Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

Ne kaikki. Etenkin sellaiset, joissa täytyy ryömiä, pomppia tms muuta tyhmää.

Telakoitumisleikki

Revitään sanomalehtiä ja muotoillaan niistä lumipalloja pelatan olevinaan lumipallosotaa polttopallon tyyliin. Ne sanomalehdet siinä joukkueiden keskellä rajana. Argh!

Kaikki, joissa täytyy olla läheisessä fyysisessä kontaktissa toisen kanssa. Ahdistavia.

Kaikki. Erityisesti ne, missä kosketaan toisia.

Luottamusharjoitukset, tuolileikki, laiva on lastattu.... Näitä ryhmään 18-50v oli tarjolla. Eipä ollut kuin muutama innostunut.

Kaikki.

Laulamisen lisäksi sellaiset missä pitää kierrellä ympäri tilaa juttelemassa tai kyselemässä jotain on aikalailla listan kärjessä.

En kerro missä olin mikä kurssi oli.

Mutta siellä eräänä päivänä kurssinvetäjät tekivät maalarinteipeillä lattiaan muutaman neliön metri kertaa metri.

Alussa jokaisella oli se oma neliön tila. Sitten jonkun luonnonkatastrofin takia aina hävisi yksi neliö... lopulta sitten meidän 8 henkilön piti seisoa kahdessa neliössä! Eli 4 hengeä yhden neliömetrin alueella!

Itse en pidä yhtään vieraitten ihmisten koskemisesta tai saatika he koskevat minuun. Todella tukala olla siinä.

Toinen on nämä väkisin pitää halata jotakin vierasta ihmistä JA uudestaan halata kun se tuo sitä ryhmähenkeä...

Ylä-asteella oli joku kiva leikki missä tyttö ja poika laitettiin ison pussilakanan sisään ja musiikki soimaan 30 sekuntia. Siinä aikana tytön ja pojan piti vaihtaa päällysvaatteet keskenään.

Kaikki missä täytyy valita pari tai ryhmä. Kamalaa ujolle, joka on aina ollut ryhmän ulkopuolinen.

Ne sellaiset parinvaihtoleikit. Niissä tutustuu tosin aika perusteellisesti.

Ei ole sellaista, jota en inhoaisi. Joku Trivial Pursuit tai pubikierros menisi, mutta ei kiitos mitään typeriä leikkejä.

Leikki. Mikä tahansa leikki. Olen ohittanut leikki-iän ja toivon, ettei minun tarvitse vanhainkodissakaan leikkimään enää taantua, vaikka se näyttää pahalta. Mutta yli kaiken on mullakin laulaminen ja askartelu heti toisena. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sellaista, jota en inhoaisi. Joku Trivial Pursuit tai pubikierros menisi, mutta ei kiitos mitään typeriä leikkejä.

Mites ois vaahtobileet tai erä shakkia?

Pahimpana jäänyt mieleen kun mentiin jonoon ja piti ottaa edessäolevaa ja takanaolevaa kädestä kiinni, niin että kädet meni jalkojen välistä. Siis edessäolevan jalkovälikädestä kiinni, toinen käsi omasta jalkovälistä takanaolevan käteen yms... Ja niin piti kumarassa lyllertää koko koulun ympäri.

Oli niin kamala kokemus etten edes muista oliko aloittajais-vai lopettajaisleikit...

Joskus fuksivuonna myös jollain perehdyttämisluennolla käskettiin seisomaan ja jumppatuokon jälkeen hieromaan vieruskaverin hartioita. Hyvä siinä 150cm tyttönä kurotella 2m pojan harteita.

Miksi aikuisia ihmisiä ylipäänsä leikitetään kerta kerran jälkeen? 

Meillä laulettiin joskus lastentarhassa 80-luvulla.

1."Kävelin eilen illalla Tammerkosken sillalla!." (Pariton määrä lapsia käveli ristiin rastiin)

2. Sanat jatku jotenkin ja sitten tuli kohta "..eikä kukaan saa jäädä ilman." ( Siinä vaiheessa jokainen yritti tarttua kiireen vilkkaa jotain lähellä molemmista käsistä)

3. Joku jäi ilman paria ja sille alkoivat kaikki laulaa :

" Se oli oikein, se oli oikein, se oli oikein hyyvä, ettei kukaan *Minnasta* huoli, se oli oikein hyyvä"

Nykyäänhän tuommoinen inhottava ns.leikki ei olisi edes sallittu. Muistan vieläkin, miten pahalta se tuntui, kun usein jäin muutenkin yksin. Sitten siinä tarhatädit vielä hymyilivät tekomaireana vieressä.

Mitää? Mä rakastan tutustumisleikkejä! Kivaa välillä hullutella ja hassutella, vaikka aikuinen olenkin. :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä laulettiin joskus lastentarhassa 80-luvulla.

1."Kävelin eilen illalla Tammerkosken sillalla!." (Pariton määrä lapsia käveli ristiin rastiin)

2. Sanat jatku jotenkin ja sitten tuli kohta "..eikä kukaan saa jäädä ilman." ( Siinä vaiheessa jokainen yritti tarttua kiireen vilkkaa jotain lähellä molemmista käsistä)

3. Joku jäi ilman paria ja sille alkoivat kaikki laulaa :

" Se oli oikein, se oli oikein, se oli oikein hyyvä, ettei kukaan *Minnasta* huoli, se oli oikein hyyvä"

Nykyäänhän tuommoinen inhottava ns.leikki ei olisi edes sallittu. Muistan vieläkin, miten pahalta se tuntui, kun usein jäin muutenkin yksin. Sitten siinä tarhatädit vielä hymyilivät tekomaireana vieressä.

Hyi kamala!

Eräällä kurssilla piti isosta laatikosta kaivaa nappi. Ihan tavallinen nappi mitä käytetään vaatteissa...

Mutta sille napille piti kirjoittaa elämäntarina ja miksi se nappi on joutunut siihen isoon laatikkoon.

Minä sitten pilasin vetäjä tätien päivän kun tarinani oli lyhyesti,

" Tämä nappi on ollut jonkun ihmisen vaatteessa kiinni. Siitä se on irronnut ja joku ihminen on poiminut sen. Lopulta sitten on päätynyt isoon laatikkoon muiden nappien seuraksi. "

Kaikki hemmetin tekopirteät leikit, joiden aikana tuntee itsensä idiootiksi tai ainakin idioottina kohdelluksi. "Valitse esine, joka olet. Kerro itsestäsi?" "Muotoile savesta byrokratia.", "Millainen olo sinulla tänään on. Muodosta siitä intiaaninimesi".

Istutaan lattialla ja heitellään jotain palloa toisille. Pallon koppaajan pitää kertoa kolme asiaa itsestään.

Speed dating tuntemattomien kanssa.

Naurujooga...

Jne, jne.