Pelottavimmat kohtaamiset tuntemattomien kanssa
Itse olin noin 15-vuotiaana lenkkeilemässä ja kiersin pienen, valaisemattoman metsätien kautta koska muuten olisin joutunut kiertämään useita kilometrejä. Yhtäkkiä noin kymmenen metrin päästä metsästä kuului todella voimakasta miehen karjuntaa ja näin väläyksen valoa, ilmeisimmin taskulampusta. Säikähdyksestä lähdin pinkomaan kovempaa kuin koskaan ja kuulin kuinka takaani metsästä kuului ensin rymyämistä ja sutten juoksuaskelia. Mies vielä huuai todella kovaan ääneen "odota horo nyt saatana". Onneksi pääsin kohta valaistulle ja vilkkaasti liikennöidylle tielle ja juoksin suoraan kotiin.
Kirjoitettuna tämä ei ehkä kuulosta niin pahalta, mutta alle 50-kiloisena ysiluokkalaisena kokemus oli todella kammottava.
Kommentit (18)
Tänään sienessä oli tosi lähellä etten olis kolauttanut päätäni toiseen kyykkijäsienestäjään. Kolme tuntia ihan erakkona mettässä, sit yhtäkkiä siinä joku tulee melkeen syliin.
Kaksi kertaa on yritetty minut viedä väkisin, ensimmäisellä kerralla kaksi aikuista miestä (ainakin toinen suomalainen) ja toinen kerta parikymppisenä, silloin yksi aikuinen suomalainen mies jolla oli jokin vamma. En halua muistella niitä, mutta antoi ymmärrystä miten äkkiä tilanne käy, miten nopeasti ja voimakkaasti pitää itse reagoida. Ja näille tyypeille en antanut ymmärtää yhtään mitään ennen tapahtumia. Molemmilla kerroilla tuli puskista.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa on yritetty minut viedä väkisin, ensimmäisellä kerralla kaksi aikuista miestä (ainakin toinen suomalainen) ja toinen kerta parikymppisenä, silloin yksi aikuinen suomalainen mies jolla oli jokin vamma. En halua muistella niitä, mutta antoi ymmärrystä miten äkkiä tilanne käy, miten nopeasti ja voimakkaasti pitää itse reagoida. Ja näille tyypeille en antanut ymmärtää yhtään mitään ennen tapahtumia. Molemmilla kerroilla tuli puskista.
Viedä minne? Avaruusalukseen?
Puhelinluetteloiden aikaan läähätyspuhelu, jossa mies hoki nimeäni ja veti käteensä. Pelästyin niin, että soitin poliisillekin. Se oli niin pelottavan tuntuista.
Vierailija kirjoitti:
Puhelinluetteloiden aikaan läähätyspuhelu, jossa mies hoki nimeäni ja veti käteensä. Pelästyin niin, että soitin poliisillekin. Se oli niin pelottavan tuntuista.
Kuulostiko se läähätys samalta kuten tuossa biisin alussa?
Minut on myös kerran yritetty viedä väkisin, en tosiaankaan tiedä minne. Valoisaan aikaan alkuillasta vielä, onneksi pääsin karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kertaa on yritetty minut viedä väkisin, ensimmäisellä kerralla kaksi aikuista miestä (ainakin toinen suomalainen) ja toinen kerta parikymppisenä, silloin yksi aikuinen suomalainen mies jolla oli jokin vamma. En halua muistella niitä, mutta antoi ymmärrystä miten äkkiä tilanne käy, miten nopeasti ja voimakkaasti pitää itse reagoida. Ja näille tyypeille en antanut ymmärtää yhtään mitään ennen tapahtumia. Molemmilla kerroilla tuli puskista.
Viedä minne? Avaruusalukseen?
Meinaatko että siinä tilanteessa olisi pitänyt vielä kysellä mihin ovat viemässä?
