Lue keskustelun säännöt.
Äiti tuu kattoon, äiti kato, äiti tuu tänne, äiti, äiti, äiti, äiti....
05.09.2016 |
Kuulostaako tutulta?
Meillä kaikki kolme lasta hokee välillä tuota äitiä kyllästymiseen asti. Ja lapset siis 8v, 11v ja 13v. Jopa tuo vanhin poika tykkää huudella minua katsomaan jotain. Eikä siis oikeasti mitenkään tauotta huuda, mutta kun niitä no kolme niin kyllä sitä äitiä kuuluu välillä.
Mutta koska ollaan uusioperhe niin ne lapset on joka toisen vkon isällään ja silloin sitä äitiä ei kuulu huudettavan.
Nykyinen mieheni tästä mainitsee usein ja viimeksi eilen. Hän sanoo siitä selvästi aina niin, että se ärsyttää häntä. Mutta eilen aloin miettimään niin hänen lapsensa ei tosiaan sitä tee. Samanikäiset lapset hällä siis ja eilenkin,kun haimme heidät ja istuivat autoon niin eivät puhuneet mitään kuulumisia. Istua töröttivät vain takapenkillä. Tulevat kuitenkin mielellään ja omasta tahdostaan, mutta ei heillä ole kiire kertoa kaikkea isälleen. Eikä edes pitkin viikkoa kuin ihan satunnaisesti.
Nämä lapset eivät myöskään koskaan itke eivätkä väitä vastaan tai suutu tai kitise. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että tottelisivat kaikessa. Jättävät vain tekemättä ja tottelematta ilman mitään älämölöä. Tästä syystä se jää siinä hetkessä isältään huomaamatta ja usein koko asian selvitys puolitiehen,kun se on tavallaan jo mennyttä kun se huomataan.
Ei ne lapset ikuisesti siinä ole kaikkia asioitaan jakamassa. Olen itse iloinen siitä, että teinipoikakin tykkää kuitenkin puhua asioista ja toisaalta, että uskaltaa suuttuakin.
Kommentit (16)
Tulisin hulluksi tuollaisesta jankuttamisesta. Joo kiva että haluavat jakaa asioitaan, mutta meillä on kyllä rajoitettu jatkuvaa turhanpäiväistä äitiäitiäiti-hokemista. En jaksa sitä että kälätetään 24/7 ja joka äitiin pitäisi olla juoksemassa vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kertoo asioita kyllä isälleen yhtälailla kuin minulle, toisinaan molemmille samat asiat.
No niin omanikin tekevät. Mutta puhuinkin nyt siitä, että nämä nykyisen mieheni lapset eivät niin paljoa kerro. Ja toi tunteiden näyttämättömyys on myös vähän erikoista.
Jollei kuuntele lasten pieniä murheita, niin ei he kerro sitten niitä isojakaan.
Meillä tuota tehtiin alle kouluikäisenä että juoksutettiin äitiä ja isää paikalle milloin mistäkin syystä. Ollaan opetettu ettei tosia passuuteta paikalle jokaista pihan räksää, löytynyttä sukkaa tai mitä ikinä katsomaan. Enymmärä mitä tekemistä tuolla on puhumisen tai asioiden jakamisen kanssa. Toisaalta vietämme paljon aikaa samoissa tiloissa, jolloin toisia ei tarvitse erikseen huutaa paikalle vaan sen kun kertoo asiansa siinä paikassa ja muut kuulevat sen.
Olen ehdottomasti puolellasi tuossa, tuntuu että miehen lapset ovat hieman näkymättömässä roolissa isälleen. Mutta joo, tuo äitiäitiäiti on toisinaan aika raskasta, vaikka itselläni nyt ei olekaan kuin yksi lapsi ja kaksin asumme. Silti joskus sanon, kun hän aloittaa keskustelun että "Äiti! Arvaa mitä koulussa...", että kulta hei, meitä ei ole tässä huoneessa kuin me kaksi, tiedän kyllä että puhut minulle ilman, että aloitat keskustelun sanalla äiti... :D (Meidän kevyttä läppää, ei tarvitse kenenkään huolestua.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kertoo asioita kyllä isälleen yhtälailla kuin minulle, toisinaan molemmille samat asiat.
