Mitä mielestänne meidän tulisi antaa häälahjaksi miehen sisarelle, kun itse saimme miehen puolelta tämän:
Eli kun me menimme muutama vuosi sitten naimisiin, saimme miehen lapsuuden perheeltä 250€ rahaa. (Miehen isä ja äiti sekä kaksi aikuista sisarusta puolisoineen eli 6hlö.) Nyt miehen sisko on menossa puolestaan naimisiin. Mietimme lahjaa ja sen arvoa. Perheessämme on kaksi lasta ja kaksi aikuista. Epäselvää on vielä, ovatko lapset kutsuttu juhlaan. Jos menisimme kahden niin olisiko tuo 40€/hlö sitten ok? Eli seuraammeko tuota kaavaa jota meidän häissä noudatettiin?
Kommentit (25)
Onhan tuota jo inflaatiokin syönyt eli väh. 50€.
No en minä lähtisi edes vertaamaan mitään summia, todella pikkumaista.
Tuskin yksikään hääpari edes kiinnittäisi/muistaisi mitä kukin on aikaisemmin antanut, onhan lahjan arvo samantekevää.
Ihan samalla tavalla voi vierastarjoulukin poiketa, toinen ottaa yhden kakkupalan ja toinen kaksi.
Vai ajatteletko, että lahjan ja vierastarjoilun pitäisi olla prikulleen tasan, joka kuulostaa saivartelulta.
Jokainen antaa oman varallisuuden mukaan, se on lähtökohta, eikä se mitä itse on antanut/ostanut.
Olisi kohtuutonta, jos pienituloinen joutuisi ostamaan saman arvoisen lahjan, kuin miljonääri.
Järjen käyttö on lahjoissakin salittu ja aina eletään vallitsevien olosuhteiden mukaan.
Mun mielestä hyvä että saman verran osallistutte millä he osallistui teidän lahjaan.
80 € teiltä kahdelta, tuli lapset tai ei mukaan on niin kohdallaan ;)
En pohtisi sopivaa lahjaa/summaa sitä kautta, mitä te olette saaneet vaan sitä kautta, millä te haluatte heitä muistaa ja mikä on teidän tilanteeseen sopiva lahja/summa.
Jos meillä olisi nyt noin läheisen ihmisen häät, niin eiköhän satanen laittettaisi perheenä lahjaan.
Ettekö voi osallistua appivanhempien lahjaan kuten käly aikoinaan?
Hohhojoijaa.. kirjasitteko ylös kaikkien muidenkin vieraittenne lahjojen arvot, jotta osaatte myöhemmin "maksaa takaisin"?
Siis mitä ihmettä, miten voi olla lahja joltain "lapsuuden perheeltä" johon on sisällytetty mukaan aikuisia lapsia perheineen!? Onhan tuo nyt ihan naurettavaa, kyllä aikuisten (ja vieläpä perheellisten!) ihmisten pitää antaa lahja omasta puolestaan. Tuo 250€ olisi ollut sopiva summa sulhasen vanhemmilta. Ja jos keskituloisista aikuisista ihmisistä puhutaan, niin tuo on pikemminkin sopiva summa antaa omalle sisarukselle häälahjaksi omalta perheeltä, vanhemmilta voisi odottaa vieläkin enemmän.
Mutta jos olette kovin pienituloisia, niin kyllä se 100€ teidän osalta välttää.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä, miten voi olla lahja joltain "lapsuuden perheeltä" johon on sisällytetty mukaan aikuisia lapsia perheineen!? Onhan tuo nyt ihan naurettavaa, kyllä aikuisten (ja vieläpä perheellisten!) ihmisten pitää antaa lahja omasta puolestaan. Tuo 250€ olisi ollut sopiva summa sulhasen vanhemmilta. Ja jos keskituloisista aikuisista ihmisistä puhutaan, niin tuo on pikemminkin sopiva summa antaa omalle sisarukselle häälahjaksi omalta perheeltä, vanhemmilta voisi odottaa vieläkin enemmän.
Mutta jos olette kovin pienituloisia, niin kyllä se 100€ teidän osalta välttää.
Kimppalahjoiksi niitä myös kutsutaan. Kaveriporukat antaa usein jotain porukalla eikä jokainen erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä, miten voi olla lahja joltain "lapsuuden perheeltä" johon on sisällytetty mukaan aikuisia lapsia perheineen!? Onhan tuo nyt ihan naurettavaa, kyllä aikuisten (ja vieläpä perheellisten!) ihmisten pitää antaa lahja omasta puolestaan. Tuo 250€ olisi ollut sopiva summa sulhasen vanhemmilta. Ja jos keskituloisista aikuisista ihmisistä puhutaan, niin tuo on pikemminkin sopiva summa antaa omalle sisarukselle häälahjaksi omalta perheeltä, vanhemmilta voisi odottaa vieläkin enemmän.
Mutta jos olette kovin pienituloisia, niin kyllä se 100€ teidän osalta välttää.
