Lue keskustelun säännöt.
Paha oloni johtunut turvattomuudesta lapsena
04.09.2016 |
Näin pitkälle ollaan nyt päästy terapiassa. Mietin vain, että miksi edellinen (kognitiivinen) terapiani sai minut jotenkin tuntemaan syyllisyyttä siitä, että olen tuntenut niin? Siis kun siellä pääpaino sen selittämisessä, miksi äitini on toiminut niin kuin toimi? Daa? Mitä mä sillä tiedolla teen niin kauheasti? Eikö tärkeämpää olisi ANTAA SITÄ TURVAA vihdoinkin? Terapeutin siis?
Miten mä voin olla lapsilleni turvallinen aikuinen näillä eväillä? No, ehkä tää vielä jotenkin tarkeaa, että miten. Ensin tartten itse sitä turvallisuutta joka jäi saamatta! Emotionnalista turvaa nimenomaan. Koska tavoitteena nauttiakin elämisestä, eikä vain olla ihmisen kuorena hengissä.
Onko kognitiivinen terapia narsistisesti käyttäytyneen vanhemman lapselle tosiaan ihan peestä? Eikö nyt kuka tahansa terppa tajua, ettei kukaan aiheuta itselleen vaikeaa?
t.kivikissaäiti
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se edellinen ollut kognitiivista terapiaa. Siitä on kohta 30 v aikaa. Terapia kesti kuusi vuotta.
Ja tosiaan päättyi, kun sinun olisi pitänyt itse katsoa peiliin.
Siihen tulee nykyinenkin päättymäänKyllä se oli. Pääsin koulutus- ja työelämään sen avulla. Eikös kognitiivisen tavoitteet ole just sellaisia? Nykyinen ei ole sitä, eikä ole psykoanalyysiäkään.
Ap
No kuule. Et siis tiedä terapioidesi suuntausta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teistä turvattomuuden tunne ole merkittävä este hyvän elämän rakentamiselle, jos se vaikuttaa muihin ihmisiin tutustumiseen, tekee sosiaalisten tilanteiden pelkoa, huonontaa minäkuvaa ja kaikkea tätä? Ei saisi puhua siitä? Pitäisi vain voivotella että tällaiset kortit sain ja lätkäistä perhärö diagnoosi päälle? Tai syyttää itseään. No, en aio, sori! Haen apua. Aion eheytyä.
Ap
Missä lapsesi ovat sillä aikaa kun jurnutat palstalla? Heitteillä? Onko niitä edes?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se edellinen ollut kognitiivista terapiaa. Siitä on kohta 30 v aikaa. Terapia kesti kuusi vuotta.
Ja tosiaan päättyi, kun sinun olisi pitänyt itse katsoa peiliin.
Siihen tulee nykyinenkin päättymäänKyllä se oli. Pääsin koulutus- ja työelämään sen avulla. Eikös kognitiivisen tavoitteet ole just sellaisia? Nykyinen ei ole sitä, eikä ole psykoanalyysiäkään.
ApNo kuule. Et siis tiedä terapioidesi suuntausta
Oletin mennessäni nykyiseenkin, että se on kognitiivista, koska jostain syystä mulla oli käsitys, että se on ihan parasta maailmassa :D Mutta ei se sitä kyllä ole. Mutta en ole kysynyt, mitä tää on. Minusta sillä ei ole merkitystä, koska sillä on, että tälle terapeutille narsismi on tuttua. En vaihtaisi kehenkään, joka ei tee terapiaa narsistisen häiriön tuntevassa viitekehyksessä. Ja enää yhtään kauemmas en aja. Terapia on 1,5-2h matkan päässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsesi ovat sillä aikaa kun jurnutat palstalla? Heitteillä? Onko niitä edes?
Mies on nyt kotona. Leikkivät koko päivän miehen tuloon saakka pehmoeläinten synttäreitä :D Välillä söimme.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämäkään terapiamaailman tavoite: "kyllä mä tiedän, etten pärjää/voi hyvin/ole tullut kohdelluksi oikein, mutta apua siihen minun on turha mennä hakemaan, koska tiedän, ja terppakin sanoo vain, että satuttajallani oli syy toimia kuten toimi?"
En näe estojen tai muiden "käsijarrua yllä pitävien" asioiden paranevan noin.
Ap
Sen osaan jo sanoa että hoitakaa lapsia ne ja olkaa läsnä siten kuinka olisitte itse halunneet vanhemmiltanne. Toivottavasti ei ole liian vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä paranen, niin työn siitä olen todellakin tehnyt sitten ihan itse. Turha tulla kenenkään sit kampittamaan, että otapas tästä vähän paskaa niskaasi, kun mulla kampittajalla tässä on paha olla. Enkä ota, tee itse sama perässä äläkä ruikuta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sen osaan jo sanoa että hoitakaa lapsia ne ja olkaa läsnä siten kuinka olisitte itse halunneet vanhemmiltanne. Toivottavasti ei ole liian vaikeaa.
Mä oisin halunnut ainakin turvaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No okei, voin myöntää, että olen myös onnekas, kiltti mies mahdollistaa paranemisen ja varallisuus mahdollistaa ostaa terapiaa. Kaikilla ei ole näitä. Mutta kampittajat haluaa minunkin voivan huonosti, koska en muka ansaitse hyvää. Äiti?
