Tajusin juuri, että äitiyteni on pelkkää itseltäni vaatimista, en tunne siihen halua

Et sinä mitään "tajunnut juuri". Samaahan sinä olet vatvonut jo ties kuinka kauan.

Tajusin mä. Siis on se varmaan ollut olemassa, näkyvissäkin ehkä, mutta sanoina en ole sitä aikaisemmin ajatellut näin. Asioita ei voi muuttaa, jos niistä ei ole tietoinen. Ei mulle riitä se, että tuntuu siltä, etten halua olla äiti. Pitää tietää miksi en halua? Johtuuko se minusta vai onko ympäristöni kenties rikkonut, vanginnut tai muuten satuttant minua niin, että siitä seurasi moista "vammaisuutta". Vammaisiahan on sitten ne jotka rikkoi, en minä. Minä voin parantua, se, joka ei koskaan mieti eikä käsittele mitään röhkii läävässään lopun elämäänsä.

ap

Miehellä on halu olla isä, siis hänen toimintansa kumpuaa siitä, mitä hän haluaa, ei siitä, mitä joku on ohjelmoinut hänen päähänsä vaatimaan, että mieheni pitää tehdä. Arvostan tällaista elämässä omasta halusta käsin toimimista yli kaiken. Se olisi siis niin ihanaa. Tietenkään muita ei saa vahingoittaa, mutta ei mulla sellaisia tarpeita ainakaan ole.

ap

Koska luulisin, että jossain minullakin olisi jonkinlainen halu kuitenkin olla äiti, eikä vain vaatia että pitää olla äitimäisesti (mihin en kykene) nyt kun hankkinut lapsia. Äitimäisesti oleminen on siis jotain ettei olla oma itse, vaan mietitään miten äidin pitää olla, että kaikilla muilla ois hyvä, ja unohdetaan itse, ja sit ollaan sellaisia, kuin vaatimus äitimäisyydestä edellyttää.

ap

Kyllä sulla nyt vaan on velvollisuus niistä lapsista huolehtia kun olet niitä hankkinut. Se hetki, kun olis pitänyt miettiä, miten elämääsi haluat elää, oli sillloin kun päätit lisääntyä.

Lastes ja miehes vuoksi, mene terapiaan puimaan näitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla nyt vaan on velvollisuus niistä lapsista huolehtia kun olet niitä hankkinut. Se hetki, kun olis pitänyt miettiä, miten elämääsi haluat elää, oli sillloin kun päätit lisääntyä.

Lastes ja miehes vuoksi, mene terapiaan puimaan näitä asioita.

Joo, mutta en mä halua elää niin, että joudun vaatimaan jotta annan jotain lapsille. Eihän se ole lapsillekaan reilua olla sellaisen kohteena, että äiti ei halunnut auttaa meitä, vaan se teki sen, koska oli niitä vaatimuksia. Missasit nyt ehkä vähän pointtini.

ap

Millainen sen äidin pitäisi olla. Minulla on jo aikuiset lapset ja tavsllinen nainen olen ollut ja elänyt tavallisen naisen elämää

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla nyt vaan on velvollisuus niistä lapsista huolehtia kun olet niitä hankkinut. Se hetki, kun olis pitänyt miettiä, miten elämääsi haluat elää, oli sillloin kun päätit lisääntyä.

Lastes ja miehes vuoksi, mene terapiaan puimaan näitä asioita.

