Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joiden on valittava tekeekö lapsen yksin, vähemmän hyvän miehen kanssa vai jääkö lapsettomaksi?
28.08.2016 |
Olen niin vanha että raskaaksi tulon mahdollisuus alkaa jo olla niin ja näin, saati että raskaus jatkuisi loppuun asti. Seurustelen nyt ensimmäistä kertaa miehen kanssa, joka haluaa lapsen. Minulla on ylipäätään aina ollut vaikeuksia löytää seurustelukumppania. Parisuhde ei ole kovin vakiintunut vielä, mutta koska aikaa ei biologisen kellon takia ole, niin meillä on jo yritys päällä ja meillä on ehtinyt olla jo yksi keskenmenokin.
En kuitenkaan ole ollenkaan varma, että tässä on elämäni mies, tai edes että rakastan häntä riittävästi; mietin jatkuvasti onko hän tarpeeksi hyvä tähän "tehtävään", vai onko hänessä liikaa ns. vikoja - esim. asenteissa tai geeneissä - jotta lapsemme saisi hyvän alun. Kukaan ei ole täydellinen, mutta kuinka lähellä täydellisyyttä pitäisi olla?
Meillä on myös pahoja erimielisyyksiä lapsen hoidosta. On hyvin mahdollista että päädyn yksinhuoltajaksi, tai että olen parisuhteesta huolimatta kuin yksinhuoltaja eli kaikki lapsenhoitovastuu päätyy minulle joka tapauksessa.
Kuitenkin haluan lapsen, ehkä jopa yksin. Tämä (heikolla pohjalla oleva) parisuhde on ikäni takia todennäköisesti ainoa mahdollisuuteni saada lapsia, muuten kuin keinosiemennyksellä tai kännibaarireissulla. Toki nuorena ja naiivina aina kuvittelin että hankin lapset ydinperheeseen enkä koskaan eroa, mutta eihän elämä sitten ollutkaan niin helppoa.
Moni ei varmasti ymmärrä ratkaisuani, joko koska eivät itse halua lapsia tai koska ovat löytäneet kumppaninsa jo nuorina ja on ollut aikaa seurustella vuosikausia ennen lapsia.
Löytyykö täältä kohtalotovereita ja mihin ratkaisuun olette päätyneet?
Kommentit (30)
Lapsi on paras asia elämässä eli siitä vaan yritystä. Minulle jäi lapsenhoito ja erokin tuli vaan en kadu mitään. Lapset ja miehen sain n 40 vuotiaana. Nyt viisikymppinen koululaisten yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin juuri samanlaisia asioita ollessani vielä siinä iässä, että lapsen saaminen olisi ollut mahdollista. Jäin kuitenkin lapsettomaksi, koska en löytänyt mielestäni sopivaa miestä.
Kun miehesi myös haluaa lapsen, niin ettekö voisi olla hänelle hyvässä yhteisymmärryksessä toimivia vanhempia, vaikka suhteenne ei jatkuisikaan? Naisella ei tosiaan ole liikaa aikaa harkita, vallankin kun on noin neljäkymmentä.
Minua harmittaa, että en tehnyt kompromissia miesten suhteen. Varmaan olisin voinut jonkun kanssa myös sopia yhteisestä vanhemmuudesta, vaikka paria meistä ei olisi tullutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen saman asian edessä pian. Olen 23-vuotias nainen, mutta ikinä kukaan ei ole huolinut minua, joten tulevaisuus on aika toivoton.
Olet todella nuori vielä. Sinulla on ainakin vielä vaihtoehtoja :-) Minä en pääse kunnallisella puolella edes hedelmöityshoitoihin enää. Älä ihan vielä menetä toivoa :-)
ap
Mä nyt karvan vaille nelikymppisenä miehenä lapsen saaneena (aiemmin kyllä pidetty huolta ettei tule) sanoisin että pikkuvauva on niin raskas hoidettava että molemmat vanhemmat on tarpeen. Ja synnäri/neuvolahäpeäkin on helpompi hoitaa. Dumppaa mies sitten myöhemmin jos siltä tuntuu.
Toisaalta varmaan jokainen mies kasvaa vauvan tulon jälkeen isyyteen ja perheeseen jonkin verran. Mutta toisaalta väsymys ja seksinpuute saa myös toisenlaisia ajatuksia äitiä kohtaan, ei lasta.
On musta silleen että jos ei pian tärppää, vaihda miestä koska voi olla geeneiltään sulle sopimaton. Tiedät tarinat kuinka jotku on yrittäny kauan ja sit vaihdon jälkeen pamahtaa heti.
Niin ja sit ne mitkä oli itellä tärkeitä: äidin pitää olla pitänyt itsestään huolta ennen raskautta ja mikä tärkeintä, koko raskauden ajan. Liikkuminen aktiivisesti auttaa vauvaa kehittymään, äitiä jaksamaan ja palautumaan synnytyksen jälkeen. Foolihappoa ja greippimehua tietty myös. Eikä pakkoyritystä, ettei me stressin puolelle.
Tsemppiä!
