Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä tajusitte että jäätte ikisinkuksi?
23.08.2016 |
Mä tajusin jo tosi varhain että en tule ikinä saamaan tyttöystävää, ehkä noin 90% varmuudella jo 12 vuotiaana, sitten kun tuli baari-ikä 18 vuotiaana niin toivo rupesi elämään ja prosenttiluku jopa hieman väheni ehkä noin 80%iin, sitten 21-22 vuotiaana ja kymmenien pakkien jälkeen se oli noussut taas 90%iin, 28 vuotiaana ja satojen pakkien jälkeen se oli jo 99.99% ja nyt 31 vuotiaana se on täydet 100%. Kertaakaan en ole saanut naista ellen ole maksanut siitä, enää edes yritä, ei tulisi edes mielenkään, olisi pitänyt tajuta ja hyväksyä tosiasiat jo viimeistään 18 vuotiaana ja mennä säännöllisesti maksulliselle
Todella sikaruma mies ei kelpaa edes rumalle tai lihavalle naiselle, se on 100% absoluuttinen fakta, jopa muuta väittää ei tiedä mistä puhuu.
Kommentit (30)
Taisin olla 21 kun tajusin ettei minusta kukaan huoli. Laihdutin kuitenkin ja opettelin meikkaamaan sekä olemaan avoimempi ja helposti lähestyttävä - ei auttanut. Nyt olen 29v ja yksin jäin/jään.
Onkohan pk-seudulla miespuolisia huoria? Olisin valmis maksamaan siitä että saisin kokea läheisyyttä edes kerran elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Willy Loman kirjoitti:
Lukiossa olin jo aika varma asiasta, mutta yliopistossa päädyin hämmästyksekseni muutamaksi vuodeksi avoliittoon. Sen jälkeen oli hiljaisempaa ja kolmikymppisenä lakkasin yrittämästä. Siitä on nyt 15 vuotta.
Et ole ikisinkku jos olet seurustellut ja ollut avoliitossa.
37-vuotiaan katosi viimeinenkin toivon kipinä. Nyt olen 47 ja mulla on vaimo ja lapsi. Elämä yllätti.
Varmaan joskus kolmekymppisenä. Tosin mulla on yksi lapsi, mutta miestä en vaivoikseni enää ota, en vaikka joku maksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 36 vuotias, enkä vielä ole tajunnut, mutta ehkä sekin päivä koittaa, tai sitten ei. En ole oikeinkoskaan tajunnut, että olisi olemassa pakko ja velvollisuus seurustella tai muodostaa parisuhde, vaikkka sitten väkisin. Pidän ja nautin kai liian paljon omasta enemmän ja vähemmän erinomaisesta seurastani.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Lukiossa olin jo aika varma asiasta, mutta yliopistossa päädyin hämmästyksekseni muutamaksi vuodeksi avoliittoon. Sen jälkeen oli hiljaisempaa ja kolmikymppisenä lakkasin yrittämästä. Siitä on nyt 15 vuotta.
Et ole ikisinkku jos olet seurustellut ja ollut avoliitossa.
Niinkö? Olin sitten ymmärtänyt termin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, laita kuva. En usko, että kukaan on niin ruma, ettei kukaan haluaisi seurustella kanssasi. Jos sinulla on kehonkuvan häiriö, se voi kyllä sabotoida kaikki romanttiset yrityksesi. Kehonkuvan häiriö on tosi alidiagnosoitu vaiva.
Joskus siinä yläasteikäisenä, kun aloin tajuta, etten halua koskaan edes kokeilla seksin harrastamista. Nainen, joka ei halua seksiä, on ainakin 99%:lle maailman miehistä niin totaalinen turn off, että hylkäys tulisi heti kun menisi tämän pikku yksityiskohdan itsestään paljastamaan. Ymmärsin jo teininä, että seksuaalisesti kylmänä joutuisin elämään koko elämäni vailla rakkautta, ja joskus nuorempana ajatus tuntui varsin synkältä. Täytän tänä vuonna 30, ja nykyisin olen ihan sinut asian kanssa. Minulta puuttuu elämästäni mahdollisuus rakastumiseen ja rakastamiseen, mutta toisaalta olen saanut jotain muuta hyvää elämääni. Haluttomana ja ilman stressaavia parisuhteita olen vapaa monista ikävistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joskus kolmekymppisenä. Tosin mulla on yksi lapsi, mutta miestä en vaivoikseni enää ota, en vaikka joku maksaisi.
et edes ole ikisinkku jos sulla on ollut mies ja on lapsikin
Onneksi ei tullut ikinä edes mieleen että voisin jäädä sinkuksi. Ja olen kyllä kaikinpuolin ihan tavis.
Mutta 80-luvulla kun olin nuori niin parisuhteeseen kelpasi ihan tavallisetkin ihmiset eikä tarvinnut olla mikään superihminen/missi.
