Mua niin huolestuttaa

Ihan normaalilta tuo minusta kuulostaa. Samat oli itsellä, pahoinvointi alkoi vasta myöhemmin.

Flunssa iski viikonloppuna. On tää kamalaa kun pitää stressata ja tarkkailla itseensä kaiken aikaa 😞 Ap

Nauti, kun vielä voit. Itsekin olin aluksi oireeton, mutta noin rv 6-7alkoi yli kuukauden kestävä etova olo ja en pystynyt syömään lähestulkoon mitään. Kuukausi pahaa oloa kuulostaa vähältä ja sitä se kai onkin. Jotkut kun kärsivät koko raskauden ajan pahoinvoinnista. Mutta kyllä se silloin tuntui ikuisuudelta ja oli inhottavaa. Mä en olisi alkanut mitään, jos se ällötys olisi jatkunut pidempään. Muuten raskaus on ollut helppo ja mukava. Tsemppiä raskauteesi! Ja onneksi olkoon. :)

Kiitos onnitteluista ja toivotaan parasta. :) Mitenhän tästä itsensä tarkkailusta pääsisi yli?

Ala nauttia olostasi, älä tarkkaile sitä. Ei huonovointisuus aina kuulu raskauteen, esim. minulla ei ollut pahoinvointia lainkaan ja hienosti sujui.

Mulla alkoi pahoinvointi vasta paljon myöhemmin molemmissa raskauksissa. Tai siis ehkä joskus rv 7+jotain. Noin aikaisessa vaiheessa en olisi edes aavistanut raskaudesta jos en olisi osannut odottaa sitä jo etukäteen :)

Niin ja tosiaan raskaudet on aina erilaisia, ei sulla välttämättä tule pahoinvointia tai sen kummempia oireita muutenkaan.

Kiitos vastauksista. Mua alko ihan itkettää kun ootte niin ihania 😊

Ole huoleti. Aivan normaalilta kuulostaa. Itselläni ei ollut kummassakaan raskaudessa tuossa vaiheessa mitään oireita. Esimmäiset tuntemukset olivat että rinnat tuntuivat vähän helliltä jossain vaiheessa. Jossain myöhemmässä vaiheessa oli sellainen hieman etova olo muutamana päivänä mutta se meni tosi nopeasti ohi. Loppuraskaudesta ekan kohdalla ahdisti vähän kenkiä laittaessa ja joskus nipisteli mahaa. Ei todellakaan mitään muita oireita. Toisen lapsen kohdalla supisteli viimeiset kaksi kuukautta heti jos nousin portaita tai kävelin vähän lujempaa. Yksi kaverini taas oksensi melkein kuusi kuukautta päivittäin. Kaikki raskaudet ovat erilaisia.

Elä ja ole niinkuin ennenkin. Pieni huoli ja murhe on normaalia mutta älä anna sen ottaa ylivaltaa sinusta. Stressi on tutkitusti haitallista sikiölle. Itse olen yrittänyt elää aivan normaalisti ja sillä asenteella että jos menee kesken niin ei ollut sitten "kunnollinen" sikiö eli oli joku vika. Äidin kroppa hoitaa tällaiset pois. Pahimman virheen teet jos alat alkuraskaudesta alkaen kulkea ns kusi sukassa ja makaat vain. Silloin sekä omasi että sikiön terveys vaarantuu. Tsemppiä!

Unohda stressi, se ei ole hyväksi sinulle, vaan raitis ilma on. Pistä lenkkarit jalkaan ja lähde ulos kävelylle nauttimaan kesän viimeisistä lämpimistä (meillä ainakin on kaunis ilma). Onnea jatkoon!

Muista että raskaus EI ole sairaus. :-)

Ap täällä. Nyt 5+5 eikä vieläkään pahoinvointia. Mä tuun kohta hulluksi tän pelkoni kanssa. Tissit on arat ja alavatsaa nippailee vaihtelevasti. Kamalia repäisykipuja tulee yskiessä ja ylös noustessa. Tää on tätä samaa jankutusta edelleen mutta ei voi mitään kun huolestuttaa... 😞

Mullakin tais alkaa pahoinvointi vasta tuostakin myöhemmin, ehkä joskus kuukauden päästä plussasta? Sit sitä jatkuikin loppuun asti vuorokauden ympäri ja oli ihan kauheata. Mieluummin vaikka synnyttäisin kaks kertaa, jos voisin seuraavassa välttyä siltä...

Joillainhan ei tuu ollenkaan sitä, oliko se 20%:lla? Ja osalla tulee tosi lievänä.

