Minkälainen exä olisit?

Vittumainen.

Laiha. Eron jälkeen ei paljoa ruoka maistu.

En mustamaalaisi toista, ymmärtäisin. Tiedostan...

Helppo. Koska en häiritsisi millään tavalla. Vanha suola ei janota.

Tylsä exä olen. Menneet ovat menneitä. En halua erota edes ystävänä ja pitää väkisin yhteyksiä ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne pienintäkään mielenkiintoa.

Sellainen, joka vilkaisee välillä facebookin kautta, että mitä toiselle kuuluu, mutta en ole missään yhteydessä.

Laiha tosiaankin. Nyt viimeinkin yhdeksän kuukautta eron jälkeen vaikuttaisi siltä, että olen saanut painon putoamisen loppumaan. Tosin olen myös sairastellut paljon, mutta sekin on varmasti johtunut henkisestä paineesta. Jotain 15 kiloa on lähtenyt, enkä ollut alunperinkään lihava. Salille ja painoa takaisin jos vain pysyisi terveenä.

Paras, niin kuin olin paras nyksäkin ;P

Eli hoidan lasten asiat sovussa ja joustaen, muita eksiä kuin lasten isää moikkaan toiselta puolelta katua, jos he moikkaavat ensin...

Mä olisin ihan asiallinen eksä, jonka kanssa voi sopia asioista ja sopimukset pitää. Mutta jos tässä ero nyt tulee, niin miehen mielestä varmasti hullu eksä, se näkee vain mustaa ja valkoista, pimahtaa joka kerta, kun otan suhteen tilan pöydälle.

Etäisen asiallinen.

Miksi ihmeessä enää kiinnostaisi ihminen, jonka kanssa ei sitten tullutkaan toimeen?

Kaikkea hyvää ja ei sitten lähetellä joulukortteja tavan vuoksi.

Onko kaikilla vastaajilla lapsia vai miksi haluatte säilyttää välit exäänne? Minusta yksinkertaisin keino on poistaa exä täysin elämästäni.

Minusta ei eron jälkeen mitään kuuluisi eikä näkyisi. Menneet olisi menneitä. Harmi lasten rippi- ja yo- juhlien kannalta. Kun erotaan, ollaan täysin erillään, ei mitään tekemistä enää randomeilla ihmisillä keskenään.

Hyvä. Olen sopuisa ja joustava exä. Olen kohtelias ja hyväkäytöksinen. Puhun lapsille hyvää isästään ja tämän uudesta kumppanista. Järjestän juhlia, joihin exän nyxä on tervetullut. Jos exä pyytää vaihtamaan lapsivapaan ajankohtaa, suostun. Ajattelen lämpimästi exästä ja toivon, että hän on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei eron jälkeen mitään kuuluisi eikä näkyisi. Menneet olisi menneitä. Harmi lasten rippi- ja yo- juhlien kannalta. Kun erotaan, ollaan täysin erillään, ei mitään tekemistä enää randomeilla ihmisillä keskenään.

Onko lastesi isä random-ihminen? Entinen puoliso? Oudon kylmä tapa suhtautua asiaan. Ei mun ex-puolisoni ole mikään random. Hän on huippuisä mun lapsille, kaikki juhlat tietysti yhdessä ja muutenkin nähdään vaihtotilanteissa. Vaihdetaan kuulumisia. Jeesitään puolin ja toisin.

Mä olen kaveriexä joka ei kanna kaunaa ja katkeruutta ja jonka kanssa on helppo tulla toimeen ja voi vaikka käyda kahvilla kuulumiset vaihtamassa joskus.

Olen myos se exä jonka perään kaikki ex-anoppiokelaat haikailevat eivätkä voi ymmärtää miksei poikansa saaneet suhdetta näin ihanaan naiseen toimimaan.  Oikea anoppini sen sijaan inhoaa mua. 

Minäkin poistuisin täysin exän elämästä ja toivoisin, ettei häntäkään minun elämäni kiinnostaisi. En siis haluaisi pitää mitään yhteyttä enää eron jälkeen.

Paras mahdollinen olisin JOS mieheni osaa erota sopuisasti. Jos hän taas olisi vaikea, niin olisin vahva lasten ja itseni puolustaja, joka ei pelkää mitään. Mutta jos kaikki menee suurinpiirtein kivasti, niin olen hyvä, sopuisa ja rehellinen kaikista asioista ja olen vain onnellinen jos exäni ja lasteni isä on onnellinen. Hyvä mies hän on vaikka meillä kahdella sukset ristiin menikin. En olisi voinut olla huonon miehen kanssa kahtakymmentä vuotta ja sama varmaan toisinpäin myös.