Vuorotteluvapaan kustannukset valtiolle
Oon tässä miettinyt että mitä kaikkia kustannuksia valtiolle vuorotteluvapaasta aiheutuu?
Ainakin paperilla vuorottelijan korvaus on jotain 70% luokkaa työttömyyskorvauksesta, eli periaatteessa siinä pitäisi säästyä rahaa kun palkataan tilalle työtön joka nostaa 100% työttömyyskorvausta sillä hetkellä. Kuitenkin ilmeisen usein tuuraaja saa huonompaa palkkaa kuin vuorottelulle jäävä, jolloin syntyy kustannuksia? Vuorottelijan verotus vähenee, mutta toisaalta sijaisen verotus nousee..
Äkkiseltään ajateltuna jotenki vaan kuvittelisi ettei moisesta kauheita kustannuksia valtiolle aiheutuisi, mutta en tosiaan ole sen paremmin asiaan perehtynyt. Mutta ehkä mammat ovat?
Kommentit (6)
Pohditaanhan sitä, mutta tostakaan quotesta ei millään tapaa ilmennyt mistä ne kustannukset muodostuu.
Voisko tota järjestelmää kehittää sellaseks ettei siitä ois noin paljon kustannuksia, esim. sijaisen pitäis olla samalla palkalla töissä kuin vuorottelija (joo, voi olla että sit niitä sijaisia ei paljoa palkkailtais eikä vapaita myönnettäis), ja eläkettä ei kertyis siltä ajalta. Toki todennäköisesti vuorottelija saa suht korkeaa ansiosidonnaista kun taas sijainen on aiemmin ollut peruspäivärahalla, josta muodostuu kustannuksia. Tuotakin vois loiventaa hieman, esim. että vuorotteluajalta ei voi saada ansiosidonnaista, vaan ainoastaan peruspäivärahaa.
Näillä muutoksilla kustannusten luulisi laskevan aika pieneksi. Toki varmaan vuorotteluvapaan käyttö laskisi myös todella paljon, mutta se olisi silti pehmeämpi vaihtoehto kuin ihan vaan irtisanoutuminen jos kaipaa pidempää vapaata.
Suht korkea ansiosidonnainen merkitsee minulle sitä, että 3000 euron bruttotulot vaihtuvat noin 1000 euron vuorottelukorvaukseen.
Työuraa pitäisi pidentää! Tätä matraa on hoettu, mutta käytännössä sillä on kuitenkin tarkoitettu vain eläkeiän nostamista, eli työuraa on pidennetty VAIN vanhoille!
Vuorotteluvapaa olisi varteenotettava vaihtoehto pitkälle sairauslomalle tai jopa eläkkeelle ainakin nykyisellään, kun siihen vaaditaan niin pitkää työuraa. Työntekijä jaksaisi paremmin, kun saisi olla välillä poissa. Vuorotteluvapaan ajalle ei ole mitään rajoituksia, joten voi lähteä vaikka maailmanympärimatkalle, tai opiskella jotain sellaista, jota varten ei varsinaista opintovapaata saa.
Työura pitenisi myös sillä, joka tulisi sijaiseksi. Nykyään ei voi enää kierrättää vuorotteluvapaan sijaiseksi sitä määräaikaista, jonka edellinen työsuhde päättyi toissapäivänä, vaan pitää olla tietty aika työttömänä, paitsi jos sijainen on nuori tai vanha. Näin työtön pääsisi taas takaisin työelämään.
Työttömyysturvan kustannukset on eri asia, sillä lisääntyyhän ne kuin sijainenkin voi päästä työpätkän jälkeen taas ansiosidonnaiselle. Vuorotteluvapaalle jäävää tuskin paljonkaan haittaisi , vaikka eläkettä ei siltä muutaman kuukauden tai enintään vuoden pätkältä kertyisi.
Työnantajien osallistua rahoittamiseen? Nyt ei nappaa tämä lause, sillä lähes poikkeuksetta työnantaja pääsee pienemmillä kustannuksilla. Sijaiseksi tulee yleensä kokemattomampi ja siten pienempipalkkaisempi kuin vapaalle lähtijä, sillä jo vuorotteluvapaan ehdot edellyttävät, että vapaalle jäävällä on useampia kokemuslisiä vaativa työkokemus. Toiseksi lomia ei kerry kummallekaan niin paljon kuin vapaalle jäävälle pitkäaikaiselle työntekijälle. Onhan se iso säästö esim. valtiolle, jos sijainen saa 2 pv/ kk eikä vajailta kalenterikuukausilta sitäkään, ja vakituinen jopa 3 pv /kk.
Sijaisen pitäisi olla samalla palkalla kuin vuorottelija?
No eihän se oikein käy, sillä ei sijaista tarvitse palkata edes samaan työhön, josta vakituinen lähtee vuorotteluvapaalle: Ajattele nyt vaikka koulua, jonka rehtori jäisi vuorotteluvapaalle. Hänen sijaiseksi otettaisi nuori työtön koulunkäyntiavustajaksi. Olisko reilua, että rehtorin tehtäviä hoitava vararehtori ei saisi korotettua palkkaa vaan rehtorin vuorotteluvapaan sijaiseksi tulleelle nuorelle maksettaisi rehtorin palkka?
Harvemmin sijainen parempaa palkkaa saa kuin vapaalle jäänyt.
Jotenkin tässä unohtuu se tosiasia, että työttömien työuran pidentämistä ei ajatella ollenkaan! Parempi olisi, jos työura pitenisi alusta silloin, kun on työkykyä, työhalua ja tuoretta ammattitaitoa ja uusinta osaamista vastavalmistuneena.
Tämä keskustelu on sellainen, joka pitäisi ehdottomasti käydä eduskunnassa eikä se saisi jäädä vain vauvapalstalle.
Niin no siis kävisihän se noinkin, mutta perusajatuksena siis oli että valtion verotulovat eivät laskisi sijaisen pienemmän palkan takia, tottakai sen voi hoitaa myös niin että esim. se vararehtori saa palkankorotuksen ja sijainen oman palkkansa, joista verotulot olisivat suunnilleen samat kuin rehtorin palkasta (tässä esimerkissä kyllä aika mahdotonta, koska palkkaero sijaisen ja vuorottelijan vapaalla olisi alunperinkin todella iso).
Kustannuksia kyllä pohditaan ihan työkseen joten ehkä sitä ei mammojen kannata erikseen tehdä.
"...Järjestelmä on kallis – kustannukset olivat vuositasolla 120 miljoonaa euroa vuonna 2012. Vuorotteluvapaa rahoitetaan valtion varoista sekä työnantajien ja palkansaajien työttömyysvakuutusmaksuilla. Järjestelmää rahoittavat siten kollektiivisesti kaikki työnantajat riippumatta siitä, kenen työntekijät sitä käyttävät.
Lisäksi vapaan ajalta ansaitaan eläkettä, joten siitä aiheutuu myös eläkemenoja. Vuonna 2012 vuorotteluvapaasta aiheutuneet eläkekustannukset olivat noin 31 miljoonaa euroa.
Onkin aiheellista kyseenalaistaa järjestelmän järkevyys tulevaisuudessa. Pitääkö työnantajien osallistua sellaisen vapaan rahoittamiseen, jossa työntekijä jää pois työstä ilman pakottavaa syytä? Vuorotteluvapaa toimii myös muiden lukuisten vapaiden ohella yleisesti työaikaa lyhentävänä järjestelmänä."