Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sitä sanotaan PANIIKKIkohtaukseksi?
03.09.2016 |
Ei mulla ollut mitään paniikkia ennen kohtausta, kohtauksen aikan tai edes jälkeenpäin. Kerran vasta kokenut tuon, mutta lääkäri oli varma että kyseessä oli paniikkikohtaus kun taju lähti ja sykkeet huiteli taivaissa. Typerä nimitys tuolle sairaudelle/kohtaukselle.
Kommentit (16)
Ei minusta huono nimitys. Itse olin paniikissa ja luulin kuolevani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä sen aiheuttaa? Mä en ole ikinä stressannut mitään ja jännitän ainoastaan lentokoneeseen menoa eikä sitäkään tapahdu edes joka vuosi. Olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntaunut ihminen. Miksi keho joutuu yhtäkkä paniikkitilaan? Se oli aika vittumainen tunne, mut ei mitään pelkotiloja kylläkään tullut. Olen perusterve nelikymppinen nainen.
Ap
No ehkä sinulla ei ollut paniikkikohtaus? Lääkärikin voi olla väärässä.
Minulla oli aikanaan paniikkikohtauksia ja nimi oli todellakin osuva. Oli vain pakko lähteä karkuun jos oli suljetussa tilassa esim. bussi, kauppa ja oma koti jos ei ollut yksin.
Vierailija kirjoitti:
No mikä sen aiheuttaa? Mä en ole ikinä stressannut mitään ja jännitän ainoastaan lentokoneeseen menoa eikä sitäkään tapahdu edes joka vuosi. Olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntaunut ihminen. Miksi keho joutuu yhtäkkä paniikkitilaan? Se oli aika vittumainen tunne, mut ei mitään pelkotiloja kylläkään tullut. Olen perusterve nelikymppinen nainen.
Ap
Itselläni paniikkikohtaukset laukaisi lapsen syntymä. Koin olevani yksinäinen ja yksin vastuussa lapsestani, koska isästä ei apua ollut. Pelkäsin, että lapseni menehtyy, jos itse pyörryn/kuolen...Ajatusmalli sai minut sekaisin.
Tämä meni ohi ajan kuluessa ilman lääkitystä ja lääkärillä käyntiä. Nykyään on muisto vain koko paniikkihäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paniikkikohtauksessa itsellä ainakaan ei ole mitään tilanteesta johtuvaa "paniikkia"vaan lähinnä alkaa yhtäkkiä kädet itsestään tärisee ja esim makaan sohvalla ja aivot ja mieli toimii normaalisti mutta en vaan pysty liikkuu mihinkään. Kestää esim jonkun vartin tms. Rintaa puristaa ihan ku ois sellanen möykky rinnan päällä.
Oliko tämä harjoitteluaan tekevän arvauskeskuslääkärin mielipide?
Mielestäni tuo ei kuulosta paniikkikohtaukselta mitä sillä yleensä ymmärretään. Olen niitä nähnyt lapsellani ja ei siinä taju ole lähtenyt. Pelkoa ja ahdistusta siihen on liittynyt.
Neurologin konsultaatio olisi ollut tarpeen. Tehtiinkö mitään tutkimuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ehkä lukenutkin jo tämän.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Paniikkikohtaus
Lääkärikirja Duodecim
14.11.2015
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen
Paniikkikohtauksella tarkoitetaan äkillistä voimakasta pelko- tai ahdistuskohtausta, joiden yhteydessä ilmenee erilaisia sympaattisen hermoston aktivoitumisesta johtuvia oireita. Tällaisia oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne, pahoinvointi, vatsavaivoja, huimaus, pyörtymisen tunne, puutuminen, kihelmöinti, vilunväreet tai kuumat aallot. Tuloksena on usein kuoleman, itsensä hallitsemisen menetyksen tai sekoamisen pelko, epätodellisuuden tunne (derealisaatio) tai itsensä vieraaksi tunteminen (ks.«Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio)»1). Eri ihmisillä oirekuvassa korostuvat joko ruumiilliset tuntemukset kuoleman pelkoineen tai sekoamisen ja "hulluksi" tulemisen pelko.