Vierailija kirjoitti:
Puhelinluetteloiden aikaan läähätyspuhelu, jossa mies hoki nimeäni ja veti käteensä. Pelästyin niin, että soitin poliisillekin. Se oli niin pelottavan tuntuista.
Mistä tiesit että veti käteensä?
Ei varmasti näin kirjoitettuna kuulosta pelottavalta, mutta silloin itse pelästyin ihan kunnolla.
Jaoin siis 18-vuotiaana yöaikaan sanomalehtiä autolla. Olin pysähtynyt erään talon kohdalle ja hypännyt autosta ulos, kun postilaatikko oli sen verran vaikeassa paikassa. Mun kohdalleni sitten tuli hieman humalassa oleva nuori mies. Pysähtyi ja alkoi juttelemaan. Kyseli siinä sitten, voisiko hän hypätä kyytiin, jos vaikka voisin heittää hänet kotiin. Olin aivan kauhuissani, sillä en tuossa iässä ollut vielä sen suuremmin ollut tekemisissä humalassa olevien ihmisten kanssa. Kauhuissani siinä änkytin, että mulla on kyllä tuossa penkillä iso kasa lehtiä, että ei siihen oikein mahdu. Onneksi mies tämän ymmärsi. Kehui siinä vielä mun ulkonäköäni ja sen jälkeen jatkoi matkaansa. Nykyään tuommoinen tuskin enää tuntuisi missään, mutta tuohon aikaan olin vielä ihan äärettömän arka ja pelkäsin joka paikassa mahdollisia raiskaajia sun muita.
Onneksi ei ole mitään tuon pelottavampaa koskaan tapahtunut.
Muistan kun ala-asteikäisenä oltiin kaverin kanssa käymässä tämän kaverin sukulaisella, joka asui korkeassa kerrostalossa. Samaan aikaan meidän kanssa hissiin tuli mies, josta tuli todella kauhea fiilis. Mies ei sanonut tai tehnyt mitään, mutta muistan sen katseen ja se oli puistattava. Tapahtumasta on jo reilusti yli 10 vuotta aikaa, mutta muistan sen silt elävästii. Olin ihan varma, että tuo tyyppi tappaa meidät sinne hissiin. Onneksi ei.
Nää on kaikki ollut jotain mamuja, eiks niin! Mä tiesin sen!!!
Opiskelin yliopistossa, joka sijaitsi lähellä kaupungin keskustaa. Minulla oli vapaata muutama tunti keskipäivällä. Luennot jatkuivat iltapäivällä.
Kävelin keskustaan johtavaa lyhyttä siltaa. Vastaan käveli mies jolla oli epätavallisen siisti ja laadukas villakangastakki.
Pysähtyi kohdalleni ja pyysi tupakkaa. Valehtelin että en polta.
Mies sanoi että ei se haittaa. Annatko rahaa. Ojensi kämmenensä missä oli reikä. Sellainen nykyisen euron kokoinen.
Kävelin illalla kotiin ystävältäni. Vähän syrjäisemmällä tiellä näin, että joku mies kävelee vastaan. Kohdatessamme laski housut nilkkoihin ja alkoi runkkaamaan. Käänsin katseeni pois ja jatkoin nopeasti matkaa ja mies lähti seuraamaan edelleen runkaten. Huusin ja lähdin juoksemaan jolloin mies säihkähti ja juoksee itse pois. Säikähdin tilannetta aivan älyttömästi ja myöhemmin mietin, että oli onni että mies halusi vain runkata eikä raiskannut.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin yliopistossa, joka sijaitsi lähellä kaupungin keskustaa. Minulla oli vapaata muutama tunti keskipäivällä. Luennot jatkuivat iltapäivällä.
Kävelin keskustaan johtavaa lyhyttä siltaa. Vastaan käveli mies jolla oli epätavallisen siisti ja laadukas villakangastakki.
Pysähtyi kohdalleni ja pyysi tupakkaa. Valehtelin että en polta.
Mies sanoi että ei se haittaa. Annatko rahaa. Ojensi kämmenensä missä oli reikä. Sellainen nykyisen euron kokoinen.
