Lue keskustelun säännöt.
Isoäiti koiran virassa
30.06.2026 |
Tervehdys. Täällä olisi muuan mummi ihmeissään ja kokemuksia ja neuvoja kaivataan. Pidetään ketju ystävällisenä, ilman kivittämistä tai vänkäämistä. Toivon viestejä saman kokeneilta isoäiti-ikäisiltä.
Aikuisesta pojastani tuli hiljattain isä, aivan ihanalle pienelle pojalle. Ei voi sanoin kuvailla sitä onnen tunnetta jonka pieni mies on tuonut, myönnän että jonkin sortin höpsähdykseen asti. Sydän kertakaikkiaan pakahtui kun sain pienokaisen ensi kerran syliin ja se oli menoa. Tuntui aivan fyysinen rakkauden aalto ja yhteys kun katselimme siinä toisiamme. Pääsin tapaamaan ensi kerran pikkupoikaa ns.uunituoreena, alle vuorokauden ikäisenä. Nyt hän on jo puolivuotias ja eri tavalla iso ihana jässikkä. Käyn töissä 4 päivää viikossa ja muun ajan olisin vapaa hoitamaan ja auttamaan vauvan kanssa. Olimme sopineet miniän kanssa että kahdesti viikossa saan pojan meille ja tämä on pääosin toteutunut mutta viime aikoina tämä "sopimus" on ilmeisesti peruttu. Miniä on ollut kuvioissa siitä asti kun poikani muutti 4 vuotta sitten takaisin kotipaikkakunnalle. Olemme tulleet toimeen mukavasti ja olen ajatellut hänestä positiivisesti. Enää en pysty ajattelemaan ja se särkee sydäntäni. Kuin musta pilvi olisi yllämme, tuomassa varjoa kaikille. Hän ei olekaan se hyväsydäminen poikani elämänkumppani kuten olin aidosti aiemmin ajatellut. Vauvan myötä on paljastunut että hänessä on eräänlaista oveluutta ja pahanilkisyyttä enkä pääse asiasta yli. Miniän näkeminen aiheuttaa suoraan sanottuna inhoa nykyisin vaikka yritän kaikkeni jotta näkisin hänessä hyvää. Se on tullut selväksi että ajatukset perhe-elämästä ovat erilaiset. Nautin aivan suunnattomasti pojan hoitamisesta noin 4 kuukauden ikään asti kunnes alkoi tulla ns. lunta tupaan. Ensin alkoi sen kanssa pelaaminen että entäs jos kuitenkin hoitaisin poikaa heidän luonaan kun miniä on kotona. Meillä on kotona tutut ympyrät ja kaikki hoitotarvikkeet joten en ymmärtänyt tätä muutosta. Seuraavaksi tuli villitys nimeltään kantoreppu. Miniä keksi että siinähän vauvan on hyvä olla, ahtaassa pussissa jalat sikin sokin sojottaen ja pussista ei voi vauvaa ottaa kun viihtyy siinä niin hyvin. Ilmeisesti naama punaisena kireässä repussa roikkuminen on hyvin viihtymistä. Osa minusta kokee edelleen että repun tarkoitus oli estää minua sylittelemästä poikaa ja kyllä sieppasi se lapsellinen voitonriemu miniän naamalla kun alkoi tämä kantoreppu -elämä. Huomasin että reppu painaa pikkuisen reisiä ja ihmettelin onko aivan järkevä juttu ja tämä oli ilmiselvästi virhe, ei olisi saanut sanoa mitään. Tästä alkoi kylmä ajanjakso. Rivien välistä on kerrottu että tervetuloa tekemään kotitöitä pojan kotiin mutta niin että miniä pitelee vauvaa. Tilanne on aiheuttanut valtavan murheen ja itku kurkussa on lähdetty pojan luota kotiin. Juttelimme jokin aika sitten puhelimessa ja puhuimme hormonien tuomista muutoksista ja baby Bluesista. Pojankin mielestä miniällä on näitä oireita. Toin varovasti esille että eiköhän tässä tilanteessa kannattaisi ottaa apua vastaan. Kuulemma vauvan hoito ei ole apua. Ymmärsin tämän niin että tervetuloa piikomaan hänen ylhäisyyttään joka purjehtii poika reppuun sullottuna, katsomassa työn jälkeä ja koin ajatuksen todella loukkaavana. Mihin vetää raja ja millaisin keinoin tuoda omia tunteita ja ajatuksia esiin, on kysymykseni. Piiaksi en ryhdy mutta ajatus siitä etten saa sitten hoitaa poikaa ollenkaan, on sietämätön, ihan vatsaa vääntävä ja valehtelisin jos väittäisin etteikö ajatus tuota melkeinpä vihaa miniää kohtaan. Kaikki olisi voinut olla niin ihanaa mutta näin vain toisin päätettiin? Kertokaa jos olette saaneet vastaavan tilanteen ratkeamaan niin ettei kyyneliä tarvittu.
Kommentit (37)
Sinun kannattaisi ottaa pikaisesti yhteyttä mielenterveystoimistoon ennen kuin tilanne menee vielä pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen koira? Metsästys vai seura? Vai kenties näyttely?
