Kerroitteko muille, että yritätte lasta?
Miten on? Minulla on vaikea sanoa sitä ääneen, vaikka varmaan moni arvaa että lasta yritetään. En tiedä miksi sitä on ääneen niin vaikea sanoa edes parhaille ystäville tai vaikka äidille. Kukaan ei siis "tiedä", että lasta yritetään. Olen miettinyt, että purkaisiko se omia paineita tai stressiä, jos kertoisin ääneen.
Ollaan siis menossa nyt vuoden yrittämisen jälkeen tutkimuksiin. Jotenki en vain pysty sitä ääneen sanomaan, kun ajattelen että ihmiset alkaa sääliä tai jotain ja lisäksi ajattelen että olen jotenkin viallinen, kun se ei onnistu. Joo tiedä miten yleistä lapsettomuus on, mutta silti.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Ei kerrottu. Asia ei kuulu muille. Kyllä he sitten huomaavat kun on tärpännyt.
Joo no näin olen itsekin miettinyt. Jotenkin ärsyttää vain nämä tuttavat, jotka piiloutelevat asiasta. Sitten yrittää olla siinä sanomatta suuntaan tai toiseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kerrottu. Asia ei kuulu muille. Kyllä he sitten huomaavat kun on tärpännyt.
Joo no näin olen itsekin miettinyt. Jotenkin ärsyttää vain nämä tuttavat, jotka piiloutelevat asiasta. Sitten yrittää olla siinä sanomatta suuntaan tai toiseen.
ap
Tuo on moukkamaisinta mitä voi tehdä. Siis kysellä jälkikasvusta. Varsinkin iäkkäämmillä tuppaa olla tapana kysellä. Ja jos jostain syystä on vaikeuksia raskautumisen kanssa, niin kyseleminen on törkeää. Meni eräs mummo hiljaiseksi, kun kyseli jatkuvasti: "koskas sitä jälkikasvua tulee?, ja minä vastaavasti kysyi: "koskas meinaat mennä mullan alle". Eipä kysellyt sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kerrottu. Asia ei kuulu muille. Kyllä he sitten huomaavat kun on tärpännyt.
Joo no näin olen itsekin miettinyt. Jotenkin ärsyttää vain nämä tuttavat, jotka piiloutelevat asiasta. Sitten yrittää olla siinä sanomatta suuntaan tai toiseen.
ap
Tuo on moukkamaisinta mitä voi tehdä. Siis kysellä jälkikasvusta. Varsinkin iäkkäämmillä tuppaa olla tapana kysellä. Ja jos jostain syystä on vaikeuksia raskautumisen kanssa, niin kyseleminen on törkeää. Meni eräs mummo hiljaiseksi, kun kyseli jatkuvasti: "koskas sitä jälkikasvua tulee?, ja minä vastaavasti kysyi: "koskas meinaat mennä mullan alle". Eipä kysellyt sen jälkeen.
No meillä kyselijät ovat olleet pääsääntöisesti nuoria. Nuoria, joille lapset ovat se juttu elämässä. Ei siinä mitään, perhe on itsellekin tärkeä.
Olemme kertoneet. Joskus jopa järjestetty talkoot, jos ei ole meinannut tärpätä.
Ei ehditty oikein kertoa kellekään, kun aina heti päätöksen jälkeen oltiinkin jo raskaana
Olemme kertoneet vaimon äidille sekä parille kaverille, ei muille. Moni ehkä arvaa, että yritystä on. En tiedä, mutta ollaan oltu sen verran kauan jo yhdessä ja aina puhuttu perheestä. Oikeastaan tosi kurjaa, että sen hankkiminen on huomattu vaikeaksi. Tuttavapiirissä on yksi pari, joka raskaana nyt toista kertaa ja he ovat tosi rasittavia, kun eivät voi puhua mitään. Siis kertoa esimerkiksi sukupuolta. Ensimmäisen kohdalla nimikin oli päätetty, mutta sitten sitä pidettiin niin kuin valtionsalaisuutta kasteeseen asti. Tosi tylsää.
Kerroin muutamille ja se oli virhe, koska tulinkin raskaaksi kaksi viikkoa e-pillereiden lopettamisen jälkeen! Ajattelin, että menee kuitenkin vuosi tai kaksi yrittäessä, kun olin 12 vuotta pillereitä kuitenkin syönyt, että samapa se on kertoa.
