Onko mahdollista perustaa uusi liitto lapsia omaavan eronneen kanssa ja miten??

upp

Voihan sen uuden liiton perustaa siinä vaiheessa, kun lapset on muuttaneet omilleen. Siihen asti asua omia kotejaan. Jos on aitoa, kestää kyllä. Jos ei ole, mitä väliä.

Seurustelette ja asutte erillänne kunnes ne lapset on muuttaneet omilleen. Aikuisina.

:( aika monta vuotta sitten saa odottaa jos esim. jomman kumman nuorin lapsi on vaikka 5v... ja toisenkin nuorin vaikka 7v...

upp

Kyl monet sit vaan löytää keinot.

Mutta joo, kun on sitouduttu yhteisvanhemmuuteen, niin tokikin ne optiot ja vaihtoehdot vähenee.

Semmosii ne on isät, hyvät isät. Ja semmosii ne on äidit, hyvät äidit.

Oisko kelläään käytännön kokemuksia tämmöisestä, minkälaisen vakavan suhteen rakensitte yhteishuoltajan kanssa..?

ap

Meillä molemmilla viikko-viikko-systeemi sekä kouluikäisiä lapsia ja asumme eri kaupungeissa noin tunnin ajomatkan päässä toisistamme. Kumpikaan ei halua sotkea lasten elämää eikä koulujen vaihtaminen siten tule kyseeseen. Lapsiviikot on synkattu eli 2 vko/kk kummallakaan ei ole lapsia. Näin ollen vietämme puolet ajasta kahdestaan. Minusta tämä on suorastaan luksusta, missä parisuhteessa olisi näin paljon aikusten kahdenkeskistä aikaa? Silloin kun lapset ovat meidän luonamme, olemme yleensä koko porukka viikonlopun yhdessä jomman kumman kotona. Näin ollen kuukauteen jää varsin vähän päiviä, jolloin emme näe lainkaan. Tämä on toiminut meillä monta vuotta. Viiden vuoden sisällä lapset alkavat olla pääosin kotoamuuttamisiässä kaikista nuorinta lukuunottamatta, yhteinen koti hankitaan sitten.

Mulla vielä se tilanne että ei ole viikko-viikko vaan lapset on mulla pääosin.

Eli en saisi tuota 8:n tilannetta aikaan...

ap

Kuulostaapa tutulta. Kolme vuotta oon nyt räpiköiny tällasessa tapailusuhteessa.. Välillä erottiinkin ja katsastin vähän muita mahdollisuuksia. Mutta kaikki ne miehet tuntuu tosiaan olevan samassa tilanteessa! Itse haluisin ihan oikeaa yhteiselämää ja että voitas panostaa yhteisiin juttuihin eikä niin, että kumpikin tavallaan elää omaa elämäänsä erillään. En tiedä jaksanko tätä enää kauan. Tai tiedän että oon ollut ihan hajalla tilanteesta jo kauan. Pitäs sit vissiin ihan tosissaan alkaa katsella niitä sen verran nuorempia miehiä, ettei lapset vielä sitois. Kaksi " ruuhkavuosia" elävää aikuista ihmistä lapsineen ei taida yhdessä elämistä saada.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta. Kolme vuotta oon nyt räpiköiny tällasessa tapailusuhteessa.. Välillä erottiinkin ja katsastin vähän muita mahdollisuuksia. Mutta kaikki ne miehet tuntuu tosiaan olevan samassa tilanteessa! Itse haluisin ihan oikeaa yhteiselämää ja että voitas panostaa yhteisiin juttuihin eikä niin, että kumpikin tavallaan elää omaa elämäänsä erillään. En tiedä jaksanko tätä enää kauan. Tai tiedän että oon ollut ihan hajalla tilanteesta jo kauan. Pitäs sit vissiin ihan tosissaan alkaa katsella niitä sen verran nuorempia miehiä, ettei lapset vielä sitois. Kaksi " ruuhkavuosia" elävää aikuista ihmistä lapsineen ei taida yhdessä elämistä saada.

En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta kai niissä "vähän vanhemmissakin" miehissä on sellaisia, joilla ei ole lapsia tai joiden lapset ovat jo aikuisia. Itse tapailen tällä hetkellä nelikymppistä lapsetonta miestä, jonka kanssa olisi hyvinkin helppoa muuttaa yhteen minun ja lapseni ehdoilla, sitten jos se tulee ajankohtaiseksi. Tunnen myös pari 40+ -ikäistä nuorena lapset tehnyttä miestä, joilla lapset jo aikuisia, joten ovat vapaita tulemaan ja menemään sen toisen osapuolen ehdoilla, jos niin haluavat.

