Poika, jolla edessään masentava tulevaisuus
Millä ihmeellä takoa 12-vuotiaan päähän että täytyy tehdä työtä, kestää epämielyttäviä hetkiä ja asioita jne. Haluaa vain pelata kavereiden kanssa kännykällä ja/tai katsoa youtube-videoita ja syödä mässyä. Mikään muu ei kiinnosta. Tähän asti on pakotettu siihen että yksi liikuntaharrastus täytyy olla. On saanut kokeilla ihan kaikkea muuta paitsi jääkiekkoa, johon meillä ei ollut mahdollisuuksia kuskata. Ei innostu eikä kiinnosta. Ei joukkue- eikä yksilölajit. Ei paini, karate eikä tennis eikä tanssi. Ei niin mikään. Ei partio, ei kuvataidekoulu, ei musiikki. EI NIIN MIKÄÄN! Koulussa tasaisen 7-8:n oppilas silkkaa laiskuuttaan. Ei motivoidu rahalla/lahjonnalla. Ei tee mitään mikä ei kiinnosta oikeasti ja vain videot kiinnostaa. (mm. Pokemon Go oli "ihan tyhmä" heti alusta)
Tekisi mieli lähettää Kalkuttan slummeihin pariksi vuodeksi; jos vaikka oppisi jotain. Tällä menolla pojasta ei ikinä tule mitään muuta kuin surkea kotinörtti. Millä kääntää kelkka? Positiivisella tai negatiivisella palautteella ihan sama tulos. ARGHHHHH
Kommentit (19)
Poika on jo huomannut että jännämiehet ne naiset vie, joten tuollaiset työ-/opiskelujutut ei ole järkevää ajankäyttöä
Ehkä tuo on vain ihan normaalia teini-ikään liityvää saamattomuutta. Oma poika nyt 16 v ja aloitti just lukion, mutta 8 ja 9lk ajan kuulosti ihan pojaltasi. Nyt on taas ihan reipas nuori mies. Antaa teinin olla rauhassa ja löhötä, kyllä se menee ohi ja pahimmillaan jos vaaditte nyt niin kääntyy vain päinvastoin. Mun mielestä nuori tavitsee tuossa kohtaa tukea ja ymmärrystä.
Jos hän ei ole läski, niin en näe tuossa mitään ongelmaa. Silloin hän ei voi olla liian laiska.
Minun keskiarvoni oli peruskoulussa aina välillä 7,8 - 8,2 ja lukiossa se laski seiskaan pelkästään lukuaineita katsoessa; muiden aineiden kanssa oli vielä huonompi. Koulussa on niin paljon turhia aineita ja turhia tunteja, ettei siihen kannata panostaa vapaa-ajan kustannuksella kuin sen verran, että aivot pysyvät vireinä ja keskiarvo oman alueen lukioiden pääsyrajojen yläpuolella.
Liikunta ei minua kiinnostanut siitä syystä, että peruskoulussa oli niin surkeat opettajat ja huono valikoima aktiviteetteja.
Unohdin tosin mainita, että valmistuin yliopistosta it-alalle ja olen surkea kotinörtti. Lukiossa keskiarvo laski, koska pummasin tunneilta voidakseni olla tietokoneella enemmän. Neitsyyskin meni vasta vähän alle 30-vuotiaana.
Ihmisen normaali olotila kunnes se painetaan kapitalismin haluamaan muottiin. Poikasi on selvästi suuri sielu.
Olisko joku elektroniikka-sähköpuolen hommat? Tietokoneiden purkaminen, kokoaminen, asentaminen?
Mies on pelannut nuoruudessaan jotain tietokonepeliä ja hänen englanninkielentaitonsa on sieltä peräisin (oli tekstipohjainen tietokonepeli). Lisäksi on nuorena purkanut kaikenlaisia radioita, tietokoneita, koneita ja laitteita ja on nyt sähkömies.
Mikäs on pojan "miehenmalli"?
Paljonko hän viettää aikansa eri ruutujen ääressä? Neuvoisin lähestymään asiaa sitä kautta, että häneltä yksinkertaisesti vähennetään mahdollisuuksia tuijottaa puhelimen/tietokoneen/tabletin/television ruutua. Ja tämä nykyajan yletön ruutuaika ei muuten ole mikään "läskien", vaan ihan kaikkien lasten ongelma.
Ette anna mässyä, kännyä, nettiä, muita ruutuja, simple. Problem solved. Itsehän te mahdollistatte tuollaisen elämäntavan.
Vaikea homma saada tuon ikäinen innostumaan muuten kuin omasta halusta. Saman ikäinen poika jolla äly riittäisi huomattavasti enempään mitä tekee. Pelaaminen on se mitä haluaa eikä mikään muu kiinnosta. Tuon ikäinen kun ei ole enää niin pieni niin en ala pakottamaan kun sillä saa varmuudella inhon lajiin kuin lajiin.
Eikä se pelaaminen ole lopulta niin pahasta. Jos omassa nuoruudessa olisi ollut samalla tavalla pelejä kuin nyt et moittisi ollenkaan. Mailma muuttuu ja yksi varma merkki vanhuudesta on lasten/nuorison haukkuminen. Pelit pelityypistä riippuen kehittää taitoja. Joissakin ratkaisee reaktionopeus ja toisissa äly.
Meillä poika on matkinut minulta huokaisun kun pitää käydä auttamassa joku vaikean pelikohdan yli. Paras minkä on oppinut ettei epäonnistumisesta hyödytä raivota vaan yrittää uudestaan. Muutaman kerran lähti pelikone komeroon kun ei osannut suhtautua epäonnistumiseen. Nykyään ei lennä ohjain, kuuluu vain mutinaa että ärrin murrin ja perkelekkin saattaa kuulua.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea homma saada tuon ikäinen innostumaan muuten kuin omasta halusta. Saman ikäinen poika jolla äly riittäisi huomattavasti enempään mitä tekee. Pelaaminen on se mitä haluaa eikä mikään muu kiinnosta. Tuon ikäinen kun ei ole enää niin pieni niin en ala pakottamaan kun sillä saa varmuudella inhon lajiin kuin lajiin.