Vähän harmittaa ettei ole nyt yllätystä... Olin siis iloinen ovulaatiosta josta sanoin muutamalle, ja tietenkin kyselivät tärppäsikö ja olen surkea valehtelemaan. Nyt jos olisin tiennyt miten käy niin olisin salannut asian.
Ketjuun ovat eksyneet heti raskautuneet ja sitten meikäläiset joilla ei ota onnistuakseen ;)
Kiitoksia vain teille "eiminunhetipitänytraskaaksitulla" kommenteista.
ap
Me ei olla kerrottu kuin parille ihmiselle. En oikein pysty puhumaan tästä asiasta, joten olen vähentänyt yhteydenpitoa ystäviini eikä kukaan näytä ihmettelevän, miksei minusta kuulu mitään tai miksi joskus tunnun valittavan jostain pikkuasiasta. Tosiasiassa se pikkuasia ei ole se ongelma, vaan tämä lapsettomuus. Mutta kun en osaa siitä puhua, niin helpompi valittaa jostain merkityksettömämmästä. Meillä uteluja tulee yleensä vähän vieraammilta ihmisiltä. Lähipiiri on kohteliaasti vaiti. Olen joskus itse sanonut, että työ on sen verran tärkeää, etten lapsia ehdi tehdä, joten moni varmaan luulee, ettei edes yritetä.
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla kerrottu kuin parille ihmiselle. En oikein pysty puhumaan tästä asiasta, joten olen vähentänyt yhteydenpitoa ystäviini eikä kukaan näytä ihmettelevän, miksei minusta kuulu mitään tai miksi joskus tunnun valittavan jostain pikkuasiasta. Tosiasiassa se pikkuasia ei ole se ongelma, vaan tämä lapsettomuus. Mutta kun en osaa siitä puhua, niin helpompi valittaa jostain merkityksettömämmästä. Meillä uteluja tulee yleensä vähän vieraammilta ihmisiltä. Lähipiiri on kohteliaasti vaiti. Olen joskus itse sanonut, että työ on sen verran tärkeää, etten lapsia ehdi tehdä, joten moni varmaan luulee, ettei edes yritetä.
Kuulostaa tutulta. Minulta on myös yhteydenpito vähentynyt merkittävästi kavereihin joilla lapsia tai jotka ovat raskaana tällä hetkellä. Tuntuu liian raskaalta nähdä ja pitää yhteyttä heihin.
ap
Ei ole tullut mieleenkään, että olisi "pitänyt" kertoa. Kolmannen yritystä ennen kerroin tosin parhaalle ystävälle, että harkitsemme asiaa, koska päätös jännitti minua.
Ei kerrottu. Se ei mielestäni kuulunut muille. Pikkusisarusta ollaan yritetty parin vuoden ajan ja siitä ollaan kuitenkin muutamalle kaverille kerrottu. Nämä kaverit ovat sellaisia, jotka ovat samantyyppisessä tilanteessa, joten heiltä saa tukea ja ymmärrystä.
Lapsettomuutta kokevat henkilöt ovat kyllä törkeimpiä henkilöitä joita tiedän. Luulevat että lapsettomuus on jokin syy käyttäytyä törkeästi. Esim. Tuo kommentti "milloin meinaat mennä mullan alle" on hyvin tyypillinen katkeroituneen lapsettomuutta kokevan henkilön idiotismipurkaus. Ei se sen mummon vika ole jos teille ei tule lapsia.
Ja miksi pitäis vähentää yhteydenpitoa kavereihin joilla on lapsia? Pikkulapsivaihe kestää niin lyhyen aikaa elämästä, että ei sen takia kannata kavereitaan menettää.
Joskus tuntuu siltä, että lapsettomuus aiheuttaa järkyttäviä lapsellisuuskohtauksia. Huhuh.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuutta kokevat henkilöt ovat kyllä törkeimpiä henkilöitä joita tiedän. Luulevat että lapsettomuus on jokin syy käyttäytyä törkeästi. Esim. Tuo kommentti "milloin meinaat mennä mullan alle" on hyvin tyypillinen katkeroituneen lapsettomuutta kokevan henkilön idiotismipurkaus. Ei se sen mummon vika ole jos teille ei tule lapsia.
Ja miksi pitäis vähentää yhteydenpitoa kavereihin joilla on lapsia? Pikkulapsivaihe kestää niin lyhyen aikaa elämästä, että ei sen takia kannata kavereitaan menettää.