Paniikkikohtaukset voivat olla joko täysin odottamattomasti ilmeneviä tai nimenomaan ahdistavien tai pelottavien tiettyjen tilanteiden tai tapahtumien laukaisemia. Kohtaukselle on ominaista, että oireet ja tuntemukset kehittyvät aina äkillisesti ja saavuttavat huippunsa nopeasti, noin kymmenessä minuutissa. Kohtaus kestää yleensä muutamia minuutteja, useimmiten alle puoli tuntia, joskus harvoin jopa tunteja. Runsas kahvin ja kofeiinipitoisten juomien sekä alkoholin tai päihteiden käyttö voivat laukaista paniikkikohtauksen.
Yksittäiset paniikkikohtaukset ovat varsin yleisiä, ainakin noin joka viides on joskus kokenut paniikkikohtauksen. Niiden ilmenemiseen liittyy kuitenkin alttius eri ahdistuneisuushäiriöihin ja depressioon. Kohtauksia esiintyy useissa eri ahdistuneisuushäiriöissä, traumaperäisissä tiloissa sekä satunnaisina oireina myös muissa psykiatrisissa sairaustiloissa. Varsinaiselle paniikkihäiriölle (ks. «Paniikkihäiriö»2) on ominaista viikoittain toistuvat paniikkikohtaukset tai niiden ilmenemisen pelko.
Paniikkikohtaukset ovat usein subjektiivisesti erittäin kiusallisia, mutta ne eivät ole vaarallisia ja menevät itsestään ohi yleensä vajaassa puolessa tunnissa. Toistuvien kohtausten pelko saattaa johtaa jokapäiväisen elämän kaventumiseen henkilön alkaessa välttää tilanteita, joissa hän kokee kohtauksen mahdollisen ilmenemisen hyvin kiusalliseksi. Kohtausten toistuessa usein tai johtaessa välttämiskäytökseen on yleensä kyse varsinaisesta paniikkihäiriöstä (ks. «Paniikkihäiriö»2), jonka hoitamiseksi on viisasta kääntyä lääkärin tai psykologin puoleen.
Paniikkikohtauksia ilmenee oireina myös joissakin somaattisissa sairauksissa. Tällaisia sairauksia ovat kilpirauhasen liikatoiminta (ks.«Kilpirauhasen sairaudet»3), lisäkilpirauhasen liikatoiminta (ks. «Kalsium - liikaa (hyperkalsemia) ja liian vähän (hypokalsemia) veressä»4), lisämunuaisen ytimen kasvain (feokromosytooma, ks. «Lisämunuaisen sairauksia»5), sisäkorvan toiminnan häiriö tai tietyt sydämen rytmihäiriöt (ks. «Sydämen rytmihäiriöt»6). Kohtauksen aikaisten rintakipujen jatkuessa pitempään tai ollessa voimakkaita on aina syytä kääntyä lääkäriin mahdollisen sydänperäisen sairauden poissulkemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä harjoitteluaan tekevän arvauskeskuslääkärin mielipide?
Mielestäni tuo ei kuulosta paniikkikohtaukselta mitä sillä yleensä ymmärretään. Olen niitä nähnyt lapsellani ja ei siinä taju ole lähtenyt. Pelkoa ja ahdistusta siihen on liittynyt.
Neurologin konsultaatio olisi ollut tarpeen. Tehtiinkö mitään tutkimuksia?
Tämä oli lääkäriopiskelijan diagnoosi. Olin 6 tuntia monitoriseurannassa kohtausten jälkeen. Muita tutkimuksia ei ole tulossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi poissulkea somaattiset syyt.