Helpommin sanottu ku tehty, mut koita edelleen olla vaan rauhassa ja syö hyvin, vielä kun voit! Muistan tuon raskausajan, se oli ihan kauheeta, ku pelkäs koko ajan, että jotain sattuu! <3 Ultrat rauhoitti hetkeksi ja sit ku liikkeitä alkoi tuntea. (Epä:-D)lohdutuksen sanana: eikä se huoli tuohon lopu... Se taitaa vain jatkua koko loppuiän, huoh...

Mut jos tuntuu, että huoli alkaa ottaa liikaa valtaa, niin kannattaa jutella neuvolassa. Ite pääsin lapsen synnyttyä jutteleen neuvolapsykologille ja nyt harmittaa vain se, etten ottanut jo aiemmin asiaa puheeksi. Ja mitä nyt oon jutellut muiden kans, niin aika moni muukin on käynyt eli ei tarvi ainakaan hävetä mitään! <3 Kai tää on vähän jonkun sortin äitiysvalmennustakin? :-)

13 lisää vielä. Noi sun muut oireet kuulostaa kuitenkin ihan lupaavalta eli ehkä sä ennen pitkää saat vielä sen pahoinvoinninkin seuraksesi... :-)

Vierailija kirjoitti:

Mullakin tais alkaa pahoinvointi vasta tuostakin myöhemmin, ehkä joskus kuukauden päästä plussasta? Sit sitä jatkuikin loppuun asti vuorokauden ympäri ja oli ihan kauheata. Mieluummin vaikka synnyttäisin kaks kertaa, jos voisin seuraavassa välttyä siltä...

Joillainhan ei tuu ollenkaan sitä, oliko se 20%:lla? Ja osalla tulee tosi lievänä.

Helpommin sanottu ku tehty, mut koita edelleen olla vaan rauhassa ja syö hyvin, vielä kun voit! Muistan tuon raskausajan, se oli ihan kauheeta, ku pelkäs koko ajan, että jotain sattuu! <3 Ultrat rauhoitti hetkeksi ja sit ku liikkeitä alkoi tuntea. (Epä:-D)lohdutuksen sanana: eikä se huoli tuohon lopu... Se taitaa vain jatkua koko loppuiän, huoh...

Mut jos tuntuu, että huoli alkaa ottaa liikaa valtaa, niin kannattaa jutella neuvolassa. Ite pääsin lapsen synnyttyä jutteleen neuvolapsykologille ja nyt harmittaa vain se, etten ottanut jo aiemmin asiaa puheeksi. Ja mitä nyt oon jutellut muiden kans, niin aika moni muukin on käynyt eli ei tarvi ainakaan hävetä mitään! <3 Kai tää on vähän jonkun sortin äitiysvalmennustakin? :-)

Mulla on ennestään 2 lasta ja 3 keskenmenoa. Ja tiedän kyllä ettei se huoli lopu vaan todellakin muuttaa muotoaan. Varasin viikolle 7 alkuraskauden ultran. Jospa se sitten auttaisi vähän tähän huoleen, riippuen mitä siellä näkyy.

Näistä kahdesta raskaudesta jotka johtivat synnytykseen, mulla oli pahoinvointia. Oksentelin muutaman kerran päivässä monta viikkoa. Siksi mä nyt panikoin tätä niin kovasti. Tiedän ettei sille voi mitään jos käy, mutta huoli on silti kova.

Kiitos sulle rohkaisusta ja ystävällisistä sanoistasi

-Ap

Onko kaks ekaa lasta samaa sukupuolta? Jos tää on eri? Eikö lapsen sukupuoli saata vaikuttaa pahoinvoinnin määrään?

Luultavasti ihan normaalia ja vaikka olisi oire jostain ongelmista niin et voi vaikuttaa asiaan mitenkään, joskus ne vaan menee kesken ja sulla on vielä ihan alussa koko raskaus. Voit tietysti yrittää ottaa mahdollisimaan rennosti ja lepäillä mutta ei silläkään taida oikeasti olla vaikutusta siihen miten raskaus etenee.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaks ekaa lasta samaa sukupuolta? Jos tää on eri? Eikö lapsen sukupuoli saata vaikuttaa pahoinvoinnin määrään?

On samaa. En tiedä vaikuttaako se asiaan...

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ihan normaalia ja vaikka olisi oire jostain ongelmista niin et voi vaikuttaa asiaan mitenkään, joskus ne vaan menee kesken ja sulla on vielä ihan alussa koko raskaus. Voit tietysti yrittää ottaa mahdollisimaan rennosti ja lepäillä mutta ei silläkään taida oikeasti olla vaikutusta siihen miten raskaus etenee.

En usko että mikään siihen auttaa. Menee kesken jos on mennäkseen mutta silti mä jaksan panikoida vaikken siihen voi vaikuttaa 😕