Päätin jo 6v. että menen naimisiin ja saa tytön ja pojan ;) ja näin sitten kävikin. Olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olen sen syvällä "tiennyt" jo jostain 14-15-vuotiaasta asti. Olin jo silloin jotenkin ärsyyntynyt niistä seurustelukuvioista mitä näin, ja ajattelin että vitut, tuohon rumbaan ei tämä jätkä lähde, naisten perässä en ala juoksemaan, eikä elämäni suurin päämäärä ole saada jotain pillua ja keskinkertainen perhe-elämä. Näinpä sitten "onnistuin" välttelemään kaikki seurustelukuviot, vaikka totuuden nimissä täytyy sanoa että sellaisiakin ihmeitä on matkan varrella tapahtunut että ihan kivan tuntuiset ja kauniit tytöt/naiset ovat selvästi osoittaneet kiinnostuksensa - itse olen vain tehokkaasti torjunut ja feidannut nämä "tilaisuudet". En edes koskaan ollut mikään erityisen ruma, on minua komeaksikin kehuttu. Mutta mikäs tässä ollessa nyt 39-vuotiaana koskaan seurustelemattomana waka-wanhana ilmeisen limaisena setämiehenä (jos palstaa on uskominen). Näillä eväillä ajattelin jatkaa hamaan loppuun saakka :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen sen syvällä "tiennyt" jo jostain 14-15-vuotiaasta asti. Olin jo silloin jotenkin ärsyyntynyt niistä seurustelukuvioista mitä näin, ja ajattelin että vitut, tuohon rumbaan ei tämä jätkä lähde, naisten perässä en ala juoksemaan, eikä elämäni suurin päämäärä ole saada jotain pillua ja keskinkertainen perhe-elämä. Näinpä sitten "onnistuin" välttelemään kaikki seurustelukuviot, vaikka totuuden nimissä täytyy sanoa että sellaisiakin ihmeitä on matkan varrella tapahtunut että ihan kivan tuntuiset ja kauniit tytöt/naiset ovat selvästi osoittaneet kiinnostuksensa - itse olen vain tehokkaasti torjunut ja feidannut nämä "tilaisuudet". En edes koskaan ollut mikään erityisen ruma, on minua komeaksikin kehuttu. Mutta mikäs tässä ollessa nyt 39-vuotiaana koskaan seurustelemattomana waka-wanhana ilmeisen limaisena setämiehenä (jos palstaa on uskominen). Näillä eväillä ajattelin jatkaa hamaan loppuun saakka :)
On kyllä väärin, että ikisinkkuja miehiä nimitellään peräkammarin pojiksi. Tuntuu, että vaikka naisten sinkkuus on ollut semihyväksyttyä vasta muutamia vuosia, miesten yksinelämiseen liittyy edelleen voimakkaita negatiivisia mielleyhtymiä, vaikka sinkkuus olisi ihan omasta halusta tapahtunutta.
Ja kyllä itsekin olisin jättänyt seurustelut väliin, jos en olisi osannut odottaa muuta kuin merkityksetöntä irtoseksiä ja lapsiperhe-elämää. -9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18-vuotiaana. Tajusin ettei ne miehet eti mitään ystäviä vaan mahdollisiman pikaista panopuuta eikä mua asia pahemmin kiinnostanut.
Onneks sitä on niin vanha ja ruma ettei "turvapaikan hakijoitakaan" kiinnostaa kun pistää tarpeeki yrmeän ilmeen.
Miten siten määritetään 'ikisinkku' eikö saa olla siis mitään suhteita takana. itse määritän sen niin että on vaan epämääräisen lyhkäsiä suhteita ei siis yhden yön, mutta siis alle vuoden. ja jos yli 40 on viel sinkku niin aletaan olla jo ikisinkku määreessä. itse nyt 6v yksin, ja alan jo tottua siihen. olen tosin ollut kihloissakin 3 v nuorempana joten en sitten varmaan ole ikisinkku ?
Yliopiston jälkeen. Koko ajan ajattelin, että viimeistään sitten kelpaan naisille, kun on tutkinto pulkassa ja työelämä lähtenyt käyntiin. No nämä ovat tapahtuneet, mutta ei muutosta. Suunta on tästä vain alaspäin, joten ikisinkuksi jäätiin
29 vuotiaana about jäin työttömäksi ja huomasin että työttömänä on mahdotonta saada naista.
Mutta etkö huomaa? Se todennäköisyys muuttui välillä.
Lukiossa olin jo aika varma asiasta, mutta yliopistossa päädyin hämmästyksekseni muutamaksi vuodeksi avoliittoon. Sen jälkeen oli hiljaisempaa ja kolmikymppisenä lakkasin yrittämästä. Siitä on nyt 15 vuotta.