Lue keskustelun säännöt.
Kerroitteko muille, että yritätte lasta?
26.08.2016 |
Miten on? Minulla on vaikea sanoa sitä ääneen, vaikka varmaan moni arvaa että lasta yritetään. En tiedä miksi sitä on ääneen niin vaikea sanoa edes parhaille ystäville tai vaikka äidille. Kukaan ei siis "tiedä", että lasta yritetään. Olen miettinyt, että purkaisiko se omia paineita tai stressiä, jos kertoisin ääneen.
Ollaan siis menossa nyt vuoden yrittämisen jälkeen tutkimuksiin. Jotenki en vain pysty sitä ääneen sanomaan, kun ajattelen että ihmiset alkaa sääliä tai jotain ja lisäksi ajattelen että olen jotenkin viallinen, kun se ei onnistu. Joo tiedä miten yleistä lapsettomuus on, mutta silti.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Voi että olette ärsyttäviä, te jotka ette sano suoraan että haluatte/yritätte lapsia vaan valehtelette "teen mieluummin töitä" tai jopa "en halua lapsia". Ihan vitun kiva sitten OIKEASTI lapsia haluamattomana yrittää vastailla utelijoille, kun kaikki hymistelevät "niin varmaan joo, eiköhän niitä sullekin tule ;) ;)" kun ovat tottuneet teihin valehtelijoihin. Teistä ne "velat aina muuttavat mielensä" legendat tulevat, kun oikeasti olette vain niin raukkoja, ettette uskalla edes sanoa haluavanne lapsia.
Kenelläkään ei ole kenenkään velan takia tarve kertoa kenellekään vauvan yrittämisestä. En ole kertonut, enkä kerro jatkossakaan. Se on meidän henkilökohtainen asiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun tutkimukset ja hoidot alkoivat kerroimme luotettaville läheisille, koska tuli tarve purkaa asiaa enemmän. Näissä asioissa pitää edetä niin kuin parhaalta tuntuu. Minulle oli korvaamatonta parhaan ystäväni tuki, kun kävin hoidoissa.
Saako kysyä tuottiko hoidot tulosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla kerrottu kuin parille ihmiselle. En oikein pysty puhumaan tästä asiasta, joten olen vähentänyt yhteydenpitoa ystäviini eikä kukaan näytä ihmettelevän, miksei minusta kuulu mitään tai miksi joskus tunnun valittavan jostain pikkuasiasta. Tosiasiassa se pikkuasia ei ole se ongelma, vaan tämä lapsettomuus. Mutta kun en osaa siitä puhua, niin helpompi valittaa jostain merkityksettömämmästä. Meillä uteluja tulee yleensä vähän vieraammilta ihmisiltä. Lähipiiri on kohteliaasti vaiti. Olen joskus itse sanonut, että työ on sen verran tärkeää, etten lapsia ehdi tehdä, joten moni varmaan luulee, ettei edes yritetä.
Kuulostaa tutulta. Minulta on myös yhteydenpito vähentynyt merkittävästi kavereihin joilla lapsia tai jotka ovat raskaana tällä hetkellä. Tuntuu liian raskaalta nähdä ja pitää yhteyttä heihin.
ap
Ja sitten, kun sen oman lapsen saa, ihmetellään, kuinka edes niitä perheellisiä ystäviä ei kiinnosta ja kuinka on niin hankalaa, kun ei ole oikein tukiverkkoa...
Olen kertonut kolmelle lähimmälle ystävälleni. Yksi heistä yrittää itsekin parhaillaan toista lasta, on yrittänyt jo 8 kuukautta. Yksi miettii, haluaako lasta ja milloin. Yksi ei ole parisuhteessa, eivätkä lapset käsittääkseni ole ajankohtaisia hänelle tällä hetkellä.
Keskustelut (sekundaarisen) lapsettomuuden kanssa kärvistelevän ystävän kanssa ovat antoisimpia, muille en tästä yrittämisestä juurikaan viitsi jauhaa.
Työpaikalla en tosiaankaan tällä asialla viitsisi märehtiä, sillä en jaksaisi niitä empaattisia katseita ja sanoja, kun itseä lähinnä vituttaa. :)
Yritystä takana tällä hetkellä siis vasta 4 kuukautta. Ikää on 31 ja endometrioosikin ollut, joten tuntuu, että on kiire ja kuukaudet pitkiä.
Juuri tämä itselläkin mielessä, että tulee paineet "onnistua" ja siksi en ole kertonut edes tuota että pillerit jätetty pois. Ainoastaan mies tietää.
ap