No niin omanikin tekevät. Mutta puhuinkin nyt siitä, että nämä nykyisen mieheni lapset eivät niin paljoa kerro. Ja toi tunteiden näyttämättömyys on myös vähän erikoista.
Juu, no voisiko olla että tuo teidän uusperhekuvio on ehkä vähän vaikea asia tai sitten ovat vaan luonteeltaan erilaisia? Jäävät teidän kotona vähän noiden sun äänekkäiden lasten jalkoihin. Autossa eivät mielellään kertoile kuulumisia kun vieras täti on myös kuulemassa. Eivätkö edes vastaile mitään kun te kyselette heidän kuulumisiaan? Millainen dynamiikka teillä vallitsee noin muuten miesten lasten kesken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kertoo asioita kyllä isälleen yhtälailla kuin minulle, toisinaan molemmille samat asiat.
No niin omanikin tekevät. Mutta puhuinkin nyt siitä, että nämä nykyisen mieheni lapset eivät niin paljoa kerro. Ja toi tunteiden näyttämättömyys on myös vähän erikoista.
Juu, no voisiko olla että tuo teidän uusperhekuvio on ehkä vähän vaikea asia tai sitten ovat vaan luonteeltaan erilaisia? Jäävät teidän kotona vähän noiden sun äänekkäiden lasten jalkoihin. Autossa eivät mielellään kertoile kuulumisia kun vieras täti on myös kuulemassa. Eivätkö edes vastaile mitään kun te kyselette heidän kuulumisiaan? Millainen dynamiikka teillä vallitsee noin muuten miesten lasten kesken?
No en ole mikään vieras täti heille ja voin kertoa, että ääntä niistä lapsista lähtee kyllä enemmän mitä omistani.
Perheenä ei mitään ongelmaa ja arki sujuu eikä ole mitään sun ja mun lapsia.
Ja samalla tavalla nämä vastailee isälleen, vaikka en paikallakaan olisi. Juuri oli vanhimmalta lapselta tivannut jotain miksi tämä oli sotkenut paikkoja ihan tietoisesti niin tämä vastaa vain hiljaa aina kaikkeen "en tiä" tai kohauttaa olkia. Ei mitään tunnetilaa mihinkään suuntaan ja minä olin siis aivan muualla.
Edellisviikolla mies oli tälle vanhimmalle joutunut useammankin kerran sanomaan jostain asiasta ja epäili minulle, että tämä lapsi on suuttunut hänelle mutta se epäily johtui vain siitä, että lapsi on hiljaa huoneessa. Ei mitenkään muuten osoittanut, että olisi suuttunut siitä, että sai palautetta toimistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kertoo asioita kyllä isälleen yhtälailla kuin minulle, toisinaan molemmille samat asiat.
No niin omanikin tekevät. Mutta puhuinkin nyt siitä, että nämä nykyisen mieheni lapset eivät niin paljoa kerro. Ja toi tunteiden näyttämättömyys on myös vähän erikoista.
Juu, no voisiko olla että tuo teidän uusperhekuvio on ehkä vähän vaikea asia tai sitten ovat vaan luonteeltaan erilaisia? Jäävät teidän kotona vähän noiden sun äänekkäiden lasten jalkoihin. Autossa eivät mielellään kertoile kuulumisia kun vieras täti on myös kuulemassa. Eivätkö edes vastaile mitään kun te kyselette heidän kuulumisiaan? Millainen dynamiikka teillä vallitsee noin muuten miesten lasten kesken?
No en ole mikään vieras täti heille ja voin kertoa, että ääntä niistä lapsista lähtee kyllä enemmän mitä omistani.
Perheenä ei mitään ongelmaa ja arki sujuu eikä ole mitään sun ja mun lapsia.
