Kaikki läheiset ihmissuhteet "epäterveitä"

Lähestyn kolmeakymppiä ja olen jotenkin havahtunut siihen kuinka lähimmät ihmissuhteeni ovat kaikki jollakin tapaa "epäterveitä." Esim. äitini on todella läheisriippuvainen, ripustautuva ja tuntuu elävän elämää meidän lasten kautta. Kahdella lähimmällä ystävälläni on mielenterveysongelmia ja toinen näistä on todellinen energiasyöppö, ja usein tuntuu että ystävyytemme on olemassa vain hänen tarpeitaan varten.

Sitten taas poikaystäväni on ehkä päinvastainen, ei mitenkään ripustautuva, (kyllä hänenkin kanssaan viestitellään useasti päivän aikana mutta en koe sitä mitenkään ahdistavaksi, vaan ne ovat ihan arjen piristyksiä, hauskoja viestejä) vaan ennemminkin välinpitämätön.

Sitten on vielä eräs kaveri lapsuudesta joka ilmeisesti laittoi tässä välit poikki, kun en ollut valmis tapaamaan häntä niin useasti, kun hän olisi toivonut, vaan ajattelin meidän olevan enemmän "satunnaisia kavereita."

Kysymys kuulukin, että mikä ihme minua vaivaa? Siis tuskinpa voi olla sattumaa, että läheisimmät ihmissuhteet ovat jokseenkin vahingollisia itselleni. Onhan näissä tottakai paljon hyvääkin mutta tietyt piirteet tulevat aika korostetusti esille. Vastauksena varmasti voisi olla, että vaivaa "tyhmyys" ja miksi olen jatkanut kyseisiä suhteita mutta pointtina ehkä, että olen vasta vähän aikaa sitten vietettyäni paljon aikaa yksin niin havahtunut näihin.

Siis ymmärrän, että kukaan tai mikään ei ole täydellinen ja varsinkaan ihmissuhteet mutta silti mietin näitä. Millaisia läheiset ihmissuhteet kuuluisi olla?