Miten sinua kosittiin ja mitä vastasit?

Ei kosittu erityisemmin, keskusteltiin naimisiinmenosta ja päätettiin että mennään.

Tuomiokirkon portailla.

Kieltävästi.

Nykyään eri miehen kanssa naimisissa, ei kosinut vaan sovittiin menevämme naimisiin

Mies: "Mennäänkö naimisiin?"

Minä: "Joo."

Näin romanttisesti kotisohvalla.

"Ei kosittu, sovittiin että mennään naimisiin." Kai teistä nyt toinen sanoi sen ääneen ennen toista?

Onneksi ei ole kosittu, olisin varmaan lyönyt käsilaukulla päähän. Vihaan kosintoja, eipä ole näkynyt ketään minua niin paljon rakastavaa hoodeilla, että se mut ansaitsisi. Siis aviovaimoksi. Avoliittoon voin mennäkin, siinä pääsee siipastaan tarvittaessa eroon aika helpostikin. Ja jos ei tarvitse päästä eroon, niin koko liittoajatus siinä on sitten aivan tyhmä.

Kosin miestä itse. Sanoin, että meidän pitää mennä naimisiin tai erota. Mies vastasi, että "Hyvä on sitten, mut sä pakotat mut tähän."

Ollaan oltu onnellisia avioliitossa ja mies osallistui lopulta innoissaan häävalmisteluihinkin.

Haluuksä alkaa mulle loppuelämän kumppaniks? Haluun tottakai! Tämä tapahtui puistossa iltakävelyllä 18 vuotta sitten.

Mua kosittiin Prahassa,olin onneni kukkuloilla ja vastasin siis myöntävästi :-)

Olohuoneen sohvalla ja vastasin "en osaa sanoa".

Vierailija kirjoitti:

Kosin miestä itse. Sanoin, että meidän pitää mennä naimisiin tai erota. Mies vastasi, että "Hyvä on sitten, mut sä pakotat mut tähän."

Ollaan oltu onnellisia avioliitossa ja mies osallistui lopulta innoissaan häävalmisteluihinkin.

Miten sä pystyit menemään eteenpäin kun mies vastasi noin? Se ei halunnut ottaa ainakaan sit vastuuta, jos liitossa ei olekaan vain kivaa.

Tekstarilla. Kyseessä ei ollut vitsi vaan mies oli jo suunnitellut yhteisen tulevaisuutemme ja lapsimäärän. Kieltäydyin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosin miestä itse. Sanoin, että meidän pitää mennä naimisiin tai erota. Mies vastasi, että "Hyvä on sitten, mut sä pakotat mut tähän."

Ollaan oltu onnellisia avioliitossa ja mies osallistui lopulta innoissaan häävalmisteluihinkin.

Miten sä pystyit menemään eteenpäin kun mies vastasi noin? Se ei halunnut ottaa ainakaan sit vastuuta, jos liitossa ei olekaan vain kivaa.

No sitten erotaan, mutta olempahan ainakin ollut naimisissa hänen kanssaan (niin kuin muutama muukin...)

Maattiin sängyllä miehen vanhempien kotona. Mies kysyi, että miten saisi minut uskomaan, että hän rakastaa minua. "pitääkö tappaa joku vai pitääkö ostaa sormus?" Vastasin, että osta sormus. Kai tuo nyt sitten oli kosinta? Olimme tunteneet tuolloin 2 viikkoa ja sormuksen osti 2 viikkoa myöhemmin. Puoli vuotta myöhemmin vietettiin häitä. Häistä kulunut 32v ja edelleen yhdessä. 

Tampereen keskustassa yhden polven varassa keskellä kesäpäivää. Ja joo, naimisiin päädyttiin, tosin ero tuli vuosia myöhemmin.

Lumisateessa iltakävelyllä, myös yhden polven varassa ja taas ihan yllättäen. Kieltäydyin.

Grillikioskin jonossa keskellä yötä. Kieltäydyin.

Terassilla, selvinpäin. Kieltäydyin.

Tyhjässä toimistossa, oltiin siis kahden, käännyin tietokoneen äärestä ympäri, niin mies oli mun takana sormuksen kanssa. Vastasin kyllä, mutta ikinä ei naimisiin päädytty, rupesin hannaamaan kun päivä piti lyödä lukkoon.

Hm. Miksi mun miesystävät aina kosii? 😂

SinkkuN 35v.

Kuukauden yhdessä olon jälkeen mies halusi kihloihin, en suostunut vaan sanoin että kihloihin menen vasta kun vuosi on katseltu. Kihloihin mentiin mutta hääpäivää ei kuulunut, ei mitään aiettakaan että naimisiin mentäisiin. Sitten mies sairastui vakavasti ja minä romahdin. Vasta se hetki oli tekijä joka sai miehen polvistumaan ja kysymään mennäänkö naimisiin kesällä jos hän (oli silloin 31v) on vielä hengissä. Hääpäivä sovittiin arviolta siihen päivään milloin syntymättömän lapsen kastepäivä olisi. Seuraavana päivänä mies toi suklaata ja seuraavalla viikolla kukkia :) Se aika omi elämäni raskainta mutta jäi siitä muutama hyväkin muisto, kun oikein kaivelee.

Kuukauden seurustelun jälkeen mies kosi. Olimme matkalla rapujuhliin ja mulla oli piccolo pullo samppanjaa mitä puoliksi hörpittiin Kaivarin rannassa odotellessa venekyytiä saareen. Mies pyysi huikkaa ja annoin toki puolet. Hän ehdotti, entä jos kaikki muukin olisi jatkossa yhteistä. En siitä sitten tajunnut, että se oli kosinta :(. Jossain vaiheessa iltaa kun olimme vilvoittelemassa, niin mies kysyi, että saan miettiä ihan rauhassa vastausta, vaikak useamman päivän että ei ole kiire. Minä ihan, että mitä vastasuta?! No, hänen kosintaansa. :) Vastasin aamulla kyllä, parin viikon päästä 18 v hääpäivä. Menimme siis naimisiin vuoden päästä noista rapujuhlista.