Eikä se pelaaminen ole lopulta niin pahasta. Jos omassa nuoruudessa olisi ollut samalla tavalla pelejä kuin nyt et moittisi ollenkaan. Mailma muuttuu ja yksi varma merkki vanhuudesta on lasten/nuorison haukkuminen. Pelit pelityypistä riippuen kehittää taitoja. Joissakin ratkaisee reaktionopeus ja toisissa äly.
Meillä poika on matkinut minulta huokaisun kun pitää käydä auttamassa joku vaikean pelikohdan yli. Paras minkä on oppinut ettei epäonnistumisesta hyödytä raivota vaan yrittää uudestaan. Muutaman kerran lähti pelikone komeroon kun ei osannut suhtautua epäonnistumiseen. Nykyään ei lennä ohjain, kuuluu vain mutinaa että ärrin murrin ja perkelekkin saattaa kuulua.
Positiivista on se, että pelaamisesta on tullut aikaisempaa fyysisempää (esim. Pokemon go), ja pelaaminen vaatii jonkinlaista fyysistä aktiivisuutta. Muuten on ihan perusteltua rajoittaa lapsen pelaamista, ja tähän ollaan herätty ihan terveydelliselläkin tasolla: lasten liikkuminen on vähentynyt, kun taas ruutuaika on kasvanut, joka vielä lisää passiivisuutta ja vähäistä kehonkäyttöä = tämä tulee olemaan yhteiskunnalle pidemmän päälle kallista. Eli ei tämä ole pelkästään sitä perushuokailua "vetelistä nykynuorista", vaan ihan konkreettinen havainto siitä, että nykylapset eivät enää todellakaan liiku sillä tavalla, mitä kenties me itse kukin olemme liikkuneet (liikkuneet enemmän pyörällä tai jalan, harrastaneet enemmän ulkoleikkejä...).
Tulee mieleen Alfred J Kwakista se pätkä kun kuningas käskee prinssiäkin tulemaan oikeudenkäyntiin velvollisuudesta mutta poika vaan pelaa ja kiinnostaisi ryhtyä isona "avaruusrosvoksi" eikä kuninkaaksi. Sitten kun vallanvaihdon aika koittaa niin prinssi paljastuukin historian surkeimmaksi kuninkaaksi kun ei nuorena kiinnostanut politiikka ja sen semmoiset paskan vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Ette anna mässyä, kännyä, nettiä, muita ruutuja, simple. Problem solved. Itsehän te mahdollistatte tuollaisen elämäntavan.
Ja miten tämä käytännössä toteutetaan? Kielletään myös kavereille meno siinä sivussa ja mitä lapsi sitten tekee? Makaa sängyssään tekemättä mitään kaiken ajan koulun ulkopuolella.
Joku kysyi mitä vikaa on 7-8 numeroissa; ei mitään jos tekisi kaikkensa ja yrittäisi ja sitten saisi sen 7-8. Mutta kun ei tee mitään ja vetelee koulun vasemmalla kantapäällään. (= ei mitään yritystä missään aineessa) Kotitehtävä kirjoita sivun mittainen aine kesästäsi ja lopputulema: "Kesäloma alkoi. Uin ja kävin mökillä. Siellä oli tylsää. Loma loppui." Eikä muka mitään muuat kirjoitettavaa ollut eikä tapahtunut ja kaikki oli tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette anna mässyä, kännyä, nettiä, muita ruutuja, simple. Problem solved. Itsehän te mahdollistatte tuollaisen elämäntavan.
Ja miten tämä käytännössä toteutetaan? Kielletään myös kavereille meno siinä sivussa ja mitä lapsi sitten tekee? Makaa sängyssään tekemättä mitään kaiken ajan koulun ulkopuolella.
Joku kysyi mitä vikaa on 7-8 numeroissa; ei mitään jos tekisi kaikkensa ja yrittäisi ja sitten saisi sen 7-8. Mutta kun ei tee mitään ja vetelee koulun vasemmalla kantapäällään. (= ei mitään yritystä missään aineessa) Kotitehtävä kirjoita sivun mittainen aine kesästäsi ja lopputulema: "Kesäloma alkoi. Uin ja kävin mökillä. Siellä oli tylsää. Loma loppui." Eikä muka mitään muuat kirjoitettavaa ollut eikä tapahtunut ja kaikki oli tylsää.
Varmaan joka lapsen ja teinin elämässä on tämä "kaikki on tyhmää" vaihe. :) Eli uskon kyllä, ettei poikasi jää siihen elämänvaiheeseen, että kaikki on tyhmää, pahaa, tylsää, ikävää, ja se oikea Elämä tapahtuu somessa kavereiden kanssa.
Mutta varmasti tuohon ruutuaikaan on mahdollista tehdä fiilauksia, joskus ankariakin sellaisia, jos tarve on. Aikuisillekin tekee esimerkiksi hyvää se, että puhelin/tabletti/tietokone yksinkertaisesti laitetaan kokonaan pois kätten ulottuvilta kello kymmenen (tai yhdeksän) jälkeen. Tai että ruokapöydässä (olipa sitten aamulapa/lounas/päivällinen...) ei puhelinta yksinkertaisesti näpytellä. Tai vietetään perheenä sellaista aikaa, johon yksinkertaisesti somettaminen ei sovi (pyöräily, uiminen, koiran lenkitys, pihatyöt...