Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen mielenmaisema on miehellä, joka ei kerro lapsestaan kenellekään?
16.06.2007 |
Ex -miehelläni on lapsi aikaisemmasta pikasuhteestaan. Eivät käyttäneet ehkäisyä, ja lapsihan siitä oli seurauksena. Mies häpesi asiaa, eikä KUKAAN tiedä lapsesta. Ei luonnollisestikaan pidä lapseen yhteyttä (tapaamiset olivat, mutta mies ei mennyt niihin) tai maksa edes elareita.
Mitä tuollaisen miehen päässä liikkuu? Voiko ihminen oikeasti elää onnellisena itsensä kanssa, kun kantaa tuollaista salaisuutta?
Kommentit (9)
et lapsi on, niin eihän sitä pakoon pääse.
Voi tulla unissa mieleen tms - Luulis olevan raskasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta toisaalta emme voi tietää " kaikkea" asiasta...!
Itsellleni tuttu mies kertoi, kuinka oli joskus (17-vuotiaana) seurustellut ikäisensä tytön kanssa vähän aikaa. Kun sitten ero tuli (kyse ei edes ollut pitkästä suhteesta) tämän miehen aloitteesta, niin tyttö VALEHTELI tälle olevansa raskaana.
--->" jatkoaikaa" suhteelle, kun mies kuvitteli olevansa " lapsen" isä jne.
--->tyttö koitti saada itseään oikeasti raskaaksi
=kaikki oli vain epätoivoinen yritys pitää " suhde kasassa" (tytön puolelta siis) " raskauden" avulla (hän ei siis koskaan ollutkaan raskaana)
En yhtään ihmettele että jos tuossa tilanteessa, tai vastaavassa, lapsi saa alkunsa eikä kiinnosta isää.
Tarkoitan, että on eri asia YHDESSÄ tehdä päätös lapsesta, kun tehdä lapsi pitääkseen (tuhoon jo tuomittu) suhde kasassa.
Valitettavasti ei ole ainoa tuollainen tarina:( Tiedän pari muutakin tapausta, jossa on koitettu pyydystää mies lapsen avulla.
aikuisen miehen tietävän mitä siitä voi seurata.
omista geeneistä syntynyt lapsi. Ehkä luovutus on vähän eri juttu, mutta eivätpä monet halua munasolujaan/spermaansakaan luovuttaa, ei sen vastuun takia, vaan siksi, kun ei voi sitten itse tietää, mitä omalla biologiselle lapselle tapahtuu.
joten miksi pitää kostaa sille viattomalle (OMALLE) lapselle??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta toisaalta lasta ei ehkä koe omakseen samalla tavalla kun yhteisellä päätöksellä hankitun?
Lapsi voi muistuttaa " pahasta ajasta" , hänessä voi näkyä " huijarin" piirteet (fyysisesti siis!), ja hän voi olla elävä muistutus miehen kamalasta kokemusesta (kärjistäen voisi verrata raiskauksesta raskaaksi tulleeseen joka pitää lapsen--->lapsi on omaa lihaa ja verta, mutta muistutus jostakin pahasta)
Ihmisellä on tapana " suojella" itseään. Ehkä mies kiinnostuu lapsesta myöhemmin, kun tämä on isompi ja isä voi luoda häneen " itsenäisen" suhteen jossa äiti ei enää vaikuta?
Yleensä lapsi ei ole sen ongelma, vaan äiti/isä näissä hylkäämis tapauksissa...
Monesti isä ei esimerkiksi avioeron yhteydessä _hylkää_ lapsiaan, vaikka ei näitä paljoa näe. Kyse voi olla siitä, että kaipuu lasten luo on niin voimakas, ettei pysty näkemään heitä=( Jokainen voi omalle kohdalleen miettiä, miten pahalta tuntuisi menettää perhe&koti, ja korvata se joka tonen viikonloppu-tapaamisilla!!! Tavallaan eron kävisi kaksi kertaa kuussa uudelleen ja uudelleen läpi. Jokainen joka on ollut vaikka miehestää pidempään erossa, tietää että ikävä on paha. Ja se vain pahenee jos vaikka on ulkomailla töissä ja mies tule viikonlopuksi vierailemaan sinne. Kun rakas lähtee kotiin, niin ikävä on miljoona kertaa pahempi mitä se oli ennen vierailua=(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(lapsi reilun 2v) ja minusta valheita levitellyt.
eli mielestäni olen se jota tässä on satutettu ja pahasti
silti en ajattele ikinä mitään pahaa lapsestani,sehän olisi ihan sairasta! vaikka kyllä hänessä on samaa näköä yms..
eli tuota en miehen ajatusmaailmassa ymmärrä,ei minun rakkaudessa lapseeni ole mitään merkitystä sillä kuka hanen isänsä on.
Hän on minun lapseni!
(narsistinen libido on siis ihan myönteinen asia).