanut ottaa niitä kuin muutamana iltana eivätkä ne ole aiheuttaneet sen enempää tai vähempää painajaisunia.
Minulla on hyvä työ, ihana ja kannustava avomies ja perhe joka tukee.
Kaikki ovat aina nähneet ja näkevät minut vahvana, positiivisena ihmisenä joka ei masentuisi tai uupuisi mutta mielestäni tämä on stressin aiheuttamaa jotain ihmeellistä joka on "kaapannut" kehoni. Tuntuu siis että tämä väsynyt uupunut vartalo jossa olen nyt, ei ole minun.
Asiallisia vinkkejä kellään?
Kommentit (23)
Unohtui vielä luontaistuotteet reishi, ashwagandha ja maca, jotka voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieli saattaa oireilla rankan kokemuksen jälkeen. Suosittelisin varaamaan ajan lääkärille ja mahdollisesti pyytämään lähetteen terapiaan.
Itse koin burnoutin ja pahan masennuksen n. parikymppisenä ja oli juuri samoja oireita kuin kuvailit. Olin ihan yksin ja yhdessä vaiheessa oli niin paha olla että luulin etten selviä. Terapian avulla alan jälleen olemaan vahvempi vaikka tuollainen kokemus jättää jälkensä. Vielä muutama vuosi sitten olin valmis kuolemaan, sen jälkeen yritin vain selvitä päivä kerrallaan, nyt tuntuu että alan olemaan voiton puolella.
Voimia sinulle.
Meidän mielemme ja kroppamme ovat "yhtä" enemmän kuin usein tulee ajatelleeksi. Usein, kun mieli rasittuu tarpeeksi, se näyttäytyy fyysisinä kipuina. Tämä ei tee kivuista yhtään vähäisempiä, kipu täytyy hoitaa. Olosi kuvailussa on kaikuja ahdistuneisuudesta, mutta dagnoosia tärkeämpää on lepo.
Sinun tulisi nyt saada levätä rauhassa ja saada itsesi kuntoon.
Paljon tsemppiä!
Kun voisin vaan repäistä itseni niskasta kiinni ja herätä aamulla 6.30 suihkuun, laittaa hiukset, meikata, pukea, syödä ja lähteä töihin voimissani ja innoissani. Ihan kuten ennen vanhaan eli muutama vko sitten, mutta ei :( Tuntuu että lysähdän kasaan tähän koneen äärelle kun olen pelkästään istunut tässä alle tunnin.
Niinä aamuina on ollut huono olo kun olen joutunut mennä terveyskeskukseen tai sairaalaan kokeisiin. Ennen toiseksi viimeisimmän verikokeen ottamista meinasin pyörtyä odotushuoneeseen kun tuntui siltä etten saa happea. Viimeisimmällä kerralla avomieheni otti töistä vapaata ja tuli kanssani joten oloa helpotti se etten ole yksin jos vaikka pyörtyisin.
En ole lisäksi koskaan pitänyt sairaalaympäristöistä, ja kaikkien kokeiden jälkeen tullut olo että olen kuin lihakimpale jota pyöritellään, painellaan, kuvataan, pistetään ja tökitään neuloilla. Vaikka tiedän että yrittävät auttaa mutta silti.
Mikä voisi aiheuttaa tätä ruokahaluttomuutta ja ajottaista kuvottavaa oloa? Pidin ennen ruuanlaitosta, nyt ahdistaa sekin. Nyt tulee todella helposti täysi olokin, muutamasta lusikallisesta rahkaa tai leipäpalasta. Olen laihtunut ainakin 4-5 kiloa kolmessa viikossa.
-ap-
Mulla kesti ahdistus kuukausia, kaikkine fyysisine oireineen.
