Lapsettoman helppo elämä?

Minä olen vapaaehtoislapseton viisikymppinen ja jouduin äskettäin viettämään viikon kahden sukulaislapsen kanssa (ylivilkas kuusivuotias ja uhmaikäinen nelivuotias). Täytyy kyllä sanoa, että en olisi jaksanut sitä karusellia yhtään pitempään ja kunnioitukseni noiden lasten vanhempia kohtaan lisääntyi kovasti. Olen hyvin helpottunut, kun ei tarvitse pitää huolta kuin omasta pukeutumisesta, peseytymisestä, syömisestä ja nukkumisesta, ja kotona on ihanan hiljaista. Niin että on tuossa väitteessä perääkin.

En minä sitä kielläkään, etteikö niissä lapsissa hommaa ole. Toki kun miettii omaa ystäväpiiriä, niin kyllä jotkut vain saavat itse vaikeutettua sitä arkea..

Pointti oli se että mitä minun syyllistämiseni heitä auttaa. Eivät kuitenkaan antaisi lapsiaan minulle tai kehtaisivat ottaa mua heille siivoamaan.

Kiitos kommentista silti :)

Ap

Niin no, tuskin sillä "helpolla elämällä" viitataan mihinkään muuhun kuin siihen, ettei ole pukluja siivottavana, soseita keitettävänä ja mitä lie lapsiperhe-elämään kuuluukaan. Ei se sanoja varmastikaan kuvittele, että sulla on raha-asiat täydellisesti, aina onnellinen fiilis, sateenkaaria ja pörrösukkia. Olen itsekin vela, enkä loukkaannu tuosta "helposta elämästä". Joo, elämäni on varmasti joiltain osin teknisesti helpompaa kuin lapsiperheillä, ainakin sen verran mitä olen lapsellisten kavereideni luona käynyt. :) Kyllä lapsellinen voi hieman kadehtia ja ihailla sitä vela-elämän yksinkertaisuutta, vaikka arvostaisikin omaa lapsiperhe-elämäänsä, ja pitäisi sitä täysin oikeana ratkaisuna.

Jos et ole ollut itse pitkäaikaissairas, vastannut lapsista yksin vähintään viikkoa ympäri vuorokauden tai hoitanut töiden ohessa suvun vanhuksia tms, niin et kyllä tiedä!

Koska olet lapseton, niin suosittelen, että ainakaan töiden jälkeen et syö, makaa ja mene koneelle, vaan harrastat vähintään kolmena iltana viikossa kodin ulkopuolella liikuntaa, taidetta kerran viikossa, tapaat ystävän lähes joka päivä (yhteinen harrastus sopii myös tapaamiseksi), laitat kaksi lämmintä ateriaa (ei eines!) joka päivä + välipalat, käyt kaupaassa ja hoidat kodin tietenkin. Yhden päivän viikossa voit vain levätä kotona yksinkin. Kokeile! Eihän tunnu kiireeltä? Hyvä. Hanki perhe.

Minusta lapseton elämä on hyvin helppoa verrattuna siihen, että olisi lapsia. Vaikka itsellä olisi kuinka paljon köyhyyttä, sairautta ja muuta murhetta, tilanne olisi paljon huonompi, jos kuvioon lisättäisiin lasten kasvattamisen, vaatettamisen, ruokkimisen ja harrastuttamisen vaatimukset. Lapsi ei tuo leipää mukanaan eikä mitään muutakaan helpotusta tyypillisimpiin arjen ongelmiin, päinvastoin.

En ota tuollaisia kommentteja syyllistämisenä. Jos joku päivittelee minulle, miten paljon helpompaa elämni on, hymyilen vain aurinkoisesti ja totean: "Niin onkin. Onneksi minulla ei ole lapsia."

Suomalaisilla nyt vaan on sellainen tapa, että pitää sitä omaa kruunua kiillottaa kettuilemalla toisille. Nyt kun sinulla ei ole lapsia, sinulle sanotaan "kylläpä pääset helpolla". Jos sinulla olisi yksi lapsi, sinulle edelleen sanottaisiin "kylläpä pääset helpolla yhden lapsen kanssa". Jos sinulla olisi kaksi lasta, niin heti olisi joku kolmen äiti nokittamassa, että sinä et tiedä todellisesta perhe-elämästä vielä mitään. Jos sinulla on työ, niin joku työtön on vinoilemassa, että kyllähän sinun kelpaa kun on työ ja toimeentulo eikä tarvitse tuokakaupassa alennuslappuja etsiä. Jos olet työtön, niin työssäkäyvä tulee siihen vinoilemaan, että kyllä sinun kelpaa kun on noin paljon vapaa-aikaa.

