Selittäkää aseksuaalille

Miks pitäis olla aseksuaali nainen? Voi mieskin olla aseksuaali.

Vierailija kirjoitti:

Miks pitäis olla aseksuaali nainen? Voi mieskin olla aseksuaali.

Koska olen lesbo.

Seksissä on ihanaa se, että vastapuoli on lähellä ja on niin kiihottavan näköinen, tuntuinen ja tuoksuinen. Tunnen miestäni kohtaan aivan uskomatonta fyysistä vetoa ja pelkästään alastomana näkeminen saa haluamaan seksiä. Kiihotun pelkästä suihinottamisesta todella paljon ja nautin siitä että saan tuottaa nautintoa rakkaalleni. Orgasmi seksissä tuntuu paljon paremmalta kuin masturboidessa, koska mukana on rakkaan ihmisen läheisyys, kosketus ja nautinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks pitäis olla aseksuaali nainen? Voi mieskin olla aseksuaali.

Koska olen lesbo.

Mitä väliä kumppanin sukupuolella on jos seksi ei kiinnosta?

Ap, ihan varmasti tällaisia naisia ja miehiä on mutta ongelmana on miten nämä löytää toisensa. Jo pelkästään seksuaalisesti traumatisoituneita ihmisiä lienee tuhansia, jotka kuitenkin haluaisivat kumppanin mutta traumat tekevät seksistä vaikeaa tai mahdotonta.

Täällä nelikymppinen aseksuaali, ja usein ihmettelen erityisesti kirjoja lukiessani tai elokuvia katsoessani, että onpa siitä panemisesta tehty iso numero. Varsinkin kirjoissa milloin aikakin pysähtyy j amilloin mitäkin orgasmin hetkellä jne. Itse taas muistan seksin pelkästään pitkästyttävänä touhuna joka ei tunnu miltään muulta kuin pitkästyttävältä ja vähän vaivaannuttavalta. 

Itselläni on ap:hen verrattuna tosin se etu, että minä olen aseksuaalin lisäksi myös erakkoluonne, enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. Helpompaa kun ei tarvi sekin lisäksi suhdetta, johon seksi yleenseä liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks pitäis olla aseksuaali nainen? Voi mieskin olla aseksuaali.

Koska olen lesbo.

Mitä väliä kumppanin sukupuolella on jos seksi ei kiinnosta?

Sen kun tietäis, tuntuu vaan kummasti olevan :D Hankala sitä on alkaa selittelemään. Ei kiinnosta romantiikka miesten kanssa pätkääkään, sitä väliä.

Nyt kun on ollut kaikenlaista seksuaalista vapautusliikettä niin kyllä aseksuaalien vapautusliike saisit tulla seuraavana.

Vierailija kirjoitti:

Täällä nelikymppinen aseksuaali, ja usein ihmettelen erityisesti kirjoja lukiessani tai elokuvia katsoessani, että onpa siitä panemisesta tehty iso numero. Varsinkin kirjoissa milloin aikakin pysähtyy j amilloin mitäkin orgasmin hetkellä jne. Itse taas muistan seksin pelkästään pitkästyttävänä touhuna joka ei tunnu miltään muulta kuin pitkästyttävältä ja vähän vaivaannuttavalta. 

Itselläni on ap:hen verrattuna tosin se etu, että minä olen aseksuaalin lisäksi myös erakkoluonne, enkä ole koskaan halunnut parisuhdetta. Helpompaa kun ei tarvi sekin lisäksi suhdetta, johon seksi yleenseä liittyy.

Tavallaan olen kade tuosta luonteenpiirteestä :/ Itse olen introvertti ja siten omassa seurassa viihtyvä, mutta kaipaan silti läheisyyttä ja turvaa muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks pitäis olla aseksuaali nainen? Voi mieskin olla aseksuaali.

Koska olen lesbo.

Mitä väliä kumppanin sukupuolella on jos seksi ei kiinnosta?

Sen kun tietäis, tuntuu vaan kummasti olevan :D Hankala sitä on alkaa selittelemään. Ei kiinnosta romantiikka miesten kanssa pätkääkään, sitä väliä.