Sitten se vain alkoi helpottamaan. Yritin liikuntaa, kaiken maailman lisäravinteita, asennemuutosta, lepäämistä jne, mutta uskon että aika oli ainoa mikä auttoi, ja uni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä lääkäriltä masennuslääkitys, se tasoittaa kehon stressireaktiota noin kuudessa viikossa. Koita pitää kiinni päivittäisistä toiminnoista esim säännöllinen ruokailu, peseytyminen ja vaatteet päälle. Säännöllistä nukkuma-ajat, älä makaa liikaa sängyssä unettomana. Kävely metsässä rauhoittaa. Ennen kaikkea puhu, puhu läheisille olostasi. Pohdi myöhemmin mitkä tekijät johtivat siihen että stressi pääsi ryöstäytymään noin suureksi. Älä ainakaan jatkossa kiellä tunteitasi koska se lisää epämääräistä ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. Post traumaattinen kokemus.
Minfullnesia kannattaa kokeilla. Ja liikuntaa ihan yleensä. Pääset irti pakkoajatuksista.
Olet nyt turvassa tässä hetkessä, vaikka mielesi saa noita vanhoja muistoja....ja niihin reagoit kuin ne olisivat nyt. Ne tuntuvat yhtä todelta kuin silloin kauna sitten.
Opettelet vähitellen erottamaan menneen ja tämän hetken.
Se on ihan oma hommansa, mutta se on mahdollinen. Onhan tuokin mahdollinen, että kroppa reagoi vanhaan mielikuvaan....niin se päinvastoin on myös mahdolista oppia. Mieli on ihmeellinen.
Aivot on kai niin mekaaninenkin, että ne voi kouluttaa, jos uskaltaa panostaa...ettei tuo jatkuvasti tunteita mukaan? ...Niitä tuttuja tunteita...vaan etsii uusia ratoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla post traumaattinen stressireaktio johtuen sairastumisesta. Voi olla myös sairastumisen esiintuoma viivästynyt stressireaktio johonkin aiempaan/joihinkin aiempiin kokemuksiin. Itselläni on kokemusta siitä kuinka synnytys ja äidiksi tulo toi esiin ylivoimaisen ikäviä muistoja ja tunteita omasta lapsuudestani. Psykoterapiassa on mahdollista päästä käsiksi molempiin, mutta helppo tie se ei taida olla.
Mulla auttoi masennuslääkitys ja parin-kolmen viikon sairasloma jolloin en tehnyt muuta kuin nukuin, kävin kävelyillä ja metsästin pokemoneja. Pahimpien ahdistuskohtauksiin käytin tarvittavaa Opamoxia. Koska ruokahalua ei ollut, söin sitä mitä vain sain alas välittämättä ravintoarvoista. Puhuin ystävän kanssa viestien välityksellä koska en jaksanut kasvokkain keskustelua. Masennuslääke aluksi vain pahensi oloa, mutta nyt kun sitä on syönyt säännöllisesti parin kuukauden ajan alkaa olo olla jo aika hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työterveyteen keskustelemaan + mahdollinen lääkehoito. Ite romahdin viime kesänä 32 vuotiaana ja nyt vuosi masennuslääkkeitä takana. Ovat auttaneet enkä enää ole kireä kuin viulunkieli ja saa itkupotkuraivareita pikkuasioista.
Varaa aika psykoterapeutille, jotta saat keskeneräiset asiat käsiteltyä turvallisen ammattilaisen seurassa.
Olen vallattoman eläinrakas ja pahimpaan uupumukseen auttoi itsellä koristeena olleen lampaan taljan silittely, mikä rauhoitti. Mitä asioita rakastat? Koita toteuttaa niitä, jos ne ovat helposti toteutettavissa.
Uupumuspäiville en suunnitellut saavani mitään aikaiseksi, koska tällanen "suorittaminen" taas lisäsi stressiä. Vähitellen sain elimistön normaalitilaan, mutta huomaan vieläkin, että stressinsietokyky on itsellä alentunut olennaisesti, joten down shift -vaiheella polskutetaan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille vastauksistanne ja kannustuksistanne, ne saavat minut jokseenkin rauhoittumaan ja ajattelemaan että tämä vaatii vain aikaa ja etten saisi olla itselleni liian ankara tai vaativa ja että vain lepo auttaa joten voin myös lepäillä hyvällä omallatunnolla kun siltä tuntuu. Ja maata sohvalla ja katsella ulkomaisia sisustusohjelmia telkkarista uusintoina.