Ghbvcf kirjoitti:
Mä nyt karvan vaille nelikymppisenä miehenä lapsen saaneena (aiemmin kyllä pidetty huolta ettei tule) sanoisin että pikkuvauva on niin raskas hoidettava että molemmat vanhemmat on tarpeen. Ja synnäri/neuvolahäpeäkin on helpompi hoitaa. Dumppaa mies sitten myöhemmin jos siltä tuntuu.
Toisaalta varmaan jokainen mies kasvaa vauvan tulon jälkeen isyyteen ja perheeseen jonkin verran. Mutta toisaalta väsymys ja seksinpuute saa myös toisenlaisia ajatuksia äitiä kohtaan, ei lasta.On musta silleen että jos ei pian tärppää, vaihda miestä koska voi olla geeneiltään sulle sopimaton. Tiedät tarinat kuinka jotku on yrittäny kauan ja sit vaihdon jälkeen pamahtaa heti.
Niin ja sit ne mitkä oli itellä tärkeitä: äidin pitää olla pitänyt itsestään huolta ennen raskautta ja mikä tärkeintä, koko raskauden ajan. Liikkuminen aktiivisesti auttaa vauvaa kehittymään, äitiä jaksamaan ja palautumaan synnytyksen jälkeen. Foolihappoa ja greippimehua tietty myös. Eikä pakkoyritystä, ettei me stressin puolelle.
Tsemppiä!
Neuvolahäpeä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet? Onhan se paljon helpompaa kunnollisen miehen kanssa mutta jos lapsen haluat ymmärrän ratkaisusi. Keinohedelmöityshoidot voivat käydä kalliiksi eivätkä varmasti ole siksi vaihtoehto kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Ghbvcf kirjoitti:
Mä nyt karvan vaille nelikymppisenä miehenä lapsen saaneena (aiemmin kyllä pidetty huolta ettei tule) sanoisin että pikkuvauva on niin raskas hoidettava että molemmat vanhemmat on tarpeen. Ja synnäri/neuvolahäpeäkin on helpompi hoitaa. Dumppaa mies sitten myöhemmin jos siltä tuntuu.
Toisaalta varmaan jokainen mies kasvaa vauvan tulon jälkeen isyyteen ja perheeseen jonkin verran. Mutta toisaalta väsymys ja seksinpuute saa myös toisenlaisia ajatuksia äitiä kohtaan, ei lasta.On musta silleen että jos ei pian tärppää, vaihda miestä koska voi olla geeneiltään sulle sopimaton. Tiedät tarinat kuinka jotku on yrittäny kauan ja sit vaihdon jälkeen pamahtaa heti.
Niin ja sit ne mitkä oli itellä tärkeitä: äidin pitää olla pitänyt itsestään huolta ennen raskautta ja mikä tärkeintä, koko raskauden ajan. Liikkuminen aktiivisesti auttaa vauvaa kehittymään, äitiä jaksamaan ja palautumaan synnytyksen jälkeen. Foolihappoa ja greippimehua tietty myös. Eikä pakkoyritystä, ettei me stressin puolelle.
Tsemppiä!
Neuvolahäpeä??
Samaa jäin ihmettelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ghbvcf kirjoitti:
Mä nyt karvan vaille nelikymppisenä miehenä lapsen saaneena (aiemmin kyllä pidetty huolta ettei tule) sanoisin että pikkuvauva on niin raskas hoidettava että molemmat vanhemmat on tarpeen. Ja synnäri/neuvolahäpeäkin on helpompi hoitaa. Dumppaa mies sitten myöhemmin jos siltä tuntuu.
Toisaalta varmaan jokainen mies kasvaa vauvan tulon jälkeen isyyteen ja perheeseen jonkin verran. Mutta toisaalta väsymys ja seksinpuute saa myös toisenlaisia ajatuksia äitiä kohtaan, ei lasta.On musta silleen että jos ei pian tärppää, vaihda miestä koska voi olla geeneiltään sulle sopimaton. Tiedät tarinat kuinka jotku on yrittäny kauan ja sit vaihdon jälkeen pamahtaa heti.
Niin ja sit ne mitkä oli itellä tärkeitä: äidin pitää olla pitänyt itsestään huolta ennen raskautta ja mikä tärkeintä, koko raskauden ajan. Liikkuminen aktiivisesti auttaa vauvaa kehittymään, äitiä jaksamaan ja palautumaan synnytyksen jälkeen. Foolihappoa ja greippimehua tietty myös. Eikä pakkoyritystä, ettei me stressin puolelle.
Tsemppiä!
Miksi greippimehua?
Huono mies on taakka lapsiperheessä. Parempi tehdä lapsi yksin kuin olla sidoksissa lapsimieheen lapsen 18-vuotissyntymäpäivään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin juuri samanlaisia asioita ollessani vielä siinä iässä, että lapsen saaminen olisi ollut mahdollista. Jäin kuitenkin lapsettomaksi, koska en löytänyt mielestäni sopivaa miestä.
Kun miehesi myös haluaa lapsen, niin ettekö voisi olla hänelle hyvässä yhteisymmärryksessä toimivia vanhempia, vaikka suhteenne ei jatkuisikaan? Naisella ei tosiaan ole liikaa aikaa harkita, vallankin kun on noin neljäkymmentä.