Voiko olla romantiikkaa ilman seksuaalista jännitettä? Ainakin mulle kun ne kulkevat käsi kädessä. Jos käyn naisen kanssa kynttiläillallisella ja kävelyllä kuutamossa, ei siinä ole mitään romanttista (koska olen heteronainen). Mutta jos teen ne samat eroottisesti kiinnostavan miehen kanssa, ovat ne romanttisia koska siellä taustalla on se seksuaalinen jännite "mihin tämä johtaakaan".

Eli millaista on romantiikka, jos tavoitteena ei kuitenkaan ole seksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks pitäis olla aseksuaali nainen? Voi mieskin olla aseksuaali.

Koska olen lesbo.

Mitä väliä kumppanin sukupuolella on jos seksi ei kiinnosta?

Sen kun tietäis, tuntuu vaan kummasti olevan :D Hankala sitä on alkaa selittelemään. Ei kiinnosta romantiikka miesten kanssa pätkääkään, sitä väliä.

Voiko olla romantiikkaa ilman seksuaalista jännitettä? Ainakin mulle kun ne kulkevat käsi kädessä. Jos käyn naisen kanssa kynttiläillallisella ja kävelyllä kuutamossa, ei siinä ole mitään romanttista (koska olen heteronainen). Mutta jos teen ne samat eroottisesti kiinnostavan miehen kanssa, ovat ne romanttisia koska siellä taustalla on se seksuaalinen jännite "mihin tämä johtaakaan".

Eli millaista on romantiikka, jos tavoitteena ei kuitenkaan ole seksi?

Tavoitteena romantiikka itsessään. Ehkä myös läheisyys, pussailu tai rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

mikä seksissä on niin ihanaa? Mikä siinä kiehtoo? Olen ihan aidosti utelias ja kiinnostaa kuulla muiden ajatuksia. Itse tunnun välillä unohtavan, että pariskunnat harrastavat sellaistakin (niin typerältä kuin se kuulostaakin), ja jopa useamman kerran viikossa. Suorastaan hämmentää.

Ja koska aseksuaalisuudesta on niin monta eri muotoa jne niin selvennänpä tähän vielä että itse en kiihotu ihmisistä, pornosta, tms lainkaan, masturboin harvakseltaan ennen nukkumaanmenoa jos en saa unta tai tylsyyttäni. Eli itseeni voin koskea mutta en voisi kuvitellakkaan koskaan tekeväni mitään kenenkään muun kanssa, en halua koska tai olla koskettavana. Ajatuskin on ahdistava ja inhottava...

Lisäänpä vielä että olen parikymppinen nainen, koska joku kuitenkin miettii.

Sinällään harmittaa, ettei kiinnosta tai haluta. Seksiä työntyy jokapaikasta mediassa ja kaikkia tuntuu kiinnostavan se niin kauheasti että pelkään, etten ikinä löydä itselleni naista, jota ei haittaa elää seksittömässä parisuhteessa mahdollisesti loppuelämäänsä. :( Tiedän, että olen vielä nuori, mutta ahdistaa.

Meniköhän vähän offtopic, no jaa.

No ,kyllä se ehkä vielä  siitä helpottuu,kun  vähän ikää saat lisää.

Aseksuaalisuus ei  välttämättä ole mikään ihmisen 'pysyvä' (siis jotenkin esim. geenien ja perimän sinuun etukäteen kiinni  lukkoonlyömä  identiteetti ja perusominaisuus )

Et nyt kyllä  oikein voi sanoa sitäkään ,etteikö seksi ja sukupuolisuuden toteuttaminen sinua nyt lainkaan kiinnostaisi.

Jos nimittäin näin olisi, niin miksi ihmeessä  asia sinua sitten edes vaivaisi ? Tärkeintä on aluksi tietenkin,että selvität asian ensin itsellesi .

Siis sen,että haluatko kumppania vai et, pelkäätkö seksiä vaiko et jne. Jos etsit nimenomaan naista,niin hyväksytkö sitten oman homoseksuaalisuutesi (eli lesboutesi) vaiko,siitäkö se oikeastaan sinulla  kiikastaakin jne.

SETA:ankin voi tietysti soittaa,jos haluaa pohdinta-apua näissä asioissa.