Niin, mietin että pitäisikö jo heti rajata saman tien netissä / tinderissä jne. pois ettei jatka juttua semmoisten kanssa joilla nuoria lapsia...

Vaikka muuten varmaan olisivat just niitä kunnollisia jotka ovat saaneet tuon viikko-viikko -systeemin.

Just pelkään olevani ihastumassa tuommoiseen tapaukseen... mietin että satutanko itseäni pahasti jos jatkan "leikkiä" eli tapailua, vai pystynkö vielä edes laittamaan sen tosiaankin vain leikiksi joka loppuu aikanaan. (Tietämättä nyt mikä hänen ajatuksensakaan on...)

Kaikki komeimmat ja kiinnostavimmat vaan tuntuu olevan isiä. Muut on jotain turpeita vanhoja äijiä tms. (Tai sitten niitä ikuisia Peter Paneja.)

ap

Vierailija kirjoitti:

Niin, mietin että pitäisikö jo heti rajata saman tien netissä / tinderissä jne. pois ettei jatka juttua semmoisten kanssa joilla nuoria lapsia...

Vaikka muuten varmaan olisivat just niitä kunnollisia jotka ovat saaneet tuon viikko-viikko -systeemin.

Just pelkään olevani ihastumassa tuommoiseen tapaukseen... mietin että satutanko itseäni pahasti jos jatkan "leikkiä" eli tapailua, vai pystynkö vielä edes laittamaan sen tosiaankin vain leikiksi joka loppuu aikanaan. (Tietämättä nyt mikä hänen ajatuksensakaan on...)

Kaikki komeimmat ja kiinnostavimmat vaan tuntuu olevan isiä. Muut on jotain turpeita vanhoja äijiä tms. (Tai sitten niitä ikuisia Peter Paneja.)

ap

Vinkkinä, ne teinit tai aikuiset lapset eivät ole sen helpompia uusperheessä. Päinvastoin. Mies on isä kuolemaansa asti, halusi tai ei, se kannattaa muistaa pikkulasten äidinkin.

Omasta asenteesta se on kiinni. Parisuhteessa voi olla vakavasti ja tositarkoituksella, vaikka ei asu koko aikaa saman katon alla. Voi osittain tavata ilman lapsia ja osittain lasten kanssa niin, että kummallakin on kuitenkin oma koti. En mä ainakaan aio muuttaa miehen kanssa yhteen ennen kuin lapset muuttaa kotoa. Ja nuorin on 4v. :D

Ja silti rakastetaan ja ollaan sitoutuneita ja avoliitostakin on puhuttu. Eikä silloinkaan muutettais yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Omasta asenteesta se on kiinni. Parisuhteessa voi olla vakavasti ja tositarkoituksella, vaikka ei asu koko aikaa saman katon alla. Voi osittain tavata ilman lapsia ja osittain lasten kanssa niin, että kummallakin on kuitenkin oma koti. En mä ainakaan aio muuttaa miehen kanssa yhteen ennen kuin lapset muuttaa kotoa. Ja nuorin on 4v. :D

Ja silti rakastetaan ja ollaan sitoutuneita ja avoliitostakin on puhuttu. Eikä silloinkaan muutettais yhteen.

Siis AVIOliitosta puhuttu. Avoliitto ilman yhdessä asumista oliskin jotain se.

Vierailija kirjoitti:

siis kaikilla fiksuilla miehillä tuntuu olevan viikko-viikko systeemi.

No tämähän sitoo heidät siihen nykyiseen asuinpaikkaansa ja jopa asuntoonsa (tuntuvat olevan kaikki miehet äärimmäisen kiintyneitä siihen taloonsa tai asuntoonsa ja kuvittelevat sen olevan maailman hienoin).

Jopa semmoiset joiden lapsi käy vain silloin tällöin, haluavat asua sillä alueella kun se on lapsen koulua lähellä tms., vaikka lapsi olisi jo lukioiässä.

No, minä voisin periaatteessa muuttaa, mutta minullakin on lapset enkä haluaisi että he joutuvat vaihtamaan koulua.

Eli miten tämmöisissä tilanteissa aikuiset eronneet ihmiset mitenkään perustaa uutta parisuhdetta, muuta kuin semmoista että tapaillaan silloin tällöin...??

Itse haluaisin ihan vaikka avioitua vielä uudelleen ja saada uuden terveen liiton.

