Kammottavin tutustumis- tai ryhmäytymisleikki?

Ensimmäinen tutustumisleikkitraumani on siltä päivältä, kun kävimme tutustumassa ekaluokkaan. Eli olin 6-vuotias. Istuttiin ringissä ja jokaisen piti sanoa oma nimi sekä keksiä jokin liike, jonka muut toistivat. En tietenkään keksinyt mitään liikettä enkä uskaltanut matkia toisten liikkeitä. Jes.

Yhden ainoan hauskan "tutustumisleikin" muistan, ja se oli srk:n nuortenillasta, jossa meidät jaettiin ryhmiin ja ryhmille annettiin isot, valkoiset paperit, tusseja sekä kasa vanhoja aikakauslehtiä. Meidän piti keksiä seurakunnan työntekijöitä siihen paperille kuvien kera, ja tietty sen ikäisenä saatiin kovat naurut kun leikeltiin jonkun ikivanhan papparaisen kuva lehdestä ja hän oli sitten "Nuorisotyöntekijä" + joku narkkarin näköinen ihminen päätyi vuorostaan "Päihdetyöntekijäksi". :) Tähän puuhaan osallistuivat myös ujotkin, ja tuli juteltua kaikenlaista siinä askartelun lomassa kuin itsestään (+ vilkuiltua toisten nimilappuja). Hieno keksintö siltä, joka tähän "leikkiin" päätyi!

Vaatejonoleikki on ehkä pöyristyttävin. Siinä siis riisutaan vaatteita ja asetellaan niitä jonoksi lattialle - se ryhmä voittaa, minkä vaatteet ylettyy pisimmälle... Erittäin tehokas tapa asettaa ihmisiä naurunalaiseksi... 😑

Nää leikittäjät ovat entisiä koulukiusaajia. Räkänauravat sitten kuinka Pirjokin näytti niin juntilta kun koitti tutustumisleikissä näytellä oravaa.

Se pallon tms kuljetusleikki että jonossa annetaan aina seuraavalle mutta käsiä ei saa käyttää eikä pallo tms saa pudota. Kaksi joukkuetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni iältään 70 vuotta. Tykkäsi käydä keskusteluryhmässä missä oli isäni ikäisiä miehiä siellä he juttelivat asioista, muistelivat menneitä.

Eräänä kertana ryhmänvetäjä vaihtui ja tilalle tuli nuori nainen kanteleen kanssa. Silloin alkoi kanteleen soitto sekä ryhmälaulu sekä leikit.... " OO OO KUKA KUKA  OOO OOO KOSKETTAA KOSKETTAA VARPAASEEN KUKA KUKA VARPAASEEN! ... KUKA KOSKETTAA VIERUSKAVERIN VARPAASEEN KUKA KUKA ..... " samalla kantele soi.

Isäni lopetti käymisen siellä ja muutama muukin.  No isä olisi tykännyt siitä alkuperäisestä ryhmästä. Miksi ihmeessä väkisin pitää väsätä jotain leikkejä? Ja kun kyseessä ei ollut mikään jumpparyhmä.

Repesin 😂😂😂😂😂😂

No isäni ei kyllä naurusta revennyt vaan aivan suorasta suuttumuksesta. Ja ymmärrän kyllä täysin.

Ymmärrän kyllä ettei ollut yhtään onnistunut vaihdos, ja kurjaa että näin käynyt. Sitä vain nauroin kun kirjoitit niin hauskasti 😂 voin aivan kuvitella kanteleensoittajan mielessäni!

Viesti, jossa joutuu kantamaan toisia. Meitä on erikokoisia.

Palloviesti, kuljetetaan palloa esim rintakehän välissä, ei saa koskea käsillä palloon.

Viesti, jossa sidotaan pareittain jalat yhteen ja "juostaan".

Aikuisten elefanttimarssileikit.

Aikuisten ketteryysviestit, pitää esim ryömiä/kiivetä puuhun, heittää palloa johonkin kippoon jne. Jotkut on hyviä näissä, minä en. Enkä ainakaan työporukan läsnä ollessa.

Puistattaa pelkkä miettiminen ja sen fiiliksen miettiminen.

Miten niin leikeistä ei voi kieltäytyä? Oletteko tosiaan noin paljon ryhmäpaineen vietävissä? Minäkään en pidä tutustumisleikeistä, ja uskallan myös olla osallistumatta niihin.

Paljon kiitoksia 

Sama verran kuin sinä 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta erityisesti ne joissa pitää istua muiden syliin. Yläasteella oli niin nöyryyttävää pelata noita, koska olin ylipainoinen.

Tämä! Meillä oli tuo ihana leikki riparilla. Onnistuin onnekseni fuskaamaan sen verran, että pääsin aina istumaan vapaaseen tuoliin.