Päätä kuitenkin itse ensin  haluatko pohtia asiaa,vaiko et ja jos katsot ettet halua,niin jätä sitten sen pohtiminen kokonaan ja ole tyytyväinen elämääsi sellaisena kuin se sinulla  on  sitä sen kummemmin näiltä osin enää pohtimatta sitä sen kummemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks pitäis olla aseksuaali nainen? Voi mieskin olla aseksuaali.

Koska olen lesbo.

Mitä väliä kumppanin sukupuolella on jos seksi ei kiinnosta?

Sen kun tietäis, tuntuu vaan kummasti olevan :D Hankala sitä on alkaa selittelemään. Ei kiinnosta romantiikka miesten kanssa pätkääkään, sitä väliä.

Voiko olla romantiikkaa ilman seksuaalista jännitettä? Ainakin mulle kun ne kulkevat käsi kädessä. Jos käyn naisen kanssa kynttiläillallisella ja kävelyllä kuutamossa, ei siinä ole mitään romanttista (koska olen heteronainen). Mutta jos teen ne samat eroottisesti kiinnostavan miehen kanssa, ovat ne romanttisia koska siellä taustalla on se seksuaalinen jännite "mihin tämä johtaakaan".

Eli millaista on romantiikka, jos tavoitteena ei kuitenkaan ole seksi?

Se on juurikin sitä. Itsellä on kokemusta vain yhdestä hyvin lyhyestä suhteesta joten puhun pienellä kokemuksella, mutta silti. Minulle romantiikka on läheisyyttä, halailua, pieniä suudelmia (ei kieltä, hyi), sen sellaista. Ajanviettoa, yhdessä nukkumista, rakkautta... Voin käydä naispuolisen ystävän kanssa kynttiläillallisella ja kuutamokävelyllä tuntematta mitään erityistä romantiikkaa tai viehätystä, mutta jos käyn naisen kanssa josta olen kiinnostunut jo romanttisessa mielessä tai pikkuihastus on kehittynyt, sitten illallinen ja kuutamokävely ovatkin jo paljon jännempiä. Ei minkään seksuaalisen jännitteen takia, vaan siksi, että haluaa olla tämän ihmisen kanssa läheinen ja haluaa tältä rakkautta. Jne jne. Alan pelätä että teen jotain tyhmää ja pilaan kaikki mahikseni :D Tulee perhosia vatsaan ja hermostuttaa.

Virgo92 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mikä seksissä on niin ihanaa? Mikä siinä kiehtoo? Olen ihan aidosti utelias ja kiinnostaa kuulla muiden ajatuksia. Itse tunnun välillä unohtavan, että pariskunnat harrastavat sellaistakin (niin typerältä kuin se kuulostaakin), ja jopa useamman kerran viikossa. Suorastaan hämmentää.

Ja koska aseksuaalisuudesta on niin monta eri muotoa jne niin selvennänpä tähän vielä että itse en kiihotu ihmisistä, pornosta, tms lainkaan, masturboin harvakseltaan ennen nukkumaanmenoa jos en saa unta tai tylsyyttäni. Eli itseeni voin koskea mutta en voisi kuvitellakkaan koskaan tekeväni mitään kenenkään muun kanssa, en halua koska tai olla koskettavana. Ajatuskin on ahdistava ja inhottava...

Lisäänpä vielä että olen parikymppinen nainen, koska joku kuitenkin miettii.

Sinällään harmittaa, ettei kiinnosta tai haluta. Seksiä työntyy jokapaikasta mediassa ja kaikkia tuntuu kiinnostavan se niin kauheasti että pelkään, etten ikinä löydä itselleni naista, jota ei haittaa elää seksittömässä parisuhteessa mahdollisesti loppuelämäänsä. :( Tiedän, että olen vielä nuori, mutta ahdistaa.

Meniköhän vähän offtopic, no jaa.

No ,kyllä se ehkä vielä  siitä helpottuu,kun  vähän ikää saat lisää.

Aseksuaalisuus ei  välttämättä ole mikään ihmisen 'pysyvä' (siis jotenkin esim. geenien ja perimän sinuun etukäteen kiinni  lukkoonlyömä  identiteetti ja perusominaisuus )

Et nyt kyllä  oikein voi sanoa sitäkään ,etteikö seksi ja sukupuolisuuden toteuttaminen sinua nyt lainkaan kiinnostaisi.

Jos nimittäin näin olisi, niin miksi ihmeessä  asia sinua sitten edes vaivaisi ? Tärkeintä on aluksi tietenkin,että selvität asian ensin itsellesi .

