Yksinhuoltajaksi

OK

Elämänlaatusi  paranee nyt, kun ei tarvitse käyttää energiaa vaikeaan tilanteeseen kotona.

Joo helpotti huomattavasti, kun toinen ei oo hengittämässä niskaan heti, kun töistä pääsee. Mutta lapsilla on vaikeenpaa ne  odottaa  äitä takaisin, en osaa lapsille mitään sanoa kun emäntä joutui sairaalaan eikä aijo tulla takaisin.

Rautahermo kirjoitti:

Olen jäämässä yksinhuoltajaksi, kumppaniani ei vain perhe-elämä kiinnostanut. 2 vuotta on yritetty , mutta on vaikeaa rauhoittaa elämä, kun toinen vaan haluaa mennä. Ei tarvii enää yrittyää, kun toinen halusi erilaisen elämän.

Aika tavallista. Mä jaksoin sentään viisi vuotta eksän kanssa. Se ei vaan ymmärtänyt, että jos kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa avioliitolla, ottaa yhteistä asuntolainaa ja tekee lapsiä, niin ei vaan voi elää entisenlaista sinkkuelämää neljän viiden eri panon kanssa viikossa eikä voi istua baarissa joka ilta ilman, että loukkaa toista ja tavallaan "syyllistyy" omien puolison velvollisuuksiensa laiminlyömiseen. Olin paska-akka kun en hyväksynyt pettämistä ja vielä paskempi kusipää, kun ei hyväksynyt sitä, että mies ei antanutkaan omista tuloista puolta perheen yhteisiin menoihin, vaikka itse tein niin. Olin kuulemma seksuaalisesti rajoittunut tiukkapipo, joka ei ymmärrä toisen vapaudenkaipuuta. Ei kuulemma voi kököttää joka ilta kotona. Olis nyt kököttänyt edes pari kertaa viikossa....

Kannattaisi kuitenkin jutella lasten kanssa ja varovasti kertoa lasten iän huomioiden tilanteesta. Soita vaikka neuvolaan tms. ja kysy vinkkejä kuinka asioista kertoisit. Tsemppiä.