Ja samalla tavalla nämä vastailee isälleen, vaikka en paikallakaan olisi. Juuri oli vanhimmalta lapselta tivannut jotain miksi tämä oli sotkenut paikkoja ihan tietoisesti niin tämä vastaa vain hiljaa aina kaikkeen "en tiä" tai kohauttaa olkia. Ei mitään tunnetilaa mihinkään suuntaan ja minä olin siis aivan muualla.
Edellisviikolla mies oli tälle vanhimmalle joutunut useammankin kerran sanomaan jostain asiasta ja epäili minulle, että tämä lapsi on suuttunut hänelle mutta se epäily johtui vain siitä, että lapsi on hiljaa huoneessa. Ei mitenkään muuten osoittanut, että olisi suuttunut siitä, että sai palautetta toimistaan.
Kuulostaa aika perusmurkkuikäiseltä mutta toisaalta voi johtua myös siitä, että oireilevat uusperhehommasta. Eivät ole sinut sen kanssa että isällä on uusi nainen ja heillä uudet sisarpuolet tms. Miten uusperhekuviota on noiden lasten kanssa käsitelty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kertoo asioita kyllä isälleen yhtälailla kuin minulle, toisinaan molemmille samat asiat.
No niin omanikin tekevät. Mutta puhuinkin nyt siitä, että nämä nykyisen mieheni lapset eivät niin paljoa kerro. Ja toi tunteiden näyttämättömyys on myös vähän erikoista.
Juu, no voisiko olla että tuo teidän uusperhekuvio on ehkä vähän vaikea asia tai sitten ovat vaan luonteeltaan erilaisia? Jäävät teidän kotona vähän noiden sun äänekkäiden lasten jalkoihin. Autossa eivät mielellään kertoile kuulumisia kun vieras täti on myös kuulemassa. Eivätkö edes vastaile mitään kun te kyselette heidän kuulumisiaan? Millainen dynamiikka teillä vallitsee noin muuten miesten lasten kesken?
No en ole mikään vieras täti heille ja voin kertoa, että ääntä niistä lapsista lähtee kyllä enemmän mitä omistani.
Perheenä ei mitään ongelmaa ja arki sujuu eikä ole mitään sun ja mun lapsia.
Ja samalla tavalla nämä vastailee isälleen, vaikka en paikallakaan olisi. Juuri oli vanhimmalta lapselta tivannut jotain miksi tämä oli sotkenut paikkoja ihan tietoisesti niin tämä vastaa vain hiljaa aina kaikkeen "en tiä" tai kohauttaa olkia. Ei mitään tunnetilaa mihinkään suuntaan ja minä olin siis aivan muualla.
Edellisviikolla mies oli tälle vanhimmalle joutunut useammankin kerran sanomaan jostain asiasta ja epäili minulle, että tämä lapsi on suuttunut hänelle mutta se epäily johtui vain siitä, että lapsi on hiljaa huoneessa. Ei mitenkään muuten osoittanut, että olisi suuttunut siitä, että sai palautetta toimistaan.
Kuulostaa aika perusmurkkuikäiseltä mutta toisaalta voi johtua myös siitä, että oireilevat uusperhehommasta. Eivät ole sinut sen kanssa että isällä on uusi nainen ja heillä uudet sisarpuolet tms. Miten uusperhekuviota on noiden lasten kanssa käsitelty?
Heidän kanssa puhuttiin asiasta etukäteen ihan kuten minunkin lasteni kanssa. Siinä kohtaa,kun yhteenmuutto tuli puheeksi niin se oli lapsillekin ihan selvää. Tämä miehen vanhinkin sanoi, että siitä vaan, ei oo mikään yllätys ja nauroi päälle. Nuorempi oli asiaa ääneen usein toivonutkin.
Jokaisella on oma tilansa ja huoneensa. Aina saa omaa rauhaa,kun tahtoo.