Siis sen,että haluatko kumppania vai et, pelkäätkö seksiä vaiko et jne. Jos etsit nimenomaan naista,niin hyväksytkö sitten oman homoseksuaalisuutesi (eli lesboutesi) vaiko,siitäkö se oikeastaan sinulla  kiikastaakin jne.

SETA:ankin voi tietysti soittaa,jos haluaa pohdinta-apua näissä asioissa.

Päätä kuitenkin itse ensin  haluatko pohtia asiaa,vaiko et ja jos katsot ettet halua,niin jätä sitten sen pohtiminen kokonaan ja ole tyytyväinen elämääsi sellaisena kuin se sinulla  on  sitä sen kummemmin näiltä osin enää pohtimatta sitä sen kummemmin.

Tiedän, ettei se välttämättä ole pysyvä suuntautuminen.

Ja se vaivaa minua siksi, että pelkään jääväni yksin sen takia, pelkään että minua ei hyväksytä tai että minua pidetään rikkinäisenä tai päävikaisena (minua on kutsuttu sairaaksi seksuaalisuuteni takia useampaan otteeseen). Olen miettinyt ja selvittänyt näitä itselleni jo useamman vuoden, siitä lähtien kun ensimmäisen kerran ihastuin. Oman lesbouteni kanssa olen ollut sinut aina, eli siitä tuskin kiikastaa yhtään mikään.

En varsinaisesti pohdi näitä asioita nykyisin. En ole tyytyväinen mutta hyväksyn sen koska en voi muutakaan. 

Koska se tuntuu ihan hemmetin hyvältä, paremmalta kuin mikään muu tässä maailmassa. Olen tuoreessa suhteessa ja harrastetaan seksiä pari tuntia päivittäin :D

Miksi et sitten "voi muutakaan" ? Ehkä sinun kannattaisikin keskittyä pohdinnoissasi selvittämäänkin juuri tätä kysymystä itsellesi. Haluatko siis loppuikäsi olla tyytymätön tilanteeseesi "kun et voi muutakaan" (?) vai yrittää tehdä  jotain ratkaisevampaa. Kerroit että pystyt saamaan seksuaalista tyydytystä kehostasi itse.Fysiikastasi se ei siis ainakaan voi olla kiinni. Mitä jää ?

Psyykkinen puolemme.

Ongelmasi vaikuttaisivat olevan pääsääntöisesti juuri  sillä puolella.

En tietenkään voi tehdä näitä päätelmiä sinusta  minkään muun,kuin pelkästään  sen perusteella mitä kirjoitat ja miten ongelmiasi kuvaat ,mutta kaiken itsestäsi kuvaamasi perusteella en voi päätyä muun neuvon antamiseenkuin sen, että älä nyt ,hyvä ihminen, kuitenkaan jää keski-ikäiseksi saakka noiden ongelmiesi vangiksi kieltämällä kokonaan niiden olemassaolo ja sisäisten ristiriitojesi olemassaolo ja vaikutus sinuun. Äläkä teeskentele itsellesi,ettetkö haluaisi voittaa niitä.

Voin puolestani vain toivottaa onnea Sinulle siinä ja toivoa,että onnistuisit. Ja sitä, ettei Sinulle joskus sitten myöhemmin tulisi sitä ikävää tunnetta,että elämä jäikin elämättä silloin kuin se parasta olisi ollut ja nautittavinta...

Olen jo hieman "varttuneempi" nainen, en siis mikään parikymppinen. Kuulin muutama vuosi sitten termin "aseksuaali" ja olen miettinyt onko itselläni näitä piirteitä.

Seksi ei ole koskaan hirveästi kiinnostanut. En masturboi oikeastaan koskaan, en koe tarvetta siihen. Orgasmeja saan vain unissani (tai puolinukuksissa), siis jos näen ns. märkiä unia. Olen ollut jo pitkään naimisissa, ja toisinaan mieheni kyllä saa minut kiihottumaan (ja seksi tuntuu parhaimmillaan tosi hyvältä. Orgasmia en kuitenkaan saa). Aika usein kiihotun esim. miestäni halatessa, mutta siihen se jää, ei sitten kuitenkaan teekään mieli enempää.