Toinen hirveä on "luottamusta ja ryhmähenkeä kasvattava" leikki, jossa kaadutaan suorilta jaloilta taaksepäin ja takana olevien pitää ottaa kiinni. Minun olisi yläasteella pitänyt leikkiä tuota kiusaajapoikien kanssa. Ymmärsin kieltäytyä, mistä pojat saivatkin aihetta kannella opettajalle siitä, etten luota heihin. Nice.

Kaikki missä pitää laulaa tai esiintyä koko luokalle. Yläasteella seisottiin ringissä ja piti toistaa kaikkien nimet. Jos meni väärin, piti aloittaa alusta. Meidät myöskin laitettiin jonoon, käsi jalkovälistä toisen käteen (tämä oli selitetty jo aikaisemmin tässä aiheessa) ja meitä kävelytettiin torilla. Samalla piti laulaa jotakin laulua. Noloa? Voi kyllä. Samoiten metsään oli tehty "hämähäkin verkko", yksi oppilas per yksi "reikä". Korkeammalla oli isommat reiät, mutta olipa kiva ylipainoisena yrittää välttää tilanteita missä uudet luokkakaverit nostelevat ilmaan :(

Peruskoulupohjaisessa ammattikoululuokalla istutettiin oppilaat riviin ja vessapaperirullaa piti kuljettaa jaloilla eteenpäin. Tämä nyt vielä menetteli.

Lukiopohjaisessa ammattikoululuokalla meidät laitettiin pelaamaan frisbeegolfia ja huutelemaan typeriä iskulauseita. Nuorin luokaltamme oli tällöin 19, vanhin 35 - kaikki oltiin ihan suu auki että todellako meidän on osallistuttava tähän?

Vierailija kirjoitti:

Ei tiedetty mikä on homman nimi. Vessapaperirulla laitettiin kiertämään luokassa, siitä sai ottaa niin monta palasta kuin halusi, mutta kuitenkin vähintään 3, no eräs huomionhakuinen poika sitten otti ison tollon, kun suurinosa otti sen 3kpl.piti sitten kertoa niin monta asiaa itsestään kuinka monta palasta otti.

Opettajan toteutus oli ihan hyvä, koska kukaan ei arvannut että kyseessä on jokin tällainen juttu

Kesäleirillä oli joskus sama leikki, johon osallistui muutama vapaaehtoinen. Ohjeistuksena oli ottaa niin paljon vessapaperia, kuin yleensä tarvitsee pyyhkimiseen. Yksi poika oli ottanut vain pienen kulmapalan. Kertoi itsestään "olen..." ja nakkasi paperin pois.

Vierailija kirjoitti:

Meillä laulettiin joskus lastentarhassa 80-luvulla.

1."Kävelin eilen illalla Tammerkosken sillalla!." (Pariton määrä lapsia käveli ristiin rastiin)

2. Sanat jatku jotenkin ja sitten tuli kohta "..eikä kukaan saa jäädä ilman." ( Siinä vaiheessa jokainen yritti tarttua kiireen vilkkaa jotain lähellä molemmista käsistä)

3. Joku jäi ilman paria ja sille alkoivat kaikki laulaa :

" Se oli oikein, se oli oikein, se oli oikein hyyvä, ettei kukaan *Minnasta* huoli, se oli oikein hyyvä"

Nykyäänhän tuommoinen inhottava ns.leikki ei olisi edes sallittu. Muistan vieläkin, miten pahalta se tuntui, kun usein jäin muutenkin yksin. Sitten siinä tarhatädit vielä hymyilivät tekomaireana vieressä.

Tosi samanlainen ruotsalainen juhannuspiirileikki löytyi kirjasta Meren syvyyksissä (Havets djup), kirjoittanut Annika Thor. Kirja tosin sijoittuu vuoteen 1943. Suomi taitaa olla kaikessa jäljessä paitsi kellonajassa.

Tässä kohtaus ruotsiksi ja suomeksi. Huom, kummassakaan ei edes ole "oikein hyyvä", kun yksi jää ilman. On vain (hyi) häpeä.

http://aijaa.com/umlUFL

Meillä oli riparilla tuo vessapaperileikki suunnilleen näin, eikös tämä ole se perinteisin?

"Tervetuloa, nyt on päässyt käymään niin että vessapaperin toimitus myöhästyi ja tulee vasta huomenna. Tämä on ainoa rulla joka meillä on täksi päiväksi. Ottakaa tästä niin paljon kuin koette tarvitsevanne ennen kuin saatte lisää huomenna lounasaikaan."

Rulla kiertämään, kun kaikki ovat hamstranneet tarpeisiinsa, paljastetaan leikin idea ja jokainen kertoo palojensa verran faktoja itsestään.

