Lue keskustelun säännöt.
Paha oloni johtunut turvattomuudesta lapsena
04.09.2016 |
Näin pitkälle ollaan nyt päästy terapiassa. Mietin vain, että miksi edellinen (kognitiivinen) terapiani sai minut jotenkin tuntemaan syyllisyyttä siitä, että olen tuntenut niin? Siis kun siellä pääpaino sen selittämisessä, miksi äitini on toiminut niin kuin toimi? Daa? Mitä mä sillä tiedolla teen niin kauheasti? Eikö tärkeämpää olisi ANTAA SITÄ TURVAA vihdoinkin? Terapeutin siis?
Miten mä voin olla lapsilleni turvallinen aikuinen näillä eväillä? No, ehkä tää vielä jotenkin tarkeaa, että miten. Ensin tartten itse sitä turvallisuutta joka jäi saamatta! Emotionnalista turvaa nimenomaan. Koska tavoitteena nauttiakin elämisestä, eikä vain olla ihmisen kuorena hengissä.
Onko kognitiivinen terapia narsistisesti käyttäytyneen vanhemman lapselle tosiaan ihan peestä? Eikö nyt kuka tahansa terppa tajua, ettei kukaan aiheuta itselleen vaikeaa?
t.kivikissaäiti
Kommentit (45)
Kyllä sillä, että puolustellaan turvattomuutta aikaansaanutta vanhempaa thdään apua hakevalle selväksi, että vittuakos siitä nyt haavoituit. Koska moni narsistisen vanhemman lapsi on erittäin valmis syyllistymään. Eikö kaikki terapeutit tajua tätä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on paska lapsuus takana, enkä käy terapiassa siitä syystä että joutuisin kuuntelemaan selityksiä kuinka minun äidilläkin oli huono olla ja se purki sen minuun. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa äitini huono olo, olisikohan kannattanut antaa minut adoptioon kun tajusi ettei siitä ole muuksi kuin paskaksi äidiksi? Tuntuu olevan yleistäkin terapiassa että niitä pahantekijöitä pitäisi ymmärtää, kuinka nekin ovat vain ihmisiä ja tulee antaa anteeksi. Ei helvetissä! Ikinä en anteeksi anna että äiti käänsi päänsä vain toiseen suuntaan kun isä löi, se ei ikinä yrittänyt puolustaa minua. Lopulta kun isä ryyppäsi itsensä hengiltä, minua ei enää fyysisesti pahoinpidelty mutta sitten äiti aloitti henkisen pahoinpitelyn, jota jatkui aina siihen asti kun pääsin kotoa häipymään.
Taas mennään ja syyllinenkin on vanha tuttu, viheliäinen äitiliini.
Sitä syyllistymistä ei itse välttämättä huomaa muusta kuin siitä, ettei saa apua. Olin aina olettanut, että kaikesta pitää selvitä itse. Ehkä se on jonkinlaista vahvuuteen sairastumista sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas mennään ja syyllinenkin on vanha tuttu, viheliäinen äitiliini.
No kukas muu se sitten on, kuin se joka on sen ihmisen tuhonnut?
Miksi teit lapsia? Etkö tajua mitä heille teet? Voi kun toivoisin, että joku päivä tajuat oikeasti ryhdistäytyä tuon uhrautumisen ja marttyyriuden sijaan. Pilaat lastesi elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on paska lapsuus takana, enkä käy terapiassa siitä syystä että joutuisin kuuntelemaan selityksiä kuinka minun äidilläkin oli huono olla ja se purki sen minuun. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa äitini huono olo, olisikohan kannattanut antaa minut adoptioon kun tajusi ettei siitä ole muuksi kuin paskaksi äidiksi? Tuntuu olevan yleistäkin terapiassa että niitä pahantekijöitä pitäisi ymmärtää, kuinka nekin ovat vain ihmisiä ja tulee antaa anteeksi. Ei helvetissä! Ikinä en anteeksi anna että äiti käänsi päänsä vain toiseen suuntaan kun isä löi, se ei ikinä yrittänyt puolustaa minua. Lopulta kun isä ryyppäsi itsensä hengiltä, minua ei enää fyysisesti pahoinpidelty mutta sitten äiti aloitti henkisen pahoinpitelyn, jota jatkui aina siihen asti kun pääsin kotoa häipymään.
Samat fiilikset. Mutta siis jaksan uskoa, että siihenkin on apua saatavilla, kun vain uskoo että minussa ei ole vikaa, auttakaa. Silti helposti vain odotan kuulevani kritiikkiä, mutta olen sitten päättänyt, että sitä en jää kuuntelemaan. Mikä oikeus sillä terapeutilla edessäni on voida hyvin, kertokoon vinkkinsä mullekin. Tuskin hänkään syyllisyyttä kanniskelemalla on hyvän mielensä hankkinut. Jos ei osaa auttaa, next.