Kiitoksia vain mutta on tässä jo kehitelty muutakin. Hakemus tehty vapaaehtoistyöhön vauvojen teho-osastolle sylihoitajaksi ja tuli jo ns.vihreää valoa kun kävin tutustumiskäynnillä :) aurinkoa päivääsi!
Et sitten muuta keksinyt. Olen kyllä mielenterveyspuolella mutta ihan henkilökunnan roolissa. Ohi meni että sujahti :)
Kyllä olet nokkela. Et tainnut ymmärtää lukemaasi, ketju on tarkoitettu muille saman kokeneille. Lapselliset vinoilut jätetään jatkossa pois tästä ketjusta, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia, että jos haluat auttaa nuorta perhettä voit sen tehdä muutoin kuin hoitamalla vauvaa. Vauvan äiti on lapselleen tietenkin ylivoimaisesti paras hoitaja, toisena vauvan isä ja isoäiti voi olla sitten kolmantena siellä jonossa. Hoidat vauvaa VAIN jos pyydetään. Älä tuppaudu.
Kaksi kertaa viikossa on niin paljon, että se sotkee helposti perheen dynamiikan. Ajattelin ehdottaa vapaaehtoistyötä tukihenkilönä. Hyvä, jos on jo löytynyt jotain korvaavaa toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva ei ole sinun. Ei nyt. Eikä koskaan. Vauvan vanhemmat päättävät kaikesta. Sinä olet korkeintaan seurakoira. Siis ehkä jonkin lajin Puudeli.
Jos ei ole provo tai jos jossain on vastaavaa miettinyt tapaus niin vastaan:
Lapsen äiti on numero 1. Hänen ylitseen ei kävellä. Poika on vielä pieni ja tarvitsee ÄITIÄ ei isovanhempaa. Tue ÄITIÄ.
Myöhemmin kun poika on isompi, voit luoda häneen erillisen, äidistä riippumattoman suhteen, mutta sen aika ei ole vielä vuosiin.
N 49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on miniän ja poikasi lapsi. EI SINUN.
Kaikki lapseen liittyvä menee heidän ehdoillaan.
Teille tuli nyt kinaa vauvasta. Ei se mitään, kaikki on hyvin. ikävä tosiasia on se, että miniä määrää. Vauva on varmasti ihana ja häntä olisi kiva pitää sylissä, mutta nyt se ei ole mahdollista, sillä vauva on kantorepussa. Keksi itsellesi aivan jotain muuta tekemistä ja harrastamista, anna vauvaperheen olla hetki ihan omassa rauhassa. He kyllä saavat kotityöt tehtyä ja lapsenkin hoidettua. Lapsi kasvaa nopeasti ja pian jo touhuaa lattialla omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen anoppi ja mummi. Pojantytär tuo valtavasti iloa. Mutta kyllä tässä saa olla koko ajan kieli keskellä suuta. En sano, en! Hoitavat kyllä todella hyvin lastaan, joten ihan pieniä juttuja vaan
Olen todella pahoillani puolestasi! Sen verran ihmisiä olen kuunnellut, etten epäile, etteikö tuo olisi totta.
Miniä saattaa olla mustasukkainen vauvan ja sinun suhteesta. Myös sinun ja poikasi suhteesta.
Mitä jos ihan piruuttaan menisit tekemään pyydetyt kotityöt? Se olisi viesti pojallesi, että ihan oikeasti haluat auttaa ja olla heidän elämässä. Ja samalla voisit vaivihkaa seurata miniää, miten hän voi. Hänellä saattaa olla puhkeamassa esim synnytyksen jälkeinen psykoosi. Mutta pure vaikka kieli poikki, älä puhu varomattomasti.
Annoit aloituksessa aika tarkkaa tietoa. Jos miniä näkee tämän, niin sitten on piru irti.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ajatuksistasi. Mikään kiveen hakattu fakta tuo ei kuitenkaan ole, kyllä monilla äideillä on homma hukassa ja näitä näkee päivittäin ihan jo ruokakaupassa ja jostainhan nekin uutiset johtuvat joissa äidit ovat vahingoittaneet pienokaisiaan kun ymmärrystä ja tietoa ei kertakaikkiaan ole. Kaikissa asioissa ei riitä pelkkä rajaton itseluottamus vaikka se tuntuu olevan päivän sana.
Miksi et ole kiinnostunut miten ONA lapsesi voi ja tue häntä?
Täällä sama kokemus. Eivät edes kysyneet syönkö Mustia vai Sertiä. Kuivaa dieettinappulaa vaan löivät kipossa eteen ja vesikin oli seissyt aamusta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen anoppi ja mummi. Pojantytär tuo valtavasti iloa. Mutta kyllä tässä saa olla koko ajan kieli keskellä suuta. En sano, en! Hoitavat kyllä todella hyvin lastaan, joten ihan pieniä juttuja vaan
Olen todella pahoillani puolestasi! Sen verran ihmisiä olen kuunnellut, etten epäile, etteikö tuo olisi totta.
Miniä saattaa olla mustasukkainen vauvan ja sinun suhteesta. Myös sinun ja poikasi suhteesta.