Vierailija kirjoitti:
Koska keho joutuu siinä paniikkitilaan, vaikka jokainen toki oireilee hieman eri tavoin. Nopea syke esimerkiksi ON kehon paniikkireaktio, joka valmistaa ihmistä ns. taistele tai pakene -tilanteeseen. Mieli ei välttämättä ole paniikissa. Muita typeriä kysymyksiä?
Ei. Paniikkikohtukseen liittyyt pelko tai ahdistus. Eli mieli laukaisee ne fyysiset oireet. AP:n tilanne ei kuulosta ollenkaan paniikkikohtaukselta. Ettei olisi jotain sydänperäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä rytmihäiriö olisi ollut yhtä hyvä tai parempi diagnoosi.
Jos et tiedä miksi sitä kutsutaan paniikkikohtaukseksi, ei sinulla ole ollut paniikkikohtausta. Sen paniikin kyllä tunnistaa. Tulee PANIIKKI siitä ettei saa henkeä, tulee PANIIKKI kun ei tiedä mitä helvettiä omalle kropalle oikeen tapahtuu, tulee PANIIKKI koska sydän tuntuu tulevan suun kautta ulos ja tulee PANIIKKI kun luulee, tai siinä vaiheessa TIETÄÄ (ainakin luulee tietävänsä) että kuolee just nyt ja tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä harjoitteluaan tekevän arvauskeskuslääkärin mielipide?
Mielestäni tuo ei kuulosta paniikkikohtaukselta mitä sillä yleensä ymmärretään. Olen niitä nähnyt lapsellani ja ei siinä taju ole lähtenyt. Pelkoa ja ahdistusta siihen on liittynyt.
Neurologin konsultaatio olisi ollut tarpeen. Tehtiinkö mitään tutkimuksia?
Tämä oli lääkäriopiskelijan diagnoosi. Olin 6 tuntia monitoriseurannassa kohtausten jälkeen. Muita tutkimuksia ei ole tulossa.
Ap
Pitäisi tehdä kyllä myös sydämen rytmin pitkäaikaisseuranta eli normaaliarjessa seurantalaite mukana esim. 24 h (Holter-tutkimus). Jos sydänoireisiin liittyy tajunnanmenetys, se pitää aina tutkia kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä sen aiheuttaa? Mä en ole ikinä stressannut mitään ja jännitän ainoastaan lentokoneeseen menoa eikä sitäkään tapahdu edes joka vuosi. Olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntaunut ihminen. Miksi keho joutuu yhtäkkä paniikkitilaan? Se oli aika vittumainen tunne, mut ei mitään pelkotiloja kylläkään tullut. Olen perusterve nelikymppinen nainen.
Ap
Itselläni paniikkikohtaukset laukaisi lapsen syntymä. Koin olevani yksinäinen ja yksin vastuussa lapsestani, koska isästä ei apua ollut. Pelkäsin, että lapseni menehtyy, jos itse pyörryn/kuolen...Ajatusmalli sai minut sekaisin.
Tämä meni ohi ajan kuluessa ilman lääkitystä ja lääkärillä käyntiä. Nykyään on muisto vain koko paniikkihäiriö.
Kuinka pitkään tuota kesti lapsesi syntymän jälkeen, ts. kuinka kauan olet nyt ollut saamatta kohtauksia? Täällä vähän samankaltaisen kokenut kyselee. Toivo elää, että tämä joskus päättyy kokonaan. Välillä menee pitkiä aikoja ilman kohtauksia, ajattelen jo selättäneeni ongelman, kun taas yhtäkkiä tulee kohtaus jälleen.
Alue: Aihe vapaa
Koska keho joutuu siinä paniikkitilaan, vaikka jokainen toki oireilee hieman eri tavoin. Nopea syke esimerkiksi ON kehon paniikkireaktio, joka valmistaa ihmistä ns. taistele tai pakene -tilanteeseen. Mieli ei välttämättä ole paniikissa. Muita typeriä kysymyksiä?