Sarjassamme omituisia suhteita

Tapasin 5 vuotta sitten miehen, josta sanoin heti et toi on mun mies ja hän pyysikin numeroani samana iltana. En kuitenkaan päässyt hänen lähelleen, enkä saanut häneen minkäänlaista henkistä yhteyttä. Otin toisen, aloin seurustelemaan. Hänkin tapasi jonkun, mutta vain tapaili, ei vieläkään seurustellut. Myöhemmin kuulin yhteisten tuttujen kautta, ettei mies ollut koskaan seurustellut, hänellä ei ole ollut yhtäkään vakavaa suhdette, vain tapaillu ainakin yhtä, joka oli sitten kyllästynyt, kun juttu ei edennyt. Eli ei ole asunut kenekään kanssa ja hän on jo 35.

Sen verran itse miehestä, että hän on kunnollinen, ei minkäänlaista rikosrekisteriä tai huonoa mainetta. Kaikkien mielestä ystävällinen ja seurallinen. Hyvässä työpaikassa ja muutenkin asiat kaikki kunnossa. Asuu yksin ja harrastaa urheilua. Hyvännäköinen mies, komealla kropalla.

Erosimme molemman tahoillamme ja tapasimme uudelleen. Aloimme tapailemaan tai miksi sitä nyt kutsuisi. Kirjoittelimme mesessä ja tapasimme aina vain hänen halutessaan, jos pyysin tapaamista, se ei koskaan onnistunut. Yleensä hän tuli luokseni humalassa ja keskellä yötä. Seksi oli hyvää ja hän oli erittäin läheisyyden hakuinen ja hellä. Piti aina koko yön tiukasti kiinni nukkuessamme ja käyttäytyi niillä hetkillä kun näimme, niin kuin olisimme seurustellut. Mutta kun oli muita paikalla, vaikka ollessamme ulkona, niin hän tuskin puhui minulle tai katsoi edes suoraan kohti, hän käyttäytyi kuin meidän välillä ei olisi koskaan tapahtunutkaan mitään.

Yhteisten tuttujen mukaan ja hänen yhden hyvän ystävän ja sukulaisten mukaan hän on todella rakastunut minuun, mutta en silti ymmärrä. Tätä jatkui kaksi vuotta, kunnes väsyin ja aloin itse puhumaan seurustelusta ja siitä, että olisi kiva tavata selvänä ja päivälläkin. Hän kyllä kuunteli ja myötäili, mutta koskaan mitään ei tapahtunut, kaikki jatkui kuin ennen. Tilanne kärjistyi ja sain hänet puhumaan seurustelusta. Hän ei edes tiennyt mitä se tarkoittaa tai pitää sisällään.

Puhuimme siitä paljon ja hänkin alkoi lämmetä ajatukselle jonkun verran, mutta alkoikin keksimään syitä välttääkseen seurustelemasta, yksi syy oli se, ettei hänestä ole ottamaan vastuuta minun kahdesta lapsestani yms. ja kun se oli selvitetty, tuli toinen syy. Yhden kerran hän sanoi, että hän haluaa, mutta se ei käy kuin vivusta vääntämällä. Lopuksi lopetin tapaamiset, hän ei uskonut minun olevan tosissani ja tuli silti luokseni ja yritti lähennellä, joten sanoin hänelle päin naamaa, että tämä ei enää jatku.

Hän jäi väkisin luokseni ja kinastelimme, hän enimmäkseen ja ilmaisi olevansa mustasukkainen siitä ja tästä ja tuosta. Jätin hänet sohvalle nukkumaan. En päästänyt enää lähelleni. Aamulla hän heräsi ja yritti tulla viereeni, hän yritti halailla ja sanoi, että pidä hänestä kiinni. En pitänyt vaan sanoin, että haluan hänen lähtevän ja pysyvän poissa. Hän kysyi, että sitäkö oikeasti haluan, sanoin kyllä. Hän keräsi vaatteensa ja lähti. Yhden viestin laitoin hänelle kännissä sen jälkeen, jossa pahoittelin ulosheittoa ja kerroin kaipaavani. Ei ole vastannut, enkä usko että hän tulee vastaamaankaan.

Mikä tätä miestä oikein vaivasi? Miehet kertokaa, jos löysitte tekstistä itsenne ja naiset jos teillä on samanlaisia kokemuksia miehistä. Oliko hän vain lapsellinen vai oliko hänellä paha sitoutumiskammo ja läheisyyden pelko vai mikä? Pelottiko häntä muutokset, kun elämä oli aina ollut samanlaista. Tiedän kyllä, että hän oli rakastunut minuun, en vaan ymmärrä hänen käytöstään. Himpun verran outo tapaus ja olen erittäin kiitollinen jos vastaatte.