Mitä jos ihan piruuttaan menisit tekemään pyydetyt kotityöt? Se olisi viesti pojallesi, että ihan oikeasti haluat auttaa ja olla heidän elämässä. Ja samalla voisit vaivihkaa seurata miniää, miten hän voi. Hänellä saattaa olla puhkeamassa esim synnytyksen jälkeinen psykoosi. Mutta pure vaikka kieli poikki, älä puhu varomattomasti.
Annoit aloituksessa aika tarkkaa tietoa. Jos miniä näkee tämän, niin sitten on piru irti.
Voimia!
Miniän ei kuuluisi olla koskaan mustasukkainen lähes vastasyntyneen vauvan ja hänen isoäitinsä suhteesta! Mitään suhdettaan ei ole vielä edes syntynyt. Mummon täytyy nyt vain rauhassa odottaa, että lapsi on edes taaperoikäinen.
Jos oma anoppini olisi ollut noin tunkeileva, olisin katkaissut suhteeni häneen kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen anoppi ja mummi. Pojantytär tuo valtavasti iloa. Mutta kyllä tässä saa olla koko ajan kieli keskellä suuta. En sano, en! Hoitavat kyllä todella hyvin lastaan, joten ihan pieniä juttuja vaan
Olen todella pahoillani puolestasi! Sen verran ihmisiä olen kuunnellut, etten epäile, etteikö tuo olisi totta.
Miniä saattaa olla mustasukkainen vauvan ja sinun suhteesta. Myös sinun ja poikasi suhteesta.
Mitä jos ihan piruuttaan menisit tekemään pyydetyt kotityöt? Se olisi viesti pojallesi, että ihan oikeasti haluat auttaa ja olla heidän elämässä. Ja samalla voisit vaivihkaa seurata miniää, miten hän voi. Hänellä saattaa olla puhkeamassa esim synnytyksen jälkeinen psykoosi. Mutta pure vaikka kieli poikki, älä puhu varomattomasti.
Annoit aloituksessa aika tarkkaa tietoa. Jos miniä näkee tämän, niin sitten on piru irti.
Voimia!
Lämmin kiitos ymmärtäväisestä viestistäsi. Kyllä näitä teemoja on mietitty ja juuri tuota että onko kyseessä mustasukkaisuus. Kovin oli hapan tämä miniäni kun eräänkin kerran poika rauhoittui minun syliin kun ensin ei mikään kelvannut. Hurjaa jos mustasukkaisuus on syynä kaikkeen, vihastuttaa ajatellakin. Mietin aiemmin jo että aistiiko miniä sitten sen että minulla ja pojalla on ns.yhteys. Olisin kuvitellut että hän olisi halunnut tukea tätä mutta väärin meni. Yksi elämäni suurimpia pettymyksiä on ollut huomata ettei rakkaudella ole tavallaan minkäänlaista arvoa. Kontrollinhalu on rakkautta suurempi voima ja se on sydäntä särkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen anoppi ja mummi. Pojantytär tuo valtavasti iloa. Mutta kyllä tässä saa olla koko ajan kieli keskellä suuta. En sano, en! Hoitavat kyllä todella hyvin lastaan, joten ihan pieniä juttuja vaan
Olen todella pahoillani puolestasi! Sen verran ihmisiä olen kuunnellut, etten epäile, etteikö tuo olisi totta.
Miniä saattaa olla mustasukkainen vauvan ja sinun suhteesta. Myös sinun ja poikasi suhteesta.
Mitä jos ihan piruuttaan menisit tekemään pyydetyt kotityöt? Se olisi viesti pojallesi, että ihan oikeasti haluat auttaa ja olla heidän elämässä. Ja samalla voisit vaivihkaa seurata miniää, miten hän voi. Hänellä saattaa olla puhkeamassa esim synnytyksen jälkeinen psykoosi. Mutta pure vaikka kieli poikki, älä puhu varomattomasti.
Annoit aloituksessa aika tarkkaa tietoa. Jos miniä näkee tämän, niin sitten on piru irti.
Voimia!
Lämmin kiitos ymmärtäväisestä viestistäsi. Kyllä näitä teemoja on mietitty ja juuri tuota että onko kyseessä mustasukkaisuus. Kovin oli hapan tämä miniäni kun eräänkin kerran poika rauhoittui minun syliin kun ensin ei mikään kelvannut. Hurjaa jos mustasukkaisuus on syynä kaikkeen, vihastuttaa ajatellakin. Mietin aiemmin jo että aistiiko miniä sitten sen että minulla ja pojalla on ns.yhteys. Olisin kuvitellut että hän olisi halunnut tukea tätä mutta väärin meni. Yksi elämäni suurimpia pettymyksiä on ollut huomata ettei rakkaudella ole tavallaan minkäänlaista arvoa. Kontrollinhalu on rakkautta suurempi voima ja se on sydäntä särkevää.
Ja sitä kontrollinhaluahan sinulla on.
Kysyhän lääkäriltä, onko sinun vielä mahdollista saada lapsia. Jos ei, vauva mitä luultavimmin ei ole sinun.
Keksi parempaa