Ap
Anna kun arvaan. Nykyinen terapiasi on perinteistä psykoanalyysiä, missä sinä paasaat lapsuudestasi tunnista toiseen ja terapeutti lähinnä ynähtelee ja kehottaa kertomaan lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huokaus. Ap, sä teet jatkuvasti tänne aloituksia siitä, miten äitisi on sinut tuhonnut ja miten terapeutti on vastuussa sun paranemisesta. Mitäpä jos vihdoinkin alkaisit - aikuinen ihminen - kantaa itse vastuuta edes osasta siitä prosessista? Juu, ei käy sulle, se on jo selvää. Mutta ajattelen myös lapsiparkojasi, joiden äiti on täysin jumissa oman äiti-suhteensa kanssa. Millainen äiti sä ITSE kykenet olemaan omille lapsillesi?
Ei paljon minuakaan kiinnosta mennä terapiaan, kun tiedän muutenkin että vanhempani olivat kykenemättömiä vanhemmiksi. Yritän itse olla parempi vanhempi ja yritän olla sellainen kuin aikuisen ihmisen tulee olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt enää vastailko tälle hullulle mitään. Ehkä älyää häipyä palstalta lopullisesti, jos ei saa mitään vastakaikua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit lapsia? Etkö tajua mitä heille teet? Voi kun toivoisin, että joku päivä tajuat oikeasti ryhdistäytyä tuon uhrautumisen ja marttyyriuden sijaan. Pilaat lastesi elämän.
No vanhempi voi a) aiheuttaa turvattomuutta, b) olla tukematta erityisesti turvan tunnetta, muttei varsinaisesti antaa kokemusta turvattomuudestakaan tai c) antaa hyvää turvallisuuden tunnetta lapsille.
Haluaisin olla c), kaikki sitä vähempi niin olen huolissani. Olen varma, että monille riittää b), tai eivät edes tajua olevansa b):tä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei paljon minuakaan kiinnosta mennä terapiaan, kun tiedän muutenkin että vanhempani olivat kykenemättömiä vanhemmiksi. Yritän itse olla parempi vanhempi ja yritän olla sellainen kuin aikuisen ihmisen tulee olla.
Entä sun oma onnellisuus? Mä en ole onnellinen.
Ap
Ei se edellinen ollut kognitiivista terapiaa. Siitä on kohta 30 v aikaa. Terapia kesti kuusi vuotta.
Ja tosiaan päättyi, kun sinun olisi pitänyt itse katsoa peiliin.
Siihen tulee nykyinenkin päättymään
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Ap, sä teet jatkuvasti tänne aloituksia siitä, miten äitisi on sinut tuhonnut ja miten terapeutti on vastuussa sun paranemisesta. Mitäpä jos vihdoinkin alkaisit - aikuinen ihminen - kantaa itse vastuuta edes osasta siitä prosessista? Juu, ei käy sulle, se on jo selvää. Mutta ajattelen myös lapsiparkojasi, joiden äiti on täysin jumissa oman äiti-suhteensa kanssa. Millainen äiti sä ITSE kykenet olemaan omille lapsillesi?
Mutta totta kai terapeutti on vastuullinen mun paranemisesta. Mitä järkeä sinne on muuten mennä? Mäkin tiedän monia asioita, kuten muutkin kirjoittajat ketjussa sanovat, emmekä silti osaa ratkaista niitä. Yksin.
Ap
Älkää nyt enää ruokkiko narsidtia! Tälle ei loppua löydy.
Äitihulllun jorinat jatkuu ja jatkuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Ap, sä teet jatkuvasti tänne aloituksia siitä, miten äitisi on sinut tuhonnut ja miten terapeutti on vastuussa sun paranemisesta. Mitäpä jos vihdoinkin alkaisit - aikuinen ihminen - kantaa itse vastuuta edes osasta siitä prosessista? Juu, ei käy sulle, se on jo selvää. Mutta ajattelen myös lapsiparkojasi, joiden äiti on täysin jumissa oman äiti-suhteensa kanssa. Millainen äiti sä ITSE kykenet olemaan omille lapsillesi?
Mutta totta kai terapeutti on vastuullinen mun paranemisesta. Mitä järkeä sinne on muuten mennä? Mäkin tiedän monia asioita, kuten muutkin kirjoittajat ketjussa sanovat, emmekä silti osaa ratkaista niitä. Yksin.
Ap
Eikä ole. SÄ itse olet vastuussa siitä, terapeutti vain auttaa sua. Sun asenteella mitään ei tule koskaan tapahtumaan, koska sä luulet terapeutin tuovan sun päähäsi ulkopuolelta sen turvallisuudentunteen. Se ei onnistu yhdeltäkään terapeutilta maailmassa, kyllä sä ihan itse kehität sen turvallisuuden tunteen päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se edellinen ollut kognitiivista terapiaa. Siitä on kohta 30 v aikaa. Terapia kesti kuusi vuotta.
Ja tosiaan päättyi, kun sinun olisi pitänyt itse katsoa peiliin.
Siihen tulee nykyinenkin päättymään
Kyllä se oli. Pääsin koulutus- ja työelämään sen avulla. Eikös kognitiivisen tavoitteet ole just sellaisia? Nykyinen ei ole sitä, eikä ole psykoanalyysiäkään.
Ap
tarkeaa = ratkeaa :D
ap