Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua, kun isäni uusi vaimo on raskaana?
01.09.2016 |
Isälläni on ikää jo 50 vuotta ja vaimokin on 39. Koko juttu epäilyttää minua hirveästi, he ovat tunteneet vasta melko vähän aikaa ja menivät tosi nopeasti naimisiin. En oikein osaa olla onnellinen heidän puolestaan. Ja isääni ei oikein koskaan kiinnostanut olla minun ja sisarusteni seurassa, kun olimme pieniä, ja meistä huolehtiminen jäi äidin niskoille. Se oli yksi syy, miksi he erosivat, sen lisäksi isälläni on aina ollut enemmän tai vähemmän alkoholin kanssa ongelmia. Olenko siis aivan kamala, kun minusta isäni ei olisi enää kannattanut hankkia lapsia??
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti olet katkera kun isäsi ei kanssanne ole ollut kun olitte pieniä. Nyt täytyy vain toivoa, että olisi parempi isä tälle pienelle. Muista, että hänen vikansa ei ole se millaisen isän saa.
Olen yrittänyt väittää itselleni, että en ole katkera, mutta taidan oikeasti olla. Onko katkeruuden tunne väärin? Olen oikeastaan ollut ihan asiallisissa väleissä isäni kanssa viime vuosina, mutta nyt tämä vauva-asia sai jotenkin vanhat muistot mieleen. Isä on tuottanut minulle ja sisaruksilleni paljon surua, kun on esim. pettänyt lupauksiaan. Toivon, että isä on parempi isä uudelle lapselle, mutta samalla tunnen myös kateellisuutta, jos on. Onko tässä järkeä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti olet katkera kun isäsi ei kanssanne ole ollut kun olitte pieniä. Nyt täytyy vain toivoa, että olisi parempi isä tälle pienelle. Muista, että hänen vikansa ei ole se millaisen isän saa.
Olen yrittänyt väittää itselleni, että en ole katkera, mutta taidan oikeasti olla. Onko katkeruuden tunne väärin? Olen oikeastaan ollut ihan asiallisissa väleissä isäni kanssa viime vuosina, mutta nyt tämä vauva-asia sai jotenkin vanhat muistot mieleen. Isä on tuottanut minulle ja sisaruksilleni paljon surua, kun on esim. pettänyt lupauksiaan. Toivon, että isä on parempi isä uudelle lapselle, mutta samalla tunnen myös kateellisuutta, jos on. Onko tässä järkeä?
Ap
Hyvin inhimillistä. Onko tunteissa ylipäätään järkeä? Ehkä se tekee sulle hyvää kun nousee nyt noita tunteita pintaan, saat ehkä käsiteltyä niitä? Kun oikeastihan sinun _mielipiteelläsi_ tässä asiassa ei ole merkitystä. Tunteilla sen sijaan on.
Hei ap, minusta analysoit tosi fiksusti tunteitasi!
Tietysti olet katkera kun isäsi ei kanssanne ole ollut kun olitte pieniä. Nyt täytyy vain toivoa, että olisi parempi isä tälle pienelle. Muista, että hänen vikansa ei ole se millaisen isän saa.