Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä vaistoan työkaverimiehen katseen vaikka metrien päästä tai selän takaa?
16.08.2016 |
Tuli mieleen tuosta toisesta työkaverimies-aloituksesta :)
Eli siis yhtäkkiä vaikka ruokalassa tunnen tarvetta nostaa katseni ja yllättäen (tai no ei se enää mikään varsinainen yllätys ole) monen pöydän päästä. Sama juttu tapahtuu kesken työni, olen siis vastaanotossa ja minut näkee kaikkialta, itse en niinkään ketään kun olen keskittynyt työhöni näyttöpäätteellä. Yhtäkkiä siis nostan katseeni ja eikös taas tuo mies ole tulossa jossain käytävällä, menee ohi selkäni takana tai vastaavaa?
Mistä tämä johtuu?
Kommentit (9)
Muutaman kerran oot sattumalta kattonu just kun sekin kattoo. No big deal. Se on varmaan monin verroin tuijottanu sua ja mitään et yleensä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran oot sattumalta kattonu just kun sekin kattoo. No big deal. Se on varmaan monin verroin tuijottanu sua ja mitään et yleensä huomaa.
Kyllä tätä tapahtuu useammin kuin muutaman kerran, sen verran että olen alkanut kiinnittää huomiota tällaiseen käytökseen, muiden kohdalla taas en ole huomannut samaa.
Olet ihastunut mieheen, joten kiinnität huomiosi näihin tilanteisiin. Noin se itsellänikin toimii. Toisen katsetta ei voi vaistota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ihastunut mieheen, joten kiinnität huomiosi näihin tilanteisiin. Noin se itsellänikin toimii. Toisen katsetta ei voi vaistota.
En kyllä lähtökohtaisesti ollut mutta kieltämättä tällainen katseiden vaihtaminen on alkanut vaivaamaan. Sitä en siis tee kenenkään muun työkaverin kanssa. Ja mulla on kymmeniä työkavereita, siis ihmisiä jotka voisivat käyttäytyä samalla tavalla kuin tämä yksi (jäädä katseesta kiinni).
Eihän ap ole tunnistanut katsetta vaan ohikävelyn. Työkaverin kävelyääni on siis tunnistettava.
Onko seuraava ap:n virke (tjsp) muistakin ei-aivan-järjellinen? "Eli siis yhtäkkiä vaikka ruokalassa tunnen tarvetta nostaa katseni ja yllättäen (tai no ei se enää mikään varsinainen yllätys ole) monen pöydän päästä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän ap ole tunnistanut katsetta vaan ohikävelyn. Työkaverin kävelyääni on siis tunnistettava.
Onko seuraava ap:n virke (tjsp) muistakin ei-aivan-järjellinen? "Eli siis yhtäkkiä vaikka ruokalassa tunnen tarvetta nostaa katseni ja yllättäen (tai no ei se enää mikään varsinainen yllätys ole) monen pöydän päästä."
En kuule lähestymistä, siinäpä se. Ohitse kulkee vähän väliä ihmisiä edes takaisin enkä kiinnitä näihin mitään huomiota. Ja siis tuosta virkkeestä vielä mitä ihmettelit, tarkoitin tällä ettei enää ole yllätys, että tämä on tapahtunut jo niin monta kertaa (eli yhtäkkiä tunnen tarvetta kohottaa pääni ruoasta tai katsoa ruokaseurasta sivuun ja katseen suunnalla onkin tämä tietty mies katsomassa minua kohti vaikka ensin en olisi kiinnittänyt mitään huomiota muihin ruokailijoihin).
Hei vastatkaa nyt jotain! Onko jollakulla ollut samaa? Mitä sitten tapahtui?