Rakastamme mieheni kanssa toisiamme edelleen ja olemme hyvin läheisiä. Jaamme ilot ja surut ja viihdymme toistemme seurassa.

Mistähän tässä on kyse? Parissa aikaisemmassa (nuoruuden) parisuhteessa on ollut sama juttu.

Olen miettinyt sitäkin, että olen ihan "normaali" (normaaliuden kirjo on valtavan laaja), mutta nykymaailmassa seksiä ja seksuaalisuutta ylikorostetaan ja helposti tulee sellainen olo, että on poikkeava jos ei paneta koko ajan :D

Ja ennen kuin joku ehtii alkaa säälimään miestäni niin kerron, että hänelle asia on ok. Meillä on kuitenkin seksiä 3-4 krt/kk, ja tämän lisäksi ihan mielelläni tyydytän mieheni käsin (ja se on miehelleni ok).

Virgo92 kirjoitti:

Miksi et sitten "voi muutakaan" ? Ehkä sinun kannattaisikin keskittyä pohdinnoissasi selvittämäänkin juuri tätä kysymystä itsellesi. Haluatko siis loppuikäsi olla tyytymätön tilanteeseesi "kun et voi muutakaan" (?) vai yrittää tehdä  jotain ratkaisevampaa. Kerroit että pystyt saamaan seksuaalista tyydytystä kehostasi itse.Fysiikastasi se ei siis ainakaan voi olla kiinni. Mitä jää ?

Psyykkinen puolemme.

Ongelmasi vaikuttaisivat olevan pääsääntöisesti juuri  sillä puolella.

En tietenkään voi tehdä näitä päätelmiä sinusta  minkään muun,kuin pelkästään  sen perusteella mitä kirjoitat ja miten ongelmiasi kuvaat ,mutta kaiken itsestäsi kuvaamasi perusteella en voi päätyä muun neuvon antamiseenkuin sen, että älä nyt ,hyvä ihminen, kuitenkaan jää keski-ikäiseksi saakka noiden ongelmiesi vangiksi kieltämällä kokonaan niiden olemassaolo ja sisäisten ristiriitojesi olemassaolo ja vaikutus sinuun. Äläkä teeskentele itsellesi,ettetkö haluaisi voittaa niitä.

Voin puolestani vain toivottaa onnea Sinulle siinä ja toivoa,että onnistuisit. Ja sitä, ettei Sinulle joskus sitten myöhemmin tulisi sitä ikävää tunnetta,että elämä jäikin elämättä silloin kuin se parasta olisi ollut ja nautittavinta...

Seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalisuus yleensäkkin ovat juurikin psyykkisiä asioita, eikö? Seksuaalisella halulla taas ei ole mitään tekemistä seksuaalisen tyydytyksen kanssa. Vaikka tunnen mielihyvää, en halua harrastaa seksiä. Aseksuaalisuus ei tarkoita ettenkö kykenisi saamaan tyydytystä. Kykenen hyvin mutta en halua eikä kiinnosta tehdä sitä muiden ihmisten kanssa sitten tippaakaan.

Minusta tuntuu että hyväksyminen on hyvä ensiaskel asiaan ns. tottumiseen ja lopulliseen tyytymiseen. Nyt olen tyytymätön omaan kykenemättömyyteeni olla kiinnostunut seksistä omien pelkojeni takia, en siksi että varsinaisesti haluaisin olla kiinnostunut siitä. "Ongelmani" ovat juuri nuo pelot, että jään loppuiäkseni yksin eikä kukaan halua minua, että minua hyljitään. Mikään muu tässä ei mättää, joten en ymmärrä mitä ajat takaa niiden vangiksi jäämisessä. Ne eivät estä minua tekemästä yhtään mitään. Kuulostat vähän kuin yrittäisit sanoa "hop hop siitä nyt naimaan kiireen vilkkaa kun vielä ehdit".... Ehkä käsitän väärin mutta ikävältä tuntuu silti. 

En voi muutakaan koska miten minä nyt alkaisin sitä muuttamaan? En voi pakottaa itseäni olemaan jotain mitä en ole. Joko pääsen peloistani yli tai sitten ne käyvät toteen. Se että pelkään, ei tarkoita ettenkö yrittäisi kaikesta huolimatta löytää rakkautta.

