Kivulias synnytys

Olen synnyttänyt kaksi lastan ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Sattuihan se, ja ponnistusvaiheista on muistot että kipu valtasi kaiken tietoisuuden, että itken ja huudan etten pysty siihen. Kipu oli avautumisvaiheessa voimistuvaa ja kovaa mutta siedettävää. Ponnistusvaiheessa viiltävää ja repivää, ja sellaista kipua on minun vaikea kestää. 

Onneksi lopputulemana kaksi tervettä ja ihanaa tyttöä, ja itsekin toivoin oikein hyvin ja nopeasti, niin enpä valita.

Koin kivut heikommiksi kuin etukäteen kuvittelin.

Esikoisen ponnistin ulos spinaalipuudutteen voimin ja koin sen kivuliaammaksi kuin kuopuksen lähes luomun synnytyksen.

Kuopus tuli niin vauhdilla, että sain vain ilokaasua. Ehkä sen takia toinen synnytys tuntui kivuttomammalta kun kesti vähemmän aikaa.

Ihan hyvät muistot jäi.

TArkoitatko ponnistusvaiheen kivuilla kohdun supistuksia vai sitä kudosten venymisestä aiheutuvaa kipua?

Eikö ole itsestäänselvyys, että synnyttäminen sattuu?

Mulla taas avautumisvaiheen kipu meni yli kaikkien rajojen ja ponnistaminen tuntui helpottavalta (vaikka tietysti sattui se alapään repeäminenkin).

Sain epiduraalin avautumisvaiheen kipuihin. Synnytys alkoi edistymään vasta sen jälkeeen. Ponnistamisvaiheessa en tuntenut kipua, paitsi hetkellä, jona vauva pullahti ulos. Se kipu kesti vain 2-3 sekuntia ja oli hyvin siedettävä. Muutama tikki laitettiin ja tikkaaminen ei sattunut, kun väliliha puudutettiin vielä erikseen. Jälkisupistukset olivat siedettäviä. Maidonnousu rintoihin sattui todella! Noin viikko synnytyksestä oli nännit verillä, käytin rintakumia, imetys otti kipeää, mutta onneksi ei tullut rintatulehdusta ja aloin lopulta jopa nauttimaan imetyksestä. Imetin 1,5 vuotta.

Tässäpä nämä raskauteen liittyneet kivut. Pahin oli pitkä avautumisvaihe non 24 tuntia ennenkuin sain epiduraalipuuduttteen, 2-3 s vauvan tullessa ulos ja vielä imetyksen aloituskin. Viimeksi mainittu oli henkisesti vaikein, koska olin luullut, että kivut jäävät synnytyssaliin.

Hui :/

Olen synnyttänyt kaksi lasta, molemmissa epiduraali. Ei sattunut ponnistusvaiheessakaan paitsi kudosten venyminen tuntui ilkeältä ja inhottavalta ja epämiellyttävältä, mutta siis...ei ollut kamalan hirveää ja olen tosi kipuherkkä. Mun epiduraalit tais mennä aika nappiin, tai sitten olisin saattanut kokea synnytyksen ilmankin niitä aika ok:na, sehän vaihtelee, kuinka se sattuu eri ihmisillä. Mutta en halunnut kokeilla...

Ja siis kummallakin kerralla oli ponnistustunto olemassa, ja ekassa synnytyksessä epiduraalipuuditetta oli vielä lisätty muutamiakin kertoja, koska avautumisvaihe kesti ja kesti (17h). Silti ei voi sanoa, että kauheasti ois sattunut missään vaiheessa. Onneksi, olen tosi kiitollinen siitä.

Vierailija kirjoitti:

TArkoitatko ponnistusvaiheen kivuilla kohdun supistuksia vai sitä kudosten venymisestä aiheutuvaa kipua?

Kohdun supistelusta aiheutuvia kipuja. Minun olisi tehnyt mieli huutaa kivusta mutta yritin säästää voimiani. Välillä kuulin itseni kuitenkin huutavan äitiä. Ponnistamisen kestäessä olin lopulta niin uupunut, että meinasin nukahtaa.