Hyi.
Olin jotain 11-vuotias, asuttiin kerrostalossa. Tulin rappukäytävään ja näin hissin luona yhden meidän talossa asuvan aikuisen miehen, ihmettelin kun se oli paljain jaloin, moikkasin ja painoin hissiä, ihmettelin sitäkin että miksiköhän se itse seisoi siinä eikä kuitenkaan näyttänyt odottavan hissiä. Menin hissiin ja se tuli mun perässä, sanoi "Anteeksi" Ja laittoi käden housuihinsa ja oli siinä ottamassa kalua esille, juoksin salamannopeasti sen ohi, ei onneksi kumpikaan oltu painettu nappulaa, se asui yhdeksännessä ja mä seiskassa :D
Juoksin ulos ja itku kurkussa piilottelin talon lähettyvillä ja odotin että joku aikuinen menisi sisälle että pääsisin samaa matkaa. Joitakin päiviä ton jälkeen tää samainen naapuri näytti k*rpäänsä mun äidille joka oli rattaiden kanssa hississä. Tosta jäi sellainen pelko että en enää kulkenut koskaan yksin ulos, tai sisään, jonkun oli aina pakko saattaa mut.
Vierailija kirjoitti:
Olin jotain 11-vuotias, asuttiin kerrostalossa. Tulin rappukäytävään ja näin hissin luona yhden meidän talossa asuvan aikuisen miehen, ihmettelin kun se oli paljain jaloin, moikkasin ja painoin hissiä, ihmettelin sitäkin että miksiköhän se itse seisoi siinä eikä kuitenkaan näyttänyt odottavan hissiä. Menin hissiin ja se tuli mun perässä, sanoi "Anteeksi" Ja laittoi käden housuihinsa ja oli siinä ottamassa kalua esille, juoksin salamannopeasti sen ohi, ei onneksi kumpikaan oltu painettu nappulaa, se asui yhdeksännessä ja mä seiskassa :D
Juoksin ulos ja itku kurkussa piilottelin talon lähettyvillä ja odotin että joku aikuinen menisi sisälle että pääsisin samaa matkaa. Joitakin päiviä ton jälkeen tää samainen naapuri näytti k*rpäänsä mun äidille joka oli rattaiden kanssa hississä. Tosta jäi sellainen pelko että en enää kulkenut koskaan yksin ulos, tai sisään, jonkun oli aina pakko saattaa mut.
Melkoista meininkiä. Kyrpää esitellään lapsille ja aikuisille, eikä kukaan puutu tilanteeseen?
Joskus nuorena oltiin yhden ystävän kanssa Tallinnassa Mustamäen torilla. Sieltä poislähtiessämme meitä alkoi seuraamaan kaksi naamioasuihin pukeutunutta miestä. Toinen oli joku pelle ja toinen sellainen harlekiini. Ne katos aina välillä johonkin ja pomppas sitten yht´äkkiä ihmisjoukosta meidän eteen. Ihan tahallisesti siis pelottelivat. Tulivat vielä samaan bussiinkiin, mutta sinne tunki onneksi sitten niin paljon muutakin porukkaa, ettei jouduttu niiden viereen.
Tämän reissun jälkeen ymmärsin, miksi jotkut pelkää pellejä.
Olin parikymppinen, bilettämässä kavereitten kanssa. Köveltiin kaupungissa, oltiin menossa johonkin baariin. Vastaan tuli nuori mies joka alkoi juttusille, oli ensin ihan mukava. En mielestäni tehnyt tai sanonut mitään ns. väärin kun hän yhtäkkiä kiersi taakseni ja otti kurkustani kovan kuristusotteen. En saanut henkeä ja olin ihan paniikissa, kaverini tuli väliin ja yritti irrottaa otetta. Olin jo menettämässä tajuntani kun se päästi irti. Tilanteen pelottavuus iski vasta jälkeenpäin, tekijää ei tavoitettu.