Sain myös tuota Opamoxia ja 15mg, minusta tuntuu siltä että se tekee välillä vartalon veltoksi, ilman että unettaa. Vaikka ottaisin vain puolikkaan. Toisaalta se vaikuttaa tasaannuttavan hengitystä kun ahdistaa tai tulee hätääntynyt olo, mutta saattaako se laskea verenpainetta ja siksi aiheuttaa huimausta aamulla? Mitä sivuoireita teille on mahdollisesti tullut siitä?
Joinakin iltapäivinä ja iltoina on sellainen tunne että nyt alkaa olla kunnossa, pää selkeä, että pystyn mihin vaan. Että parin päivän päästä pystyn varmasti töihin ja olen taas iskussa, ja mietin työasioita.
(Illalla ennen nukahtamista himoitsen ja mietin kaikkea lempiruokia ja -juomia, että huomenna valmistan sitä ja tätä. Mitä antaisinkaan, että pystyisin jälleen valmistaa ja saisin syötyä vaikkapa hyvän pihvin ja sen kanssa lasillisen punaviiniä! Tai kalaa ja lasillisen kuivaa valkoviiniä! Tämä tuntuu niin kaukaiselta nyt :(
Alkoholia en ole juonut viikkokausiin, koska se ei sovi tuon lääkityksen kanssa jos sitä joutuu ottaa. Olen sitä tyyppiä joka juonut vain noin 1-2 lasillista viiniä viikossa muutenkin koska saan alkoholista silloin tällöin päänsäryn).
Sitten käykin niin että seuraavana aamupäivänä vapisen suihkussa kun pesen hiuksiani ja pelkästään käsien nostaminen pään päälle tuntuu ylivoimaiselta samoin kuin hiusten kuivaaminen enkä saa jogurttia hädin tuskin alas, kaksi kolme lusikallista, ja pelkään ulos lähtemistä, oli se sitten sairaala tai kauppa.
Eli tämä hyvä vs. huono tunne menee yhtenä päivänä askeleen eteen, sitten seuraavana kaksi askelta taakse, sitten kaksi askelta eteen, taas yksi taakse.
Nyt jännittää kovasti se kun joudun olla sairaalassa yötä tai öitä toimenpiteen jälkeen reilun viikon päästä, vaikka se sairaala lienee turvallisimpia paikkoja olla juurikin toimenpiteen jälkeen :)
Kaksi melko läheistä, minua yli 10 vuotta vanhempaa työkaveria kuolivat (eri) syöpään tämän vuoden keväänä ja aika äkillisesti, sen jälkeen aloin todennäköisesti ja alitajuntaisesti pelätä oman terveyden puolesta että kun kohta alkaa tulla 40 täyteen niin ties mitä tuolla kehon sisällä voi minulla myös salaa muhia. Enhän minä todellakaan tiedä heidän sukuhistorioitaan ja mitä rasitteita mahdollisesti ollut sen osalta, mutta minulta on pois suljettu monia fyysiä oireita tietokonetomografiassa, röntgeneissä, ultraäänin, tähystyksin ja lukuisine verinäyttein eikä lähisuvussa ole syöpiä tai pahalaatuisia kasvaimia joten se tieto helpottaa ja pitäisi helpoittaa kokonaisvaltaisesti oloa mutta tosiaan olen nyt jumissa pääni ja vartaloni välissä, eli pää tietää että olen kaikesta huolimatta perusterve mutta vartalo laah(ust)aa perässä tajuamatta että olen terve. En tunne olevani varsinaisesti masentunut koska minulla pitäisi olla kaikki asiat hyvin ja onkin hyvin, mutta mitä jos olenkin "piilomasentunut" eli täytän ne kriteerit terveysammattilaisen näkökulmasta.
