Lue keskustelun säännöt.
mä en vaan jaksa enää mun elämää
05.09.2016 |
Mä vihaan äitiä. Mä vihaan sitä tosi paljon. Se ei ikinä opettanu mulle miten itsestä huolehditaan. Se ei ikinä opettanu eikä pakottanu mua pesemään hampaita. Parhaimmassa tapauksessa mä olin puolikin vuotta pesemättä hampaita. Mä en monesti käyny suihkussa moneen viikkoon. Samoja alushousuja saatoin käyttää monia viikkoja, kunnes joku vihjas että pissi haisi. Ja se oli musta tosi noloa se vihjailu. Mä piilotin monesti pissaset housut vaatekaappiin koska en tienny minne muuallekkaan ne pitäis laittaa. Se ei ikinä opettanu miten pestään vaatteita. Joten kuljin aina paskasissa vaatteissa. Koska ei se itekkään tehny sitä. Ei se tehny mitää. Se vaan makas sängyssä ja veti lääkkeitä. Mä elin pikahamppareilla ja pizzalla. Ja mä elin mun omassa huoneessa. Tietokoneella. Habbo, aapeli, netti. Oli se isoin elämä ja pakopaikka. Iskäki yleensä teki vaan töitä, omansa päivällä, äitin määräämät töitten jälkeen ja sit löhös sohvalla, joskus kaljan kanssa kattoen tvtä. Sit viikonloput ja pyhät se oli humalassa. Ja mä tietokoneella. Ennen koulua tietokoneella muutaman tunnin yöunien jälkeen, koulun jälkeen aina yömyöhälle asti. Porukat osti mulle aina sipsiä ja dippiä kun vaan pyysin. Ne korvas rahalla kaiken. Ja korvaa edelleen. Tai no iskä korvaa. Äitin kaa en oo väleissä. Mut siis netti oli se elämä. Ja mä katoin monesti pornoo. Se oli jännää miten se teki sellasen oudon tunteen. Halusin olla niinkun ne pornotähdet. Useesti leikin bratzeilla että ne on pornotähtiä. Ja teki liikkeitä mitä pornossa tehtiin. Mut sit mä tajusin mun web camin. Mä aloin näyttää itteeni netissä. Kaikelle kansalle. Mun pientä 11 vuotiaan keskenerästä kroppaa. Tein niitä samoja liikkeitä mitä pornotähdet. Ja kiimaset pedofiilit tykkäs. Halusin vaan et ees joku kehuis. Kuten koulussa mua haukuttiin. Läski. Lapsellinen. Paskakasa. Ilveily, nolaaminen. Paskanhajunen. Ja opettajat sulki silmät ja korvat. Mut en mä oikeesti ollu läski tai ees normaalinkokonen. Olin anorektikon tasoa. En vaan halunnu joka päivä syödä pikahamppareita ja pizzaa. Siks lopetin syömisenki. Mut tietokoneella mua ei haukuttu. Ja se mua ottaa päähän. Aikuiset ei sanonu mee tyttö kotiis kasvamaan. Älä näytä lapsen kehoas täällä. Mut ei. Ne vaan tyyty kattelee. Ehotin useesti tapaamistaki. Annoin usein puhelinnumeron. Ja ne suostu. Mut onneks ikinä en nähny niitä. Ja hyvä vaan. Joku suojelusenkeli mulla oli mukana koko aika. Mä kyl usein rukoilin et jumala päästä mut pois täältä. Yritin useesti itsemurhaa. Mut joku paha karma sen esti. Tai hyvä suojelusenkeli. Mut silti halusin koko aika tappaa itteni. En jaksanu vaan enää mun elämää.
Kommentit (16)
Ei ne selvästi opettanut kirjottamaankaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei :( tosi kurjaa luettavaa .. Mites sun tilanne on nyt, ei näköjään oo kaikki hyvin :/ Ootko minkä ikänen? Kannattaa hankkia kavereita ja muuttaa pois kotoa näin aluksi ja alottaa kaikki puhtaalta sivulta. Sulla on pitkä elämä edessä, ei kannata lannistua tollasista jutuista! Ainakin oot oppinu nyt ja voit jatkaa eteenpäin :) yritä pitää hauskaa ja unohtaa tollaset jutut, nyt tiedät ainakin miten kasvattaa itse omat lapset tulevaisuudessa! tsemppiä ja haleja
Vierailija kirjoitti:
Ei ne selvästi opettanut kirjottamaankaa.