Juu, meillä ihan sama veto kälyiltä perheineen. Ja kun me "lapset" ostamme yhdessä lahjaa muille, he osallistuvat silloinkin kimppalahjaan eli rustaavat nimensä korttiin ja ojentavat sen. Me maksamme.
minnios. kirjoitti:
Eli kun me menimme muutama vuosi sitten naimisiin, saimme miehen lapsuuden perheeltä 250€ rahaa. (Miehen isä ja äiti sekä kaksi aikuista sisarusta puolisoineen eli 6hlö.)
onko miehen sisko menossa uudestaan naimisiin, vai onko miehelläsi useampiakin siskoja. jos sinä ja miehesi olette kumpikin työssä käyviä ihmisiä, niin annatte 100-euroa. mukavan pyöreä summa. häät ei ole sopiva paikka kostaa menneitä vääryyksiä.
minnios. kirjoitti:
Eli kun me menimme muutama vuosi sitten naimisiin, saimme miehen lapsuuden perheeltä 250€ rahaa. (Miehen isä ja äiti sekä kaksi aikuista sisarusta puolisoineen eli 6hlö.) Nyt miehen sisko on menossa puolestaan naimisiin. Mietimme lahjaa ja sen arvoa. Perheessämme on kaksi lasta ja kaksi aikuista. Epäselvää on vielä, ovatko lapset kutsuttu juhlaan. Jos menisimme kahden niin olisiko tuo 40€/hlö sitten ok? Eli seuraammeko tuota kaavaa jota meidän häissä noudatettiin?
Noudata kaavaa minkä omatuntosi ja kukkarosi sallii: hyödytöntä on verrata itseään muihin, paitsi jos tietentahtoen haluaa olla katkera tai turhamainen.
Tahdon ymmärtää että kysymyksesi oli aidosti tietämättömän kysymys, miten toimia tässä ainutkertaisessa tilanteessa elämässäsi.
Annatte sen minkä annatte ja mikä sopii budjettiin. En mä ainakaan alkais aikuisena ihmisenä laskemaan jotain aikaisempia häälahjojani ja sen mukaan miettiä paljonko annan. Kuulostaa helkutin lapselliselta. Muut antaa mitä antaa ja minä taas annan mitä itse haluan.
Ei hyvä helvetti. Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Oletko ap aina ollut pikkumainen, lapsellinen ja kostonhaluinen vai tuliko sinusta sellainen vasta avioiduttuasi? Miten sinun häälahjasi ja siskon lahja liittyvät toisiinsa? Oletko kaikilla muillakin elämän osa-alueilla samanlainen menneeseen nojaava v*ttupää jonka pitää aina saada potut pottuina? Tiedätkö mitä on hetkessä eläminen?
Annat omantunnon mukaan. Jos olet pienituloinen annat sen 40€. Kaksi siistiä seteliä kirjekuoreen kortin kanssa. Itse sain kiireessä prisman infosta muistaakseni. Pyydä raha hyvissä ajoin.
Jos ette ole ite saaneet mahdottomia lahjaksi. Mutta jos tuntuu 40€ pieneltä summalta niin 50€ siisti seteli.
Lahjakortti rajoittaa ikävästi kortin saajaa, sitoo tiettyyn ostospaikkaan.
Nykyään ajatellaan käytännöllisesti. Liiallinen mielistely lahjoilla ei järkevää. Hääpari jos ei tunnu kovin rakkaalta tällähetkellä eivät tule ehkä jatkossakaan olemaan😜 . Moni on pahoittanut mielensä antaessaan isomman lahjan. Kun järjestetään häät niin morsiuspari itse kutsuu teidät juhlistamaan päiväänsä. Morsiuspari myös järjestelee itse rahoituksen juhlaansa. Jos morsiuspari on läheinen tunnet sen sielussas. Muuten olet vaan juhlan täytettä.😎
60-80€ riittäisi mun mielestä lahjan arvoksi aivan hyvin. Se on heidän pikkumaisuuttaan, jos ajattelevat sen olevan liian pieni.
Ja kimppalahjoista:kerran sovimme äitini ja parin sisaruksen kanssa, minkälainen ja -arvoinen lahja ostetaan yhden siskon tytölle. Minä tilasin lahjan netistä. Kun maksun aika tuli, muut ilmoittivat ottavansa osaa paljon pienemmällä summalla kuin aiemmin olivat luvanneet. Jouduin maksamaan huomattavasti enemmän kuin olin aikonut ja vähän liikaa varoihini nähden. Ja nuo summat oli alunperin 25-30€/lärvi...
Onko kohtuullista, että isoäiti antaa yhdelle lapsenlapselleen astiaston lahjaksi. Mitäs muut lapsenlapset sitten saa. Tälläinen kohtelu aina aiheuttaa kateutta niissä, jotka jäävät saamatta jotain erityistä isovanhemmiltaan perinnöksi. Tälläiset kipot myyntiin sopivasta summasta lapsenlapsille tai jaetaan osiin ja annetaan kaikille muistoksi.
Niinkuin tuossa edellä, että ei se astiasto nyt niin arvokas ole. Tuommoset kipot ja tavarat pitäis kivikkoon heittää.
Kohtele aina tasavertaisesti tai yritä ees.
Häälahjan, tai minkään muun lahjan arvoa ei edes mitata rahassa, vaan ystävyydestä ja rakkaudesta.
Aikoinaan sain häälahjaksi isoisoäidilleni kuluneen astiaston vanhemmilta ja olin siitä hyvin otettu ja mieleinen, vaikka sen rahallinen arvo ei ollut korkea, vaan lahja oli vain symboolinen ele ja liitti minut sukupolvien ketjuun. Toivon, että tuon saman astiaston voisin antaa aikanaan omalle tyttärelleni ja hän saisi kokea sen saman yhteenkuuluvuuden ja tunteen jo edesmenneiden ihmisten muistoista.