Ja siis aika tylsä sä olet, velvollisuuksien hoitamisesta ei ole nyt kysymys (ne hoidetaan kyllä), vaan kyse on siitä, millä mielellä niitä tehdään. Luulisi, että tämä olisi tärkeä aihe kelle vain vanhemmalle ja kaikille, jotka on joskus itse olleet lapsia. (Tai vielä oikeammin, joilla on ollut vanhempia).

ap

Vierailija kirjoitti:

Millainen sen äidin pitäisi olla. Minulla on jo aikuiset lapset ja tavsllinen nainen olen ollut ja elänyt tavallisen naisen elämää

Mutta sen voi tehdä hyvin vain yhdellä tavalla, tiesi mun äiti. Muillakin tavoilla saattoi joku roska tehdä, mutta ei hyvät ihmiset. Hyvät ihmiset elivät niin kuin mun äiti saneli, että eletään. Nimenomaan saneli, ei itse toiminut esimerkkinä siitä kuitenkaan. Vähän niin kuin kommunismi. Ideaa ei ole ikinä toteutettu käytännössä.

ap

Äidiksi kannattaisi ehkä ruveta vain, jos tuntee aitoa halua tehdä kaiken lapsen elämää ajatellen parhaalla mahdollisella tavalla. Siten sen jaksaa ja tulee tehtyä oikein.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla nyt vaan on velvollisuus niistä lapsista huolehtia kun olet niitä hankkinut. Se hetki, kun olis pitänyt miettiä, miten elämääsi haluat elää, oli sillloin kun päätit lisääntyä.

Lastes ja miehes vuoksi, mene terapiaan puimaan näitä asioita.

Ja siis aika tylsä sä olet, velvollisuuksien hoitamisesta ei ole nyt kysymys (ne hoidetaan kyllä), vaan kyse on siitä, millä mielellä niitä tehdään. Luulisi, että tämä olisi tärkeä aihe kelle vain vanhemmalle ja kaikille, jotka on joskus itse olleet lapsia. (Tai vielä oikeammin, joilla on ollut vanhempia).

ap

Tuntuu, että sulla on jäänyt aikuiseksi kasvaminen ihan kesken. Syytät lapsuuttasi siitä, millainen olet nyt, mutta et ymmärrä että aikuisena sulla on nyt mahdollisuus ottaa vastuu elämästäs ja muuttaa sitä. Eheytä itseäsi terapiassa, ja lakkaa suorittamasta elämääsi. Tee niiden lasten kanssa niitä asioita joista te kaikki pidätte. Uskalla hullutella ja rakastaa perhettäsi, ei sun tarvitse olla menneisyytesi vanki.

Mutta mikään kasvu ei ikinä tule kivutta. Sun pitää nyt vaan uskaltaa tulla ulos sieltä oman pääsi sisäisestä laatikostas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla nyt vaan on velvollisuus niistä lapsista huolehtia kun olet niitä hankkinut. Se hetki, kun olis pitänyt miettiä, miten elämääsi haluat elää, oli sillloin kun päätit lisääntyä.

Lastes ja miehes vuoksi, mene terapiaan puimaan näitä asioita.

Ja siis aika tylsä sä olet, velvollisuuksien hoitamisesta ei ole nyt kysymys (ne hoidetaan kyllä), vaan kyse on siitä, millä mielellä niitä tehdään. Luulisi, että tämä olisi tärkeä aihe kelle vain vanhemmalle ja kaikille, jotka on joskus itse olleet lapsia. (Tai vielä oikeammin, joilla on ollut vanhempia).

ap

Tuntuu, että sulla on jäänyt aikuiseksi kasvaminen ihan kesken. Syytät lapsuuttasi siitä, millainen olet nyt, mutta et ymmärrä että aikuisena sulla on nyt mahdollisuus ottaa vastuu elämästäs ja muuttaa sitä. Eheytä itseäsi terapiassa, ja lakkaa suorittamasta elämääsi. Tee niiden lasten kanssa niitä asioita joista te kaikki pidätte. Uskalla hullutella ja rakastaa perhettäsi, ei sun tarvitse olla menneisyytesi vanki.

Mutta mikään kasvu ei ikinä tule kivutta. Sun pitää nyt vaan uskaltaa tulla ulos sieltä oman pääsi sisäisestä laatikostas.