Minua harmittaa, että en tehnyt kompromissia miesten suhteen. Varmaan olisin voinut jonkun kanssa myös sopia yhteisestä vanhemmuudesta, vaikka paria meistä ei olisi tullutkaan.
Mies ei ole kiinnostunut vauvanhoidosta (en tiedä miksi sitten haluaa lapsen), joten ainakaan ihan pienen kanssa ei yhteishuoltajuus onnistuisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Onhan se paljon helpompaa kunnollisen miehen kanssa mutta jos lapsen haluat ymmärrän ratkaisusi. Keinohedelmöityshoidot voivat käydä kalliiksi eivätkä varmasti ole siksi vaihtoehto kaikille.
Niin vanha että aikaa ei enää ole ja en ikäni takia pääse enää julkiselle puolelle hedelmöityshoitoihin.
Onko sinulla tukiverkkoa? Esim vanhemmat jotka auttaa seuraavan kymmenen vuoden aikana? Ystäviä? Rahaa? Elämä menee rankaksi jos lapsi vaikka tavalla tai toisella sairas ja kukaan ei auta. Tai sairastut itse. Minä olen selvinnyt ilman isovanhempien hoitoapua mutta rankkaa on ollut. Yksi lapsi aika helppo hoidettava kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolahäpeä on tosi asia. Kun menin jälkitarkastukseen ja olin synnyttänyt 42 v sain kuittailua lääkäriltä (nuori mies). Saati että olisin ollut yh. Tämän ketjun nro 2.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Onhan se paljon helpompaa kunnollisen miehen kanssa mutta jos lapsen haluat ymmärrän ratkaisusi. Keinohedelmöityshoidot voivat käydä kalliiksi eivätkä varmasti ole siksi vaihtoehto kaikille.
Niin vanha että aikaa ei enää ole ja en ikäni takia pääse enää julkiselle puolelle hedelmöityshoitoihin.
Oletko yli 40? Ikärajat kai vaihtelee kunnittain. Voi olla, että et enää edes tule raskaaksi ilman hoitoja.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tukiverkkoa? Esim vanhemmat jotka auttaa seuraavan kymmenen vuoden aikana? Ystäviä? Rahaa? Elämä menee rankaksi jos lapsi vaikka tavalla tai toisella sairas ja kukaan ei auta. Tai sairastut itse. Minä olen selvinnyt ilman isovanhempien hoitoapua mutta rankkaa on ollut. Yksi lapsi aika helppo hoidettava kuitenkin.
On tällä hetkellä mutta tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä. Esim. vanhempani eivät ole enää kovin nuoria tietenkään kun en itsekään ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Onhan se paljon helpompaa kunnollisen miehen kanssa mutta jos lapsen haluat ymmärrän ratkaisusi. Keinohedelmöityshoidot voivat käydä kalliiksi eivätkä varmasti ole siksi vaihtoehto kaikille.
Niin vanha että aikaa ei enää ole ja en ikäni takia pääse enää julkiselle puolelle hedelmöityshoitoihin.
Oletko yli 40? Ikärajat kai vaihtelee kunnittain. Voi olla, että et enää edes tule raskaaksi ilman hoitoja.
Niin tiedän paremmin kuin hyvin, että lapsen saaminen on hyvin epävarmaa tässä iässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Neuvolahäpeä on tosi asia. Kun menin jälkitarkastukseen ja olin synnyttänyt 42 v sain kuittailua lääkäriltä (nuori mies). Saati että olisin ollut yh. Tämän ketjun nro 2.
Ikävää että kokemuksesi oli tuollainen, asiatonta käytöstä juuri tuolta lääkäriltä.
Älkää kuitenkaan nyt ajatelko, että nykyään neuvolassa tai missään muuallakaan yh:n pitäisi erityisesti mitään hävetä. Sain lapsen yksin, ja raskausaikana (ja myös sen jälkeen) neuvolassa minuun suhtauduttiin erittäin ymmärtävästi ja tukien. Kyllä nykyään neuvolassakin näkevät varsin monenlaisia perhemuotoja. Lieköhän häpeä joskus ihmisen omassa päässä?
Tsemppiä ap, toivottavasti tärppää! Samaistun täysin tuohon tuntemukseesi siitä, että lapsen saaminen on tärkeä asia riippumatta siitä, onko tilanne "täydellinen".
Hankkisin mieluummin lapsen yksin kuin huonon miehen kanssa. Itse tunnen kaksi naista, jotka ovat hankkineet lapsen yksin hedelmöityshoidoilla. Yksinhuoltajuus on paljon helpompaa kuin kasvattaa lasta, jonka isään on huonot välit ja ollaan mahdollisesti käräjillä huoltajuudesta tai joutuu antamaan lapsen tapaamisiin isän kanssa, jota lapsi pelkää tai jonka kanssa on mahdotonta sopia mistään.
Alue: Aihe vapaa
Olen saman asian edessä pian. Olen 23-vuotias nainen, mutta ikinä kukaan ei ole huolinut minua, joten tulevaisuus on aika toivoton.