Mutta ilmeisesti eroa ei ole kovin paljoa käsitelty aikoinaan. Ainakin tämä 11v on kertonut omalle samanikäiselleni, että heille sanottiin vaan että äiti ja isä eroo ja äiti muuttaa x-paikkaan ja, että lapset saa olla sitten miten parhaimmaksi katsoo aina kumman tahansa luona. Alkuun olivat enemmän äidillään, mutta sittemmin vuoroviikoin molemmilla. Meillä taas exäni kanssa puhuttiin lapsille asiasta paljon ja heitä kuunneltiin ja edelleen tiedän,että exänikin jututtaa lapsia jokaista erikseen välillä iltaisin ja kyselee tuntemuksia. Ihan eroon liittyviä tai uusioperhejuttuja tms. mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisviikolla mies oli tälle vanhimmalle joutunut useammankin kerran sanomaan jostain asiasta ja epäili minulle, että tämä lapsi on suuttunut hänelle mutta se epäily johtui vain siitä, että lapsi on hiljaa huoneessa. Ei mitenkään muuten osoittanut, että olisi suuttunut siitä, että sai palautetta toimistaan.
Ihmiset tosiaan näyttävät tunnetilojaan eritavalla. Toinen puhuu niistä suoraan, toinen vetäytyy kuoreensa. Se että sinä ymmärrät vain sanallisen viestin ei kerro siitä etteikö toinen näyttäisi tunteitaan ja osoittaisi esim. juuri sillä hiljaisuudella olevansa suuttunut. Tunteiden näyttämisen tapa on yksilöllinen, mutta se myös periytyy kodin/kasvuympäristön kultuurista ja tavoista.
Isikatoisikatoisikatoisikato ISI KATO!!!!
Kolmevuotias nyt tuossa vaiheessa. Aika söpöä. Hetken päästä se on kuitenkin "Vittu katoo mun huoneesta!!!" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ehdottomasti puolellasi tuossa, tuntuu että miehen lapset ovat hieman näkymättömässä roolissa isälleen. Mutta joo, tuo äitiäitiäiti on toisinaan aika raskasta, vaikka itselläni nyt ei olekaan kuin yksi lapsi ja kaksin asumme. Silti joskus sanon, kun hän aloittaa keskustelun että "Äiti! Arvaa mitä koulussa...", että kulta hei, meitä ei ole tässä huoneessa kuin me kaksi, tiedän kyllä että puhut minulle ilman, että aloitat keskustelun sanalla äiti... :D (Meidän kevyttä läppää, ei tarvitse kenenkään huolestua.)
Teidän kevyttää läppää niin kuin kavereiden kesken konsanaan... Kuulostaa vaan siltä ettet halua lapsen nimittävän sua äidiksi, ts olla hänelle äiti. Mullakin oli ns. kaveriäiti ja siihen katkee välit viimestään parikymppisenä. Mut eihän se äiti halunnutkaan olla niin mitä väliä.
Meillä on kolme lasta ja se äitiäitiäitiäiti on joskus turhauttavaa. Kaikki asiat pitäisi kertoa tyyliin "äiti kato mä tein lentokoneen, kato äiti kun se lentää äiti, äiti koska syödään? Äiti voinko tehdä toisen lentokoneen? ÄITIII tuu kattoo mä tein toisen koneen, äiti tuu jo, äiti onko ruoka jo valmis.. Äitiii äiti ÄITIIIIIIIII". Ja olen sanonut etten juokse paikalle jos vaan huudellaan.
Rankkaa olla äiti ja niin suosittu perheessä, kaikki kilpailevat äidin huomiosta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iskä vaan kirjoitti:
Isikatoisikatoisikatoisikato ISI KATO!!!!
Kolmevuotias nyt tuossa vaiheessa. Aika söpöä. Hetken päästä se on kuitenkin "Vittu katoo mun huoneesta!!!" :D
Kolmevuotias...sanoo...vittu?
Äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Synnöve!
Meillä lapset kertoo asioita kyllä isälleen yhtälailla kuin minulle, toisinaan molemmille samat asiat.