"Loukkaantui vakavasti" - Millaisia kohtaloita taustalla?

Voihan parantua täysinkin. Siinä on varmaan suuria vaihteluita. Toisaalta voi myös kuolla.

Mutta millainen loukkaantuminen on ollut kyseessä?

Koomassa monta päivää ja aivoihin pysyvät vauriot. Näkyy lyhythermoisuutena, väsähtää helposti eikä pysty keskittymään. Tyyliin eläkkeellä 20-vuotiaana. Ei viitsi kovin tarkasti kuvailla tapauksia ettei tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Koomassa monta päivää ja aivoihin pysyvät vauriot. Näkyy lyhythermoisuutena, väsähtää helposti eikä pysty keskittymään. Tyyliin eläkkeellä 20-vuotiaana. Ei viitsi kovin tarkasti kuvailla tapauksia ettei tunnista.

Tässä siis kyseessä auto-onnettomuus.

Oon miettinyt useastikin, että millaisia vammoja on saanut ja miten tulee toipumaan, kauanko toipuminen kestää yms. Oon joskus nähnyt "on hengenvaarallisessa tilassa" näissä onnettomuus uutisissa, en osaa kuvitellakaan minkälaisia vammoja silloin on, jos jo vakava loukkaantuminen on 3:sen kuvaileman mukaista.

Joku kahjo kiipesi meilläpäin puuhun ja putosi, uutisoitiin että loukkaantui vakavasti. Kuitenkin samainen tyyppi oli taas viikon päästä puussa...

Kyllä vakava loukkaantuminen on mielestäni a)hengenvaara b)pysyvä vammautuminen tai c)pitkää toipumista vaativat vammat.

Vakava loukkaantuminen on melko suhteellinen käsite. Käytetään yleensä ns. korkea energisissä vammoissa. Siinäkin lehdissä kirjoitettu vakava loukkaantuminen voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Alkaen esim yhdestä säärimurtumasta päätyen vaikka vaikeaan kehon murskavammaan ja pirstaleiseen kallonmurtumaan / aivojen ruhjoutumiseen.

Menetti Käsivarren olkapäästä alaspäin.

En oikeastaan. Olen hoitanut näitä potilaita paljon usean vuoden ajan.  Tiedän kyllä mitä vakavat loukkaantumiset ovat. Paljon pahempia kuin lehtiotsikoista voisi arvatakaan.

Tästä juontuu äkkiä mieleeni TV-sarjojen kauhea hösellys ja huutelu päivystyksissä. Ihan kuin muinaisessa "Teho-osastossa", joka siis kuvasi tapaturmapäivystyksen toimintaa, ei teho-osastoa. Nimi vain piti kääntää vetoavammaksi. Oikeasti toiminta ei (ainakaan Suomessa ja ilman draaman käsikirjoittamista) ole yhtään sellaista. Mitä suurempi kiire ja mitä vakavammin henki on hiuskarvan varassa, sitä hiljaisemmin ja rauhallisemmin ihmiset toimivat.

Tavallaan siinä saumattoman yhteistyössä on "kauneutta". Sekä lääkärit, hoitajat, laboratorio, röntgen, sairaala-apulaiset että lääkintävaksit tietävät tasan tarkkaan mitä tehdä ja kuinka auttaa työtä eteenpäin omalta osaltaan. Kukaan ei kohella eikä ole toisensa tiellä. Käsiä ojentuu ja keskustelu on hiljaista ja vähäeleistä, työ nopeata ja harkittua. Kaikki kunnioittavat toistensa osaamista.