En suoraan sanottuna ymmärrä miksi kukaan lähtee muodostamaan suhdetta ihmiseen, jolla on lapsia, kun lapsettomiakin on tarjolla. Toki jos itse ei halua lapsia, niin tavallaan toinen osapuoli on jo hoitanut sen puolen pois alta ja saa itse olla rauhassa asian suhteen. Tosin jos en jaksa katsella lapsia, niin vielä vähemmän jaksan katsella jonkun toisen lapsia.

En ymmärrä ap, miksi sinulle on tärkeää mennä naimisiin ja leikkiä tiukasti kotia. Etkö voisi ajatella, että teillä olisi kahden aikuisen suhde, jolla ei kiusata lapsia? Kumpikin hoitaa oman pesänsä, tapailetta vaikka välillä porukalla, käytte reissussa, mutta yhta kaikki ei tungeta liian tiiviisti siihen lapsen ja vanhemman elämään vaan annetaan heidän olla myös kahdestaan?

Muuten onko mielessäsi käynyt, että mies ei ole niin innostunut kuin sinä? Jos itse olisin lukioikäisen vanhempi, niin en välttämättä haluaisi ottaa samaan talouteen asumaan 7-vuotiasta. Just alkaisi olla vapaa elämä ja sitten pitäisi taas palata vanhaan aikaan. Vaikka rakastaisin sitä toista, niin haluaisin silti säilyttää vapauteni ja mukavan elämäni. Tavallaan mieshän häviää muuttaessaan sinun kanssa yhteen ja lähtiessään jo elettyyn lapsiperhe-elämään uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap, miksi sinulle on tärkeää mennä naimisiin ja leikkiä tiukasti kotia. Etkö voisi ajatella, että teillä olisi kahden aikuisen suhde, jolla ei kiusata lapsia? Kumpikin hoitaa oman pesänsä, tapailetta vaikka välillä porukalla, käytte reissussa, mutta yhta kaikki ei tungeta liian tiiviisti siihen lapsen ja vanhemman elämään vaan annetaan heidän olla myös kahdestaan?

Muuten onko mielessäsi käynyt, että mies ei ole niin innostunut kuin sinä? Jos itse olisin lukioikäisen vanhempi, niin en välttämättä haluaisi ottaa samaan talouteen asumaan 7-vuotiasta. Just alkaisi olla vapaa elämä ja sitten pitäisi taas palata vanhaan aikaan. Vaikka rakastaisin sitä toista, niin haluaisin silti säilyttää vapauteni ja mukavan elämäni. Tavallaan mieshän häviää muuttaessaan sinun kanssa yhteen ja lähtiessään jo elettyyn lapsiperhe-elämään uudelleen.

Mietin juuri samaa. Aika itsekäs asenne: minä saan hoitaa lapseni omalla lailla, siihen vain pitäisi tulla mies leikkimään perhettä, mutta hänen ei saisi huolehtia enää niistä omista lapsistaan, lukioikäiset on jo tarpeeksi vanhoja etteivät isäänsä enää tarvitse. Ajatteletko noin kun omat lapsesi ovat lukio/amisiässä?

Itse olen eronnut ja suhteessa eronneen miehen kanssa, molemmilla lapsia. Elämme etäsuhdetta ihan onnellisina, kummallakin työ- ja lapsiarki, viikonloput ja lomat yhdessä aina kuin mahdollista. myös lapsille mukavampaa näin. Ja kun aikuista suhdetta haluat, tämmä juuri on sellainen, ei kehittymätön "täytyy olla joka sekunti yhdessä"-riippuvuussuhde.

Ok, no sitä tässä just mietin vain että mihin pitäisi osata varautua / asennoitua...

JOtenkin eron vaikeina hetkinä loin itselleni luottamusta ja uskoa siihen, että tulen vielä löytämään itselleni kumppanin, saamaan jotain parempaa alkoholistin tilalle, jonkun ihanuuden joka jakaa kanssani sitä arkea myös, rakennamme yhdessä talon yms. .... lapsellista haavetta mutta mulla oli pakko olla joku usko ja luottamus tulevaan.

No nyt kun vähän tapaillut ihmisiä niin huomaa että mikä se todellisuus on. Niin miettii sitä millä mielellä pitäisi asennoitua, onko parempi unohtaa jo ne yhteisen talon rakennus haaveet yms. :) Ja hyväksyä ettei semmoista samanlaista avioliittoa jossa arkea ja perhe-elämää jaetaan, enää ehkä sitten tule.

ap

Omaatko sinä lapsia?