Tajusin just..

että olen jo useamman päivän kärvistellyt hirveän vitutuksen ja ahdistuksen välimaastossa, mutta ehkä ensimmäistä kertaa yli 40 vuotisessa elämässäni en ole koittanut selvitä siitä syömällä :) Kaiken tän ketutuksen keskellä tuli pieni hyvä mieli. Useamman vuoden olen jo prosessoinut asioita mielessäni ja nytkö olisi vihdoin tulosten aika. Aikaisemmin mätin naaman täyteen kaikkea hiilaripitoista suolaista ja rasvaista mättöä kun maailma murjoi (ja se murjoi aika usein). Ehkä vihdoin olen pienesti oppinut että tunteita tulee ja menee, eikä asiaa yhtään auta syöminen.