Ap
Kognitiivisessa terapiassa keskitytään ajatteluun ja nähdään, että asiakkaan ajatukset on niitä joita yritetään muuttaa. Psykodynaamisessa terapiassa nähdään ihmisen kehityksellisyys ja kuinka moni asia liittyy lapsuuden kiintymyssuhteisiin. On monia ihmisiä, joille kognitiivinen terapia ei vain toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ehkä luulin silloin mennessäni kognitiiviseen terapiaan, että riittää, kun mun ajattelu muutetaan. No, paskat sitä sitten kyettiin muuttamaan, en saanut perusteluja, miksi muuttaisin. Eikä se ainakaan auttanut tuntemaan omia tunteitani.
Ap
Itse olen ymmärtänyt, että siellä käydään mitä on tapahtunut läpi ja yritetään ymmärtää MIKSI äitisi käyttäyty sillä tavalla kuin käyttäytyi. Ei se tarkoita sitä, että se on oikein että hän niin käyttäytyi, mutta siihen on syy ja sen syyn ymmärtämisellä yritetään tuoda helpotusta siihen omaan pahaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en saanut toimivia perusteluja. Uskottavia. Haluan ajatella näin kuin nyt tunnen siihen saakka, että joku tarjoaa fiksumaan tavan. En sellaista saanut. Vaikka siis mun nykyisissä ajattelutavoissa on huonoa, niin haluan vaihtaa ne vain mikäli voin itsekin olla ihan varma, että uusi tulee toimimaan paremmin. Muutenhan mulla on kohta tukku vielä toimimattomampia ajatusmalleja, jotka kaikenlisäksi ovat jonkun muun keksimiä.
Ja kun siis minusta ajattelua ei tarvitse muuttaa vaan se muuttuu ihan itsestään, jos lähestyminen asiaan muuttuu. Esim. syyllisyys jostain jutusta pois, niin sitä heti ajatteleekin siitä sen jälkeen erilailla. Yleensä vapautuneemmin ja enemmän itsensä näköisesti.
Ap
No sitten annat lapsillesi turvaa. Saat itsekin siitä hyvän olon. Senkin osaan jo kertoa että paha olisi ap helpottaa ja paranee kun huomaat että omat lapsesi ovat onnellisia ja olet itse pystynyt heille turvaa ja tasapainoisen elämän antamaan. Se on nyt tärkeää. Pystyt kyllä siihen. Olet selvästikin selviytyjä. Minulla oli tyhjä turvaton lapsuus mutta olen kasvattanut kaksi tasapainoista lasta aikuisiksi. Keskity tulevaisuuteen.
Onnea elämääsi😊.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ymmärtänyt, että siellä käydään mitä on tapahtunut läpi ja yritetään ymmärtää MIKSI äitisi käyttäyty sillä tavalla kuin käyttäytyi. Ei se tarkoita sitä, että se on oikein että hän niin käyttäytyi, mutta siihen on syy ja sen syyn ymmärtämisellä yritetään tuoda helpotusta siihen omaan pahaan.
Mutta sen ongelma on se, että mulla on turvattomuutta. Mutta en miellä sitä siksi. Se oirehtii vaikkapa muille karjumisena. Niin mitä se auttaa, että ymmärrän äitini syyn jättää mut turvattomaksi, kun a) en edes ymmärrä, että ahaa, mä tunnenkin itseni turvattomaksi (ja hei, ihan syystä!) ja b) edelleen tunnen itseni turvattomaksi, koska siihen en saa mitään apua? Koska sitä ei edes tunnisteta. Mä vain karjun muille. Soo soo?
Mitä soo soo, jos olen turvaton niin varmana karjun.
Ap
Ja sitten kun mä karjun muille, niin mua saa syyttää. Mä olen paha ja paska. Ja arvatkaa kuka mua pahiten syyttää? Tietenkin se, joka jätti mut turvattomaksi.
Jonka takia karjun.
Ja hän sanoo, että KAIKILLA MUILLAKIN on oikeus syyttää MINUA, koska MINUSSA se vika on. Koska MÄ karjun. KAIKKI MUUT mun ympärillä on enkeleitä, jos eivät syyllisty karjumisestaan.
Ap
Eikä tämä ihminen itse syyllistynyt karjumisestaan. Minua ei silti vapauttanut syyllisyydestä. Minä tein väärin kuin karjuin. Ehkä mun siis ois vain pitänyt olla siitä syyllistymättä. Piin kovana vain oikeuttaa huono käytökseni. (Kuin hän omansa.) No, en ole sellainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No sitten annat lapsillesi turvaa. Saat itsekin siitä hyvän olon. Senkin osaan jo kertoa että paha olisi ap helpottaa ja paranee kun huomaat että omat lapsesi ovat onnellisia ja olet itse pystynyt heille turvaa ja tasapainoisen elämän antamaan. Se on nyt tärkeää. Pystyt kyllä siihen. Olet selvästikin selviytyjä. Minulla oli tyhjä turvaton lapsuus mutta olen kasvattanut kaksi tasapainoista lasta aikuisiksi. Keskity tulevaisuuteen.
Onnea elämääsi😊.
Joo, täytyy nyt pitää mielessä se, että lapseni tarvitsee turvaa jopa minulta, jolla sitä ei (vielä) itsessään tarpeeksi paljon ollakseen rento ja kiva aikuinen, ole. Mutta haluan siihen. Ja olen hankkinut lapsille (alitajuisesti varmaan) turvallisen isän ja olemme yhdessä (tavallaan turvaa sekin, oma perheeni hajosi kun olin 2,5v).
Ap
Mutta onhan sillä merkitystä mitä terapeutti sanoo, että mihin suuntaan se mulla lähtee muodostumaan. Jos se vain selittää mun äidin syitä, niin mieleni kuulee sen niin "sun ois pitänyt tajuta tämä ja tuntea itsesi nyt vaan onnelliseks. Oma vika kun ei suksesi luista."
Ap