Hei Mummot, voiko mummoutumiseen valmistautua, ja jos voi, niin miten?

Kyllä musiikkiharrastus korvaa hyvinkin käsitöiden teon. Ole lapselle juuri sellainen mummo kuin itse olet, ottaen toki huomioon lapsen vanhemmat, niin olet paras mummo!  Onnea tulevaan!

Oi kiitos kannustuksestasi ykköskommentoija aloitukseeni. 

Ajattelin myös niin, että onneksi toinen isoäidiksi tuleva on todellakin käsityön harrastaja, ja varmasti tulee vauva saamaan omatekemiä nuttuja jne. 

Ei sen puoleen oma äitini on kautta aikain ollut taitava kutomaan jne.  Ja mikä tärkeintä, onnekseni olen säilyttänyt omien lasteni vauva-aikaiset heidän mummonsa kutomat nutut ja myssyt.

Ei siihen mitään kursseja tarvita. Saat vaavin syliin, niin siitä se taival alkaa:)

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen mitään kursseja tarvita. Saat vaavin syliin, niin siitä se taival alkaa:)

  :) Niinpä tietenkin, siitähän se taival vaavilla alkaa, mutta mummon osassa ajattelin musisointini ohella lukea satukirjoja paljon lapsenlapselleni; tietysti ei heti vauvaiässä, mutta sitten kun vauva kasvaa siihen ikään, että kuuntelee satuja ja tarinoita, ja ikätasonsa mukaisia.

Luin hyvin paljon omillekin lapsille silloin kun olivat pikkuisia, mutta piirtämistä olisi voinut ehkä enemmänkin harrastaa omien lasten kanssa yhdessä, mutta senkin taidon oppivat vallan hyvin sitten itsekseen ja päiväkerhoissa jne.  

Pelien pelaajamummelia minusta ei kyllä saa.  Hyvin harvoin omienkaan kanssa pelasin, mutta kuitenkin joitakin pelejä, kuten Afrikan tähteä ja MustaaPekkaa korteilla jne. , mutta palapelien kokoamisesta olen aina tykännyt itsekin, joten jos sitten niitä. 

Mutta kaikki aikanaan.....

Kyllä soita ja laula lapsenlapsellesi.ei tarvi töppösiä, eikä sukkia kutoa.Niitä saa kirppiksiltä ostaa tarpeen mukaan.Itse olen 52v.tullut mummuksi.On hienoa antaa aikaa,leikkiä ja pötkötellä välillä,siitä lapset tykkää,sekä ottaa mukaan arjen touhuihin,kuten ruuanlaittoon,siivoukseen ym:n.Mikä hienointa saa halia ja pusutella ja saa vilpitöntä vastarakkautta heti.Tämä on suuri mahdollisuus elää ja antaa heille ja heidän kauttaan aikaa ja rakkautta,jota vaille omat jäivät aikanaan,kun oli työ ,päiväkoti ym. kiirettä yksinhuoltajan arjessa.Nyt olen eläkkeellä ja minulla on 4 ihastuttavaa lastenlasta,tasavertaisia ,rakkaita.Ihana nauttia heidän kiintymyksestään,jonka he sanoin ja halauksin vilpittömästi osoittavat.

Ei tarvitse olla mikään stereotyyppinen mummu. En minäkään ole käsityöihminen, hienoa jos joku on, mutta ei se ole ainoa tapa olla mummu.

Tee niitä asioita lapsen lapsen kanssa, jotka on sulle luontevia. Menkää suunnistamaan, käykää konserteissa, menkää katsomaan korismatsia, käykää uimassa tai leipokaa pannukakkua tai käykää yhdessä hautausmaalla tai mitä tahansa muuta. Ei kukaan myöhemmin ajattele, että mummu ei koskaan kutonut mulle, jos muistaa, että mummu oli se, jonka kanssa mentiin sienimetsään tai se, joka kertoi aina satuja. Minusta pääasia on, että viettää aikaa lasten kanssa ja tutustuu heihin.

Aloittaja tulevaisuuden mummeli kiittää hyvistä vastineistanne, ja kaiken kaikkiaan olen mummon osassakin se mikä olen nytkin aito ja oma itseni, mutta yksi asia on mielessäni, mitä yritän hillitä, on joskus lipsahtelevat alatyylin tehostesanat, joita yritän kyllä välttää, ettei lapsenlapsi ainakaan mummoltaan niitä voimasanoja oppisi; sehän olis  vähän noloakin, jos lapsenlapseni puhumaan oppiessaan sanoisi, esmerkiksi "hitto" ja sitten toistaisi sitä itsekin ja kertoisi äidilleen ja isälleen, että " Mummelikin tano, että itto oikoon" :D

Mulla ei ole mitään tarvetta ryhtyä stereotypiamummoksi. Mä vien lapsia taidenäyttelyyn, konserttiin, leffaan, tanssitunnille ja vaikka punttisalille jos huvittaa. Ärsyttää muutenkin kaikki väkisin väännetyt roolit, jokainen olkoon ihan oma itsensä oli ikä tai elämäntilanne mikä tahansa. Ikää 55 vuotta, 2 lastenlasta.

Mummo voi ihan vaan omalla kokemuksellaan ja persoonallaan olla ovi laajempaan elämään. Oma täysi-ikäinen poikani, jota elämä on kolhinut aika lailla, kokee mummolansa maalla olevan rauhallinen paikka, siellä on tilaa myös miettiä  asioita. Vanha mutta toimelias mummonsa näyttää miten rauhallisestikin eläen saa sittenkin elämästä enemmän irti. Siellä ovat ruoka-ajat kohdallaan ja siellä mummon hoivissa tehdään kunnon kotiruokaa ja lämmitetään sauna puilla. Siellä on eläimiä ja erikoisia kylän ihmisiä. Mummo myös ymmärtää hänenkin asioitaan paremmin kuin muut, koska mummo osaa ottaa etäisyyttä asioihin. Näin hän itse sanoi. Onneksi on mummoja.

Älä ap välitä, en minäkään hallitse käsitöitä, en tosin musiikkiakaan. Laulan kyllä, todennäköisesti epävireisesti, koska kuulen usein "mummi, älä laula":)  Valmistamani ruokakin on toisinaan hyvää, toisinaan pahaa.

Esikoislapsenlapsesta muodostuu helposti isovanhempien suosikki, elleivät isovanhemmat tietoisesti pyri toimimaan tasapuolisesti. Vähän sama juttu kuin omienkin kanssa.

Lapsenlapset ovat tulleet meille mielellään, kenties siksi, että olemme heidän kanssaan tietoisesti läsnä. Huumorista lapset tykkäävät ja ymmärtävät sitä hämmästyttävän hyvin melko pienestä saakka.

Kenties tärkein asia, jota minä olen tarjonnut, on aika, kuunteleminen. Olen myös pyrkinyt kehittämään lastenlasten mielikuvitusta eri tavoin, lukemalla, tekemällä esityksiä, keksimällä tarinoita  ja hulluttelemalla eri tavoin. Olen siis oma itseni. Lapset kyllä tunnistavat aitouden ja myös teeskentelyn.

Emme ole kuitenkaan sortuneet siihen, että unohtaisimme kasvatusvastuun. Meidän tehtävämme isovanhempina on tukea lastenlasten omia vanhempia heidän kasvatustavoitteissaan, joten noudatamme heidän kanssaan samanlaista loogista linjaa. 

Ai että tykkään tästä mummona olemisesta. Saan siitä valtavaa iloa.  Tervetuloa joukkoon ap!

Kymppi-viestin kirjoittajalle iso kiitos!

Aloittaja