-ap-
Mitä tarkoitat sillä, että et voi olla masentunut kun sulla on kaikki hyvin?
Eikö masennus ole juuri sitä, että on kaikesta maassa, vaikka syytä ei olisi..
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika psykoterapeutille, jotta saat keskeneräiset asiat käsiteltyä turvallisen ammattilaisen seurassa.
Se tässä mielenkiintoista onkin että minulla ei ole menneisyydessäni mitään keskeneräisiä asioita käsiteltävänä eikä mitään kovin ikäviä muistoja eli on vain tämän hetkinen sairastelu- ja stressitilanne, mutta silti unet pyrkii päähäni ehkä muka keskeneräisinä asioina tai kummittelee muuten vaan. Esimerkkinä semmoinen todellisen tuntuinen outo aikajaksojen heittely unessa (tässä tapauksessa ei mikään varsinainen painajainen) eli olen 20-vuotias ja kävelen opiskelupaikkakunnalla bussipysäkille kirjat olkalaukussa, sitten tarkastelen sitä paikkakuntaa siitä pysäkiltä tässä hetkessä että onpa tämä kaupunki muuttunut yli vuosikymmenessä että tuota rakennusta ei opiskeluaikoina tuossa ollut. Yllättäen palaan takaisin 20-vuotiaaksi, enkä muista missä yliopistorakennus oli, sitten alan miettiä että hei missäköhän päin minä asun täällä kaupungissa ja kenen kanssa että unohdinko laittaa asuntohakemukset sisään koska ei ole paikkaa mihin mennä tästä pysäkiltä ja hätäännyn että onko tämä edes oikea pysäkki ja että nyt pitää soittaa mun avomiehelle mutta hei enhän mä vielä tuntenut häntä täällä asuessani joten en voi! Seuraavalla hetkellä herään oman avomiehen vieressä helpottuneena mutta olen aivan pihalla edelleen unen takia.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat sillä, että et voi olla masentunut kun sulla on kaikki hyvin?
Eikö masennus ole juuri sitä, että on kaikesta maassa, vaikka syytä ei olisi..
Tarkoitan sitä että tiedän itse että minulla ollut töissä kuukausikaupalla jonkin asteista stressiä jonka kuvittelin positiiviseksi suorittamisstressiksi, ja sairastumisen jälkeen se on lisääntynyt negatiivisena, ja koen nyt tätä velttoutta väsymystä eli uupumista koska olin stressaantunut pitkään ja kun sairastelumysteeri ja kivunaiheuttajat alkoivat selvitä. Mutta että onko tämä mennyt masentumisen pisteeseen niin sitä en osaa itse analysoida. Jos minun pitää miettiä jokin syy miksi voisin olla masentunut niin se voisi olla se etten ole kyennyt töihin ja nähnyt ihmisiä koska minulla on mukavia ja kannustavia työkavereita jotka muistavat minua ja lähettävät tsemppaavia tekstareita (ei työasioista, onneksi) ja minulla on ikävä heitä. Meillä oli töissä niin mukavia suunnitelmiakin nyt syksyksi ja nyt jään monesta asiasta paitsi koska saan jatkuvasti näitä ahdistus- ja paniikkikohtaustyylisiä oireita.
voiko tommonen usein toistuva pahoinvointi johtua jostain esimenopaussista, jostain jännityksestä kun menossa johonkin leikkaukseen tai niskojen jumittumisesta?
Elimistö pitäisi saada rauhoittumaan. Mulla toimii magnesium (600 Mg) päivässä, mindfulness ja rankan liikunnan välttäminen pahimpina aikoina. Kevyt kävely ok. Rauhoittumiseen voi mennä kauankin, minulle meni varmaan ainakin 6 kk kun olin päästänyt kehon ylikierroksille. Nyt osaan rauhoittua jo ennen kuin menee liiallisuuksiin. Myös perimenopaussi voi sotkea elimistön, samat ohjeet siihenkin.