Enempää en voi tehdä?

Elin jonkin aikaa suhteessa kuvottavan miehen kanssa. Mies on alakoululaisen yksinhuoltaja. Välitöntä vaaraa lapsella ei ole.

Mies on juoppo, alkoholisti, mies, joka ei pysty olemaan juomatta. Muutenkin hän on aivan jotain käsittämättömän ällöttävää, mutta tuo, että elämä pyörii ainoastaan juomisen ympärillä on se, mikä haittaa lasta. Juopuneen aikuisen käytös, kamalat puheet, hallitsematon voimankäyttö, lapsen yövalvottaminen, rahan laittaminen ennemmin juomaan kuin ruokaan... Huoleni on aidosti suuri. Pieniä tapahtumia, asioita, lauseita, jotka jälkeenpäin puistattaa - ei lapsen elämä saisi olla sellaista.

Lähtiessäni heidän luotaan tein lastensuojeluilmoituksen sossuun, kerroin, että siellä on taas lapsi kaksistaan päivittäin juovan isänsä kanssa. Samalla kerroin huoleni myös lapsen tädille ja äidille. Sossun ilmoitus on kuulemma painettu villaisella, koska tekijänä on ollut "kostonhimoinen suuttunut exä". Täti jakoi huoleni ja tiesi todellisuuden. Äiti kertoi, että oli luullut asioiden olevan toisella tavalla ja kiitteli.

Mikään ei ole muuttunut parempaan.

Nyt vasta kuulin toiselta ulkopuoliselta henkilöltä, että lapsi oirehtii entistä pahemmin. Tekee itselleen fyysistä väkivaltaa, puhuu itsensä vahingoittamisesta jatkuvasti, varastelee... Tätä ei vielä minun aikanani ollut.

Kuultuani näistä tein saman tien uuden lastensuojeluilmoituksen lapsesta. Henkilö, jolta kuulin, ei todennäköisesti itse uskalla tehdä, vaikka pyysin häntäkin tekemään. Hän pelkää miehen kostoa. Minä en pelkää. En pelkää, vaikka tiedän, että ne ovat kauheuksia, miten hän voi kostoksi tehdä.
Minähän en voi tietää varmuudella, että pitävätkö nuo kuulemani asiat paikkaansa, mutta eihän se olekaan minun tehtäväni selvittää vaan nimenomaan kertoa asia taholle, jonka tehtävä se on?

Mietin vain, että en ilmeisesti enää muuta voi tehdä? Mies on estänyt minua olemasta yhteydessä lapseen enkä halua kiellon rikkomisella aiheuttaa lapselle yhtään enempää harmia. Niin mielelläni juttelisin, välittäisin, olisin. Sille samaiselle tädille kertomista harkitsen kyllä. Tiedän, että hän on normaali välittävä ihminen kyllä, mutta eipä hänkään näytä mitään voivan tehdä lapsen avuksi. Toivoisin vain, että lapsi saisi elämäänsä pysyvästi edes yhden turvallisen aikuisen ihmisen, jolle hän voi puhua ja johon hän voi luottaa ja turvata.

:(