Niin.. en ole edes helposti loukkaantuvaa sorttia. Jotenkin se vaan aina jättää sanattomaksi kun mielestäni se sanotaan sellaisena piikkinä. Ehkä tämä vaan iskee nyt syvemmälle kun en ole vela, vaan mielelläni perheen ottaisin itsellenikin.

Ap

Jätä nuo puheet omaan arvoonsa, lapsia tehneitä vain harmittaa se että eivät uskalla tehdä itsenäisiä ja rohkeita ratkaisuja vaan menevät massan mukana, tekevät ne pari mukulaa ja vasta jälkeenpäin ymmärtävät millainen virhe tuli tehtyä, usein vieläpä niin että ne lapset hankitaan jonkun kusipäämulkun kanssa. Ei käy kateeksi, ei sitten tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla nyt vaan on sellainen tapa, että pitää sitä omaa kruunua kiillottaa kettuilemalla toisille. Nyt kun sinulla ei ole lapsia, sinulle sanotaan "kylläpä pääset helpolla". Jos sinulla olisi yksi lapsi, sinulle edelleen sanottaisiin "kylläpä pääset helpolla yhden lapsen kanssa". Jos sinulla olisi kaksi lasta, niin heti olisi joku kolmen äiti nokittamassa, että sinä et tiedä todellisesta perhe-elämästä vielä mitään. Jos sinulla on työ, niin joku työtön on vinoilemassa, että kyllähän sinun kelpaa kun on työ ja toimeentulo eikä tarvitse tuokakaupassa alennuslappuja etsiä. Jos olet työtön, niin työssäkäyvä tulee siihen vinoilemaan, että kyllä sinun kelpaa kun on noin paljon vapaa-aikaa.

Kiitos tästä kommentista :) tätä taisin mielessäni hakeakin.

____________________________________

En siis edelleenkään väitä etteikö minun elämäni olisikaan helpompaa, vaan miksi minun pitäisi syyllistyä muiden "ongelmista". Mitä se perheellisiä helpottaa? Mielestäni se on tympeästi sanottu.

Minäkään en avaudu ja nillitä siitä heille kuinka kiva heidän on tulla kotiin kun joku on odottamassa ja välittää ym.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin.. en ole edes helposti loukkaantuvaa sorttia. Jotenkin se vaan aina jättää sanattomaksi kun mielestäni se sanotaan sellaisena piikkinä. Ehkä tämä vaan iskee nyt syvemmälle kun en ole vela, vaan mielelläni perheen ottaisin itsellenikin.

Ap

Jos sinulla ei ole lapsia mutta haluaisit lapsia, todennäköisesti yliarviot lapsiperhe-elämän hyviä puolia ja aliarviot sen huonoja puolia. En sano, että tuollainen kokemasi piikittely olisi asiallista, mutta oma ajttelusikaan on tuskin täysin objektiviista.

Minusta tuntuu, etta noita tuollaisia "piikkeja" paastellaan valilla tahallaan ja valilla ihan huomaamattaan. Mina olen saanut (pyytamatta) saalia siita, etta olen kahdesti "joutunut" viettamaan joulun yksin, minulla ei ole lapsia jne. Eri elamantilanteissa aina tormaa erilaisiin pikkusieluisiin ihmisiin. Ennen jotkut onnistuivat loukkaamaan, mutta eivat enaa juurikaan. Olen itse ihan tyytyvainen elamaani ja se saa riittaa minulle ja muille, ei minun tarvitse todistella miten vaikeaa elamani on tai ei ole...

Mutta positiivisena puolena sanoisin, etta nuo piikittelijat ovat aika harvassa. Niihin vaan kiinnittyy ehka muisti helpommin, varsinkin jos he ovat onnistuneet satuttamaan sanoillaan. Suurin osa ihmisista kuitenkin ymmartaa, etta mikaan tilanne ei ole taydellinen, taysin stressiton tms. Jos piikittelijoita on lahipiirissa liikaa, suosittelisin laajentamaan tuttavapiiria!

Et löytänyt pointtiani. En väitä etteikö elämäni olisikin "helpompaa". Toivon jaksamista sinun arkeesi :)

Ap

Miksi siis pahoitat mielesi?

