Mihin rakastuitte kumppanissanne?
Mikä sai ihastumaan ja mikä lopullisesti rakastumaan?
Kommentit (17)
Älykkyys ja huumorintaju. Istuimme pari vuotta avokonttorissa viereisissä työpisteissä ja aina höpöteltiin siinä työnteon ohella. Lopulta ihastuin ja rakastuin, vaikka mies ei ollut ulkoisesti lainkaan minun tyyppiä.
Lempeä luonne ja omaa silmää miellyttävät kasvot. Lisäksi otteet sängyssä.
Kemia veti meidät yhteen, mutta rakastuin samaan tempoon. Oli niin harvinaista tavata ihminen, joka puhuu yhtä ytimekkäästi, ja toimii yhtä nopeasti, ja sitten kun toiminta loppuu, niin molemmat makaa vain sohvalla. Tai en tiedä, oliko tämä rakastumisen syy, mutta tätä alussa ihmettelin.
Isoihin rintoihin, olin myyty ensinäkemällä.
Huumorintaju, rento asenne ja hyvä käytös miehessä. Ulkonäkö ei tehnyt vaikutusta eikä ollut ihannemieheni lähelläkään.
Tiukka peppureikä sai minut rakastumaan ja rakastelemaan häntä.
Sitä minäkin ihmettelen, en voi sietää miestäni nykyisin.
Aito kiinnostus ja miten hyvin kohteli minua.
Nyt ovat tosin suurimmaksi osaksi muisto vain, ja kun osoittaa kiinnostustaan tai kohtelee hyvin, en voi olla miettimättä, mistä tuulee.
Sellainen perinteinen musta malli, hyvin sopiva ja lämmin, kestävä, tukeva pohja, pitävä kuviointi.
Olinhan kyllä aika otettu siitä, että niin hyvän näköinen nainen oli ylipäätään minusta kiinnostunut. Mutta kyllähän se keskustelutaito ja helposti lähestyttävä luonne olivat sellaisia jotka vei mukanaan. Aika pitkälle sellainen "tämä on se oikea!"-fiilis, ilman mitään listaa ominaisuuksista.
Koko pakettiin. Ihastuin silmiin, sormiin, tuoksuun, vaatetyyliin, hiuksiin, juttuihin, positiivisuuteen. Rakastuin kuitenkin lopulta rohkeuteen, uteliaisuuteen, seksiin, samanlaiseen maailmankatsomuksen, ahkeruuteen ja tavoitteellisuuteen. Kaiken lisäksi hänellä on super hyvä huumorintaju. Yhteistä tietä kuljettu kolmen lapsen ja 34 vuoden verran.
Siihen että hän on niin lempeä, rauhallinen ja luotettava.
Itse asiassa en ole koskaan ollut rakastunut. En edes eksääni.
Oikeastaan ajauduimme olosuhteiden sanelemana asumaan yhdessä ja siitä sitten alkoi jonkinlainen suhde jossa kumpikaan ei ainakaan ihastumista pidemmälle edennyt. Silti oltiin muutama vuosi yhdessä kunnes aloin tosissaan tuntea että en jaksa enää, haluan oman asuntoni vain itselleni ja niin erosimme.
Kaikki alkoi niin että tapasimme ja aloimme tapailla. Hän asui silloin toisella paikkakunnalla noi 40 km päässä mutta työskenteli siellä missä asuin. Hän vietti viikonloppuja luonani. Tapahtui sitten niin että työkaveri jonka kyydissä kulki muuttikin samalle paikkakunnalle missä asuin ja missä työpaikka oli, ja mies ajokortittomana autottomana olisi jäänyt bussin varaan joka ei aamuisin ajanut ollenkaan niin aikaisin kuin hänen olisi pitänyt olla työpaikalla.
Niinpä ehdotin että voi asua luonani niin kauan kun saa asiansa järjestykseen, ja siitä se jotenkin sitten meni siihen että hän jäi eikä hakenut omaa asuntoa. Oma syyni totta kai kun annoin sen tapahtua. En koskaan oikein viihtynyt ja oli paljon mikä ärsytti mutta silti jatkettiin näin.
Ja yksi asia johti toiseen ja halusin lopulta saada asuntoni vain itselleni. Hän etsi itselleen uuden paikan asua ja se siinä. Emme enää edes tapailleet. En ole ihminen joka ihastuu saatikka rakastuu, se vaatii paljon jotta siihen kykenen. Haluan elää yksin ja tarvitsen paljon tilaa ja aikaa itselleni. Nyt elän sinkkuna ja nautin elämästäni.
Positiivinen asenne, lämmin katse ja ihana hymy. Ensisilmäyksellä tiesin, että tämä eikä kukaan muu.
Miehekäs ulkonäkö, huumori, ystävälliset silmät ja itsevarman ystävällinen käytös. Niihin ihastuin. Rakastuin myöhemmin samoin ominaisuuksiin , mutta niiden lisäksi toisten ihmisten kunnioittaminen ja luotettavuus olivat tulleet tutuiksi.
Rakastan neljän lapsemme isää edelleen 25 vuoden jälkeen samoista syistä. Vaikka arkea ja käänteitä in elämään mahtunut monenlaisia, olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että oma mieheni on seissyt rinnallani joka hetki.