Pointti on siinä, etten mä tunne mitään halua tehdä mitään lasteni kanssa. Siis uskon,,että sitä on olemassa, mutta mulla ei ole siihen kosketusta. Olinhan joskus itsekin lapsi. Isäni kanssa teimme kivoja asioita, mutta jotenkin se ei ole nyt ollenkaan sama, kuin jos mä koittaisin tehdä niitä. Mutta tarkoitan, että ajatus siitä, miten kivoja ne jutut minusta olivat on se, miksi uskoisin, että haluaisin olla lapsilleni samanlainen. Mutta en ole. En tiedä miksi en ole. Isä oli kiva, mukava ja rento, mutta osin siksi, koska ei ollut kasvatusvastuussa tai ei koskaan ottanut sitä. Meillä ei ollut isän kanssa käytännössä ikinä eripuraa, riitaa tms.

Omien lasten kanssa en ole siltä välttynyt. Tunnen siksikin ehkä olevani huono äiti. Lapsille se voi olla tosi ikävää, kun vanhempi asettaa rajoja. Ainakin mulle oli hyvä, ettei isä hylännyt asettamalla rajoja, koska äiti oli hylännyt minusta välittämisen täysin. Äitiä ei siis kiinnostanut yhtään, miltä minusta tuntui. Mä luulen, että isää kiinnosti, koska ei haukkunut minua vaan oli aina puolellani.

ap

Itse olen lapsilleni enemmän ystävä, en osaa olla äiti.

Ehkä terapiasta olisi sinulle apua?

Mä en ehkä uskaltais olla ystävä, kun aina sanotaan, miten kamalaa se lapsille on kasvatusmielessä. En tiedä. Olen terapiassa kyllä, mutta mietin asioita jatkuvalla syötöllä. Tai niitä nousee mieleen eri jutuista tai näin.

En ole koskaan oikein tajunnut, mikä siinä, että vanhempi haluaa olla lapsensa kaveri on niin kamalaa? Jos on sellainen bossy kaveri?

ap

Miten sinä jaksat loputtomiin vatvoa tätä asiaa? Ei sinua kukaan osaa täällä palstalla auttaa eikä me osata sanoa sulle niitä asioita joita sinä haluat kuulla. Sinä vellot tuossa omassa minäminä- maailmassa etkä edes tajua että sulla on hyvä perhe siinä ympärillä.

Koita nyt vain päästä itsesi yli niin ne oikeat tuntemuksetkin löytyvät. Jatkuva pähkäily siitä mitä on ollut ja mitä pitäisi olla ei auta mitään, elä hetkessä lastesi kanssa, kaikki mitä on, on tässä ja nyt mitään parempaa  ei ole olemassakaan.

Olen varmaan samanlainen kuin ap, koska iso lapseni sanoi minulle" miten sä edes voit olla äiti" , ehkä en sitten olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä jaksat loputtomiin vatvoa tätä asiaa? Ei sinua kukaan osaa täällä palstalla auttaa eikä me osata sanoa sulle niitä asioita joita sinä haluat kuulla. Sinä vellot tuossa omassa minäminä- maailmassa etkä edes tajua että sulla on hyvä perhe siinä ympärillä.

No kyllä mä tajuan, että on hyvä perhe ympärillä, mutta millaiset ne lapset sit sais olla, ettei ois lasten osalta "hyvä perhe ympärillä"?

ap

Siskoni on ja oli myös lapsilleen kaveriäiti. Heillä todella hyvä ja lämmin suhde edelleen. Toinen pääsi juuri yliopistoon, joten ei ihan huonosti kasvatus mennyt. Toinen aikoo perustaa yrityksen kun valmistuu.

Mitä vikaa on rennossa kaveriäitiydessä? Meidän lapset käyttäytyy valtaosan ajasta hyvin, vaikkei ihmeempiä sääntöjä ole. Saavat myös päiväkodista ja koulusta vain hyvää palautetta. Paljon matkoillaan vierekkäin ja jaetaan karkit 😄