Joskus tuntuu siltä, että lapsettomuus aiheuttaa järkyttäviä lapsellisuuskohtauksia. Huhuh.
Yritän ymmärtää tämän puolin ja toisin. Sellainen joka ei ole kokenut lapsettomuutta tai kaipuuta saada lapsi, voi olla vaikea käsittää tätä. Ihmettelen sitä itsekin, siis omia tunteitani ja koen että olen naurettavan typerä välillä. Ei tätä voi ymmärtää kuin sen kokenut, eikä tarvitsekaan?
ap
Kyllä. Jokaisen yrityskerran aikana soitin anopille ja joskus naapurillekin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuutta kokevat henkilöt ovat kyllä törkeimpiä henkilöitä joita tiedän. Luulevat että lapsettomuus on jokin syy käyttäytyä törkeästi. Esim. Tuo kommentti "milloin meinaat mennä mullan alle" on hyvin tyypillinen katkeroituneen lapsettomuutta kokevan henkilön idiotismipurkaus. Ei se sen mummon vika ole jos teille ei tule lapsia.
Ja miksi pitäis vähentää yhteydenpitoa kavereihin joilla on lapsia? Pikkulapsivaihe kestää niin lyhyen aikaa elämästä, että ei sen takia kannata kavereitaan menettää.
Joskus tuntuu siltä, että lapsettomuus aiheuttaa järkyttäviä lapsellisuuskohtauksia. Huhuh.
No eihän tuo mullan alle -postaaja edes sanonut, että hänellä olisi ollut ongelmia raskaaksi tulemisessa. Moukkamaisiin kysymyksiin moukkamainen vastaus.
Eniten huvittaa nämä jotka kertovat yrittävänsä lasta, mutta rööki palaa (koska lopetan heti kun tulen raskaaksi), viini on elämäntapa (en mä sitten juo kun olen raskaana ja lasillisenhan voi ottaa raskaana kin eikä vaan), seksi?!?!No kyl me silloin ovulaation aikaan kerran kuussa..
Jep jep.. 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuutta kokevat henkilöt ovat kyllä törkeimpiä henkilöitä joita tiedän. Luulevat että lapsettomuus on jokin syy käyttäytyä törkeästi. Esim. Tuo kommentti "milloin meinaat mennä mullan alle" on hyvin tyypillinen katkeroituneen lapsettomuutta kokevan henkilön idiotismipurkaus. Ei se sen mummon vika ole jos teille ei tule lapsia.
Ja miksi pitäis vähentää yhteydenpitoa kavereihin joilla on lapsia? Pikkulapsivaihe kestää niin lyhyen aikaa elämästä, että ei sen takia kannata kavereitaan menettää.
Joskus tuntuu siltä, että lapsettomuus aiheuttaa järkyttäviä lapsellisuuskohtauksia. Huhuh.Yritän ymmärtää tämän puolin ja toisin. Sellainen joka ei ole kokenut lapsettomuutta tai kaipuuta saada lapsi, voi olla vaikea käsittää tätä. Ihmettelen sitä itsekin, siis omia tunteitani ja koen että olen naurettavan typerä välillä. Ei tätä voi ymmärtää kuin sen kokenut, eikä tarvitsekaan?
ap
Meille ei ole kohta vuoteen kuulunut lasta. En silti ole sisariini pistänyt välejä poikki vaikka heillä lapsia onkin, olen ottanut kylään ja hoitoon monesti. En myöskään hylännyt kavereitani.
.
Olen myös iloinen siitä, jos joku saa lapsia helposti, eikä joudu käymään läpi tätä helv*ttiä kun ne kuukautiset taas alkaa.
.
Olen toki huutanut ja raivonnut tätä oloa kotona. Itkenyt illat miksi me emme saa lasta. Ollut salaa katkera kun muut saavat, mutta olen tajunnut sen, että se ei ole minulta pois, jos muut saavat helposti lapsia. Voin rehellisesti sanoa olevani iloinen, että kaikilla se ei ole näin vaikeaa, juurikin oman kokemuksieni takia. En myöskään usko, että lapsettomilla on suurempi oikeus olla ilkeitä, sekään tuskin sitä vauvaa tuo.
Ei kerrottu. Asia ei kuulu muille. Kyllä he sitten huomaavat kun on tärpännyt.