Ei ilmeisesti sinuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :( tosi kurjaa luettavaa .. Mites sun tilanne on nyt, ei näköjään oo kaikki hyvin :/ Ootko minkä ikänen? Kannattaa hankkia kavereita ja muuttaa pois kotoa näin aluksi ja alottaa kaikki puhtaalta sivulta. Sulla on pitkä elämä edessä, ei kannata lannistua tollasista jutuista! Ainakin oot oppinu nyt ja voit jatkaa eteenpäin :) yritä pitää hauskaa ja unohtaa tollaset jutut, nyt tiedät ainakin miten kasvattaa itse omat lapset tulevaisuudessa! tsemppiä ja haleja
"Kannattaa hankkia kavereita" on ehkä typerin lause koskaan. Ei mulla muuta. T. Kaveriton vasten tahtoaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko nyt vähän jonkun mamman tajunnanvirtaa tämä kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas kaikille. Miten mä masentuneena, äitin ja iskän välisiä riitoja 247 kuunnelleena, jaksan vielä hoitaa itteeni? Mä olin kun kävelevä haamu. Mä vaan elin päivästä toiseen. Mä en muista paljoakaan 9 - 13 vuosista mitään, koska ne toisti samoja asioita. En tehny mitään muuta kun elin. Ja se eläminen ei ollu ihan
samanlaista kun kellä tahansa muulla. Ja sinä joka sanot et pitäs olla jotain aivotoimintaa, niin nykyisin kyllä. Mä opin ite kaiken. Koska mä olin ite itteni vanhempi. Etin netistä tietoo miten ostetaan rintsikat. Jos mulla oli joku hätänä, vaikkapa masu tosi kipee, etin netistä tietoa mitä tehdä, tai mitä ottaa. Normaali lapsi ois kysyny vanhemmiltaan, mutta netti oli mun vanhempi.
Ja nykyisin 17 vuotiaana asiat on hyvin. Asun nykysin perhekodissa itseni lisäksi 6 muun lapsen kanssa. Meillä pyyhkii tosi hyvin. On ollu totuttelemista siinä ettei tarviikkaan olla se vanhempi joka huolehtii
Itse omista asioistaan. On outoa et joku välittää et miten mulla menee. Tää eilinen avautuminen johtui siitä, kun rupesin mun oikeiden siskojen kanssa puhumaan menneisyydestä. Itkin ja itkin monta tuntia putkeen. Sit tuli kirjoitettuu tää teksti sen toisen lisäks, kun luulin et se hukku bittiavaruuteen. Mut voisin kopioida sen toisen tekstin vielä tänne, koska se on parempi.
Ja joku kysy että onko tää aito? Mun elämä on aikamoista ollu, mutta ei kai kukaan rupeis tällästä keksimään päästään. Mua suoraansanoen huvittaa et onko tää tarina muka niin pähkähullu, et tätä voi luulla feikiks.
Mut kiitos kaikille tuesta! Yllätyin että näinkin positiivista palautetta on tullu. :)
Tosi kurjaa luettavaa, kun ap ei osaa käyttää sivulauseita. Ja kaikki paska elämässä on tietenkin jonkun muun syytä, kuten palstanaisten vuodatuksissa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan heitteillejätöltä. Todella harmi homma :( Lasten kaltoinkohtelu on valitettavan yleinen ilmiö, siitä ei vain hirveästi julkisuudessa puhuta. Auttaisiko terapiassa puhuminen noihin traumoihisi?
Jos lapsella menee asiat huonosti, niin kuin ap:lla on mennyt, todella törkeetä tulla ilkkumaan että muita vaan syytellään...! Hän oli silloin lapsi, josta vanhemmat eivät jaksaneet pitää huolta niin kuin olisi pitänyt. Hän on vieläkin lapsi, vasta 17, ja on tainnut jo kokea paljon enemmän motä moni.
Voi rakas lapsi, toivon sinulle voimia ja jaksamista. Ei sun elämäsi vielä ole pilalla ja koko ajanhan sulla on suunta ylös. Kiva että osaat puhua, kirjoittaa ja tuntea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua alkoi itkettämään kun luin tekstisi. Olen 9v ja 13v lasten äiti. Itse olen myös aikoinani kokenut rikkinäisen lapsuuden ja ollut heitteillä. Tiedän tuntemuksesi.
Olet älykkään oloinen tyttö, sen avulla kykenet selättämään kurjan lapsuutesi. Paljon se teettää psyykkistä työtä, mutta ajan kanssa voit koota itsesi ehjemmäksi. Älä kyynisty ja katkeroidu, vaan yritä poimia hyviä asioita itsellesi.
Itse olen kurjan lapsuuteni opettamana pyrkinyt antamaan omille lapsilleni rakkautta ja läheisyyttä. Mutta ironista kyllä, he eivät näytä arvostavan ainakaan vielä sitä :) Usein kuulen siltikin olevani paska äiti.
Voimia sinulle tyttönen, uskon että pääset vielä jaloillesi !
Miksi lapsista ei pidetä huolta? Mulle ainakin oma lapsi on tärkein asia maailmassa vaikka välillä ärsyttää ja vituttaakin.
t.isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten surullista luettavaa mutta kiva kuulla että olet saanut asioita vähän parempaan päin. Tsemppiä sinulle elämässä eteenpäin.
Onneksi olet päässyt pois kotoa, nykyään osaat varmasti pestä pyykkiäkin!
Tsemppiä sulle tulevaan, tee elämästäsi omanlaisesi ja hoida terapioiden ja muiden avulla itsestäsi eheä ihminen.
Kappalejako?