Olen synnyttänyt kaksi lasta täysin luomuna, esikoisesta tunne oli, että apua repeän kahtia, mutta kivut eivät olleet mitenkään äärimmäiset, koko synnyksen kesto 4h ja ponnistusvaihe muutama minuutti eli kaksi kunnon työntöä.

Kuopus oli sitten niin iso, vaikka tuli samanlaisella vauhdilla, kivut oli viimeisen tunnin ajan sellaiset että olin varma kuolemasta vielä kaksi vuotta jälkeenpäin.

Hassu juttu tuo huutaminen, en kerta kaikkiaan uskaltanut kuin hiljaa uikuttaa, niin paljon en uskaltanut hengittää että olisi huutoon riiittänyt.

Minä en pystynyt ponnistusvaiheessa liikuttamaan enää mitään osaa kehostani, koska kipu oli niin kova. Kätilö väänsi väkisin jalkani auki, koska itse en saanut liikutettua niitä kivulta. Kaikki vaatteet oli pakko ottaa pois, koska oli niin kuuma. Mies kantoi kylmään veteen kastettuja pyyhkeitä päälleni. Itselläkin lapsi oli suhteessa lantioon iso ja täytti kätilön mukaan kaiken tilan lantiosta.

Kaksi luomusynnytystä takana. En kokenut supistuskipuja mitenkään liian kovina. Kävelin viimeisen avautumisvaiheen ajan. Supistusten tullessa nojasin seinään ja mieheni hieroi selkää.

Kun tuli tunne, että vauva syntyy, soitti mies kelloa, minut komennettiin perille ja itse ponnistusvaihe kesti molemmilla kerroilla vain muutaman minuutin.

Avautumisvaihe oli minulla kivuliain, mutta tuolloinkin siedettävä. Ponnistusvaiheessa epiduraali, joka vei kaiken kivun täydellisesti pois.

Vasta kolmannen synnytyksen aikana tajusin,että en kestä enää yhtään uutta synnytystä. Olin varma että menee taju,vaikka koko synnytys kesti vain 2h.

Vierailija kirjoitti:

Itse koin synnytyksessä ja varsinkin ponnistusvaiheessa äärimmäistä kipua. Ponnistusvaiheen kipu tuntui siltä kuin minut olisi teurastettu elävältä. Puudutteena oli epiduraali, joka vei avautumisvaiheen kivut pois mutta ponnistaessa siitä ei ollut mitään apua, vaikka sitä annettiin vielä kesken ponnistusvaiheen puolikas annos. Ponnistaminen kesti yhteensä kaksi tuntia, mikä tuntui ikuisuudelta. Miten muut ovat kokeneet synnytyskivun?

Sinulla on kyllä ollut tosi pitkä ponnistusvaihe, että en yhtään ihmettele, jos on ollut kivuliasta.

Minun synnytyksissä ponnistusvaihe on ollut selvästi lyhempi. Kipua en juurikaan ole tuntenut silloin. Se venymiskipu, jonka tunsin poltteluna oli todella epämukavaa. Ja huippuna sitten repeämiskipu, kun pää on työntynyt ulos. Kudokset eivät siis ole joustaneet siinä kohtaa tarpeeksi tai olen työntänyt liian nopeasti. Joka tapauksessa ihan pienellä tikkauksella olen selvinnyt.

Koska minä en ole juurikaan lääketieteellisiä kivunlievityksiä ottanut, on ne avautumisvaiheet olleet niitä kivuliaimpia. Tämä jo osittain ihan keston takia. Ekassa synnytyksessä avautuminen keski sen 13-14 tuntia ja ponnistus vain reilut 30 min. 

Esikoisen kohdalla en muista, mutta kuopus painoi 4,2kg joten kyllähän tuo ponnistaminen sattui! Sanoinkin repeäväni kahtia samantien! Molemmat syntyneet luomuna; 1.synnytys kesti 5h, pv 7min, toka kesti 3h, pv 5 min. Voisin edelleen synnyttää mutta en jaksa enää imetystä, yöheräämisiä (toki lapseni alkoivat kyllä nukkua 2kk ja 3kk iässä 7-8h yöunia :D) enkä muutakaan alkuun liittyvää..