Kiitos toivotuksistasi. :)

Vierailija kirjoitti:

Et löytänyt pointtiani. En väitä etteikö elämäni olisikin "helpompaa". Toivon jaksamista sinun arkeesi :)

Ap

Tämä oli siis tarkoitettu nrolle 4.

Kiitos asiallisista kommenteista kaikille :)

Ap

hanska kirjoitti:

Miksi siis pahoitat mielesi?

Kiitos toivotuksistasi. :)

Koska mielestäni nämä kommentit on lähtökohtaisesti ilkeämieliseksi tarkoitettu. Toki ymmärrän myös että saattaa lipsahtaa ym ;)

Ja ei, ihan lähimmissä ystävissä tällaisia ei ole sattunut.

Vierailija kirjoitti:

Niin.. en ole edes helposti loukkaantuvaa sorttia. Jotenkin se vaan aina jättää sanattomaksi kun mielestäni se sanotaan sellaisena piikkinä. Ehkä tämä vaan iskee nyt syvemmälle kun en ole vela, vaan mielelläni perheen ottaisin itsellenikin.

Ap

Minulla sama kokemus! Sanojat vielä tietävät siitä, että hartain toiveeni olisi ollut oma perhe, mutta sellaista ei nyt ole kai minulle suotu. Ilkeilynä tätä pidän, varsinkin kun samat ihmiset ovat olleet myös sitä mieltä, että olen päässyt liian helpolla työelämässä hyvään asemaan, jota en kuulema ansaitse. Olen tästä elämäni äärettömästä "helppoudesta" kyllä ihan toista mieltä... 

Minäkin lapseton, ja tiedän sen olevan minulle paljon helpompaa niin. Siksi en omia lapsia haluakaan. (Ajatuskin niin suureen haasteeseen sitoutumisesta, huh huh...)

Jos itse hankkii lapsia, niin miksi syyllistää muita siitä? Pitäisikö heidänkin vaikeuttaa omaa elämäänsä tietoisesti samalla tavalla?

Tuollaisessa ajattelussa ei kyllä olisi mitään järkeä, joten varmaan heidän tarkoituksensa ei ole se syyllistäminen, vaikka toisesta osapuolesta voisi tuntua siltä. Ehkä he osoittavat sanomallaan "kateutta". Tarkoitan, että tuo on vähän kuin sanoisi "olisipa minunkin elämäni noin helppoa", mutta niin on ehkä vaikeampi sanoa, koska se olisi vähän sama kuin sanoa, että kunpa ei olisi lapsia. Ja kukapa lapsellinen nyt niin sanoisi...

Minulle on myös tullut paha mieli tuollaisista kommenteista, vaikka sanoja itse on saattanut ajatella ne vain myönteisessä mielessä. Haluaisin perheen, valoineen ja varjoineen, mutta en ole elämässäni sellaista kyennyt saamaan. Itse näen, että kaiken hyvän eteen pitää nähdä vaivaa, ja varmasti rankat ajat lapsiperheissä kuitenkin yleensä tasapainottuvat kaikenlaisella positiivisella. Toivoisin, että perheen saavuttaneet muistaisivat, ettei yksinäinen elämä ole aina haluttu asia ja henkisesti helppoa yksin jääneelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin.. en ole edes helposti loukkaantuvaa sorttia. Jotenkin se vaan aina jättää sanattomaksi kun mielestäni se sanotaan sellaisena piikkinä. Ehkä tämä vaan iskee nyt syvemmälle kun en ole vela, vaan mielelläni perheen ottaisin itsellenikin.

Ap

Minulla sama kokemus! Sanojat vielä tietävät siitä, että hartain toiveeni olisi ollut oma perhe, mutta sellaista ei nyt ole kai minulle suotu. Ilkeilynä tätä pidän, varsinkin kun samat ihmiset ovat olleet myös sitä mieltä, että olen päässyt liian helpolla työelämässä hyvään asemaan, jota en kuulema ansaitse. Olen tästä elämäni äärettömästä "helppoudesta" kyllä ihan toista mieltä... 

Niin, kyllä tämän voi tosiaan kaikille muillekin elämän osa-alueille kohdentaa.

Ollaanko kaikki siis vain kadehtimatta toisiamme tai pidetään siitä ainakin mölyt mahassa. Jokaisella on omat ongelmansa elämässään.

Tsemppiä sullekin :) On kyllä tympeästi toisen työelämääkin noin arvostella.