Jos nyt käsitän jotain väärin niin viitsitkö vielä selventää hiukan mitä tarkoitat sisäisillä ristiriidoilla ja ongelmien vangiksi jäämisellä jne jne, koska tuntuu että tipahdin kärryiltä pahemman kerran :P 

Vierailija kirjoitti:

Olen jo hieman "varttuneempi" nainen, en siis mikään parikymppinen. Kuulin muutama vuosi sitten termin "aseksuaali" ja olen miettinyt onko itselläni näitä piirteitä.

Seksi ei ole koskaan hirveästi kiinnostanut. En masturboi oikeastaan koskaan, en koe tarvetta siihen. Orgasmeja saan vain unissani (tai puolinukuksissa), siis jos näen ns. märkiä unia. Olen ollut jo pitkään naimisissa, ja toisinaan mieheni kyllä saa minut kiihottumaan (ja seksi tuntuu parhaimmillaan tosi hyvältä. Orgasmia en kuitenkaan saa). Aika usein kiihotun esim. miestäni halatessa, mutta siihen se jää, ei sitten kuitenkaan teekään mieli enempää.

Rakastamme mieheni kanssa toisiamme edelleen ja olemme hyvin läheisiä. Jaamme ilot ja surut ja viihdymme toistemme seurassa.

Mistähän tässä on kyse? Parissa aikaisemmassa (nuoruuden) parisuhteessa on ollut sama juttu.

Olen miettinyt sitäkin, että olen ihan "normaali" (normaaliuden kirjo on valtavan laaja), mutta nykymaailmassa seksiä ja seksuaalisuutta ylikorostetaan ja helposti tulee sellainen olo, että on poikkeava jos ei paneta koko ajan :D

Ja ennen kuin joku ehtii alkaa säälimään miestäni niin kerron, että hänelle asia on ok. Meillä on kuitenkin seksiä 3-4 krt/kk, ja tämän lisäksi ihan mielelläni tyydytän mieheni käsin (ja se on miehelleni ok).

Aseksuaalisuus on niin laaja käsite ja sen alle mahtuu monta eri lokeroa että tuokin kyllä mahtuu sen alle aivan hyvin. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, miten itse määrittelee itsensä. Minulle kertomasi kuulostaa ns. harmaalta aseksuaalisuudelta :)

Virgo92 kirjoitti:

Miksi et sitten "voi muutakaan" ? Ehkä sinun kannattaisikin keskittyä pohdinnoissasi selvittämäänkin juuri tätä kysymystä itsellesi. Haluatko siis loppuikäsi olla tyytymätön tilanteeseesi "kun et voi muutakaan" (?) vai yrittää tehdä  jotain ratkaisevampaa. Kerroit että pystyt saamaan seksuaalista tyydytystä kehostasi itse.Fysiikastasi se ei siis ainakaan voi olla kiinni. Mitä jää ?

Psyykkinen puolemme.

Ongelmasi vaikuttaisivat olevan pääsääntöisesti juuri  sillä puolella.

En tietenkään voi tehdä näitä päätelmiä sinusta  minkään muun,kuin pelkästään  sen perusteella mitä kirjoitat ja miten ongelmiasi kuvaat ,mutta kaiken itsestäsi kuvaamasi perusteella en voi päätyä muun neuvon antamiseenkuin sen, että älä nyt ,hyvä ihminen, kuitenkaan jää keski-ikäiseksi saakka noiden ongelmiesi vangiksi kieltämällä kokonaan niiden olemassaolo ja sisäisten ristiriitojesi olemassaolo ja vaikutus sinuun. Äläkä teeskentele itsellesi,ettetkö haluaisi voittaa niitä.

Voin puolestani vain toivottaa onnea Sinulle siinä ja toivoa,että onnistuisit. Ja sitä, ettei Sinulle joskus sitten myöhemmin tulisi sitä ikävää tunnetta,että elämä jäikin elämättä silloin kuin se parasta olisi ollut ja nautittavinta...

Ääh, taas aseksuaalista yritetään tehdä joku psyykkinen ongelma, joka pitäisi korjata. Vaikka se on yhtä lailla seksuaalinen suuntaus siinä missä vaikka homoseksuaalisuuskin. Ei homojakaan enää yritetä eheyttää, miksi aseksuaaleja edelleen yritetään?