Ei toki yhtään nolo esim. 14-vuotiaalle jolla on menkat tai ripuli tai muu kiva syy ottaa huomattavan paljon enemmän paperia kuin muut. Kerro siinä sitten se viitisentoista totuutta itsestäsi kun muut nauravat määrällesi ja miettivät (tai ainakin sinä oletat niin) syitä määrään.

Itselläni ei muuten muistaakseni ollut riparilla erityisen monta paperinpalaa, kiusaaminen ei siis alkanut vielä ekana päivänä ;)

http://www.julsånger.se/sanglekar/skara-skara-havre/

Pakko vielä lisätä, kun viinin voimalla tähän aikaan yöstä googletan: Astrid Lindgrenin kirjoissa mainittu "Leikkaan, leikkaan kauraa" lienee tämä sama kauhea "hyi häpeä"!

Suomennoksesta saati Suomessa leikkimisestä en tiedä senkään vertaa kuin ystävämme Google. Esim. https://irc-galleria.net/user/_Miqqo/blog/9328693

^ koska siis tosiaan siinä mainitaan jopa, että oikein kun kukaan ei "sitä naista" halua.

En kyllä ymmärrä miksi trollet = hon, nimittäin 'na on murteellinen muoto sanasta henne. Ja trollet on neutri, ei siis feminiini kuten vaikkapa mårran, klockan jne.

Täytyy myöntää, etten minäkään ymmärrä mikä 'en tässä yhteydessä on. Käsittääkseni vastaava murteellinen muoto sanasta honom on ainoastaan han. Itse siis sanon "jag såg han".

Skära, skära havre.

Vem skall havren binda?

Jo, det skall allra kärestan min.

Var skall jag honom finna?

Jag såg ‘en i går afton uti det klara månesken.

När var tar sin, så tar jag min

och så blir trollet utan.

Det var rätt och det var rätt

och det var rätt och lagom,

att trollet fick i ringen gå

för ingen ville ha ‘na.

Fy skam, fy skam,

för ingen ville ha ‘na.

Tässä vielä melodia:

Demittäjäcool kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä laulettiin joskus lastentarhassa 80-luvulla.

1."Kävelin eilen illalla Tammerkosken sillalla!." (Pariton määrä lapsia käveli ristiin rastiin)

2. Sanat jatku jotenkin ja sitten tuli kohta "..eikä kukaan saa jäädä ilman." ( Siinä vaiheessa jokainen yritti tarttua kiireen vilkkaa jotain lähellä molemmista käsistä)

3. Joku jäi ilman paria ja sille alkoivat kaikki laulaa :

" Se oli oikein, se oli oikein, se oli oikein hyyvä, ettei kukaan *Minnasta* huoli, se oli oikein hyyvä"

Nykyäänhän tuommoinen inhottava ns.leikki ei olisi edes sallittu. Muistan vieläkin, miten pahalta se tuntui, kun usein jäin muutenkin yksin. Sitten siinä tarhatädit vielä hymyilivät tekomaireana vieressä.

Tosi samanlainen ruotsalainen juhannuspiirileikki löytyi kirjasta Meren syvyyksissä (Havets djup), kirjoittanut Annika Thor. Kirja tosin sijoittuu vuoteen 1943. Suomi taitaa olla kaikessa jäljessä paitsi kellonajassa.

Tässä kohtaus ruotsiksi ja suomeksi. Huom, kummassakaan ei edes ole "oikein hyyvä", kun yksi jää ilman. On vain (hyi) häpeä.

http://aijaa.com/umlUFL

Eli jos tuota leikkiä leikittiin Ruotsissa vuonna 1943, luulet voivasi päätellä siitä, että sitä ei leikitty siellä enää 1980-luvulla.

Jokin vuosi takaperin oli työpaikalla niitä pakollisia tyky-päiviä, niihin varatut rahat oli pakko käyttää just tollaseen. Ja että inhosin noita retkiä ja aikuisten nolaamista. Kun työtoverina joutuu sietämään aivan oksettaviakin tyyppejä, ja sitten pakotetaan fyysisesti yhteen. Jos siitä maksetaan palkkaa, että työpaikalla pakko sietää joskus , niin ei voi kuitenkaan pakottaa vapaa-ajalla olemaan lähekkäin. Sitten keksittiin yhden naislääkärin kanssa, että  ollaan aina tyky-päivänä sairaana. Onneksi loppui nää tyky-hölmöilyt.   Eräs tuttu naishenkilö joutui koko päiväksi firman varastomiesten rasvaisien juttujen kohteeksi. Ei enää ikinä hyi! Ei voi muuta kuin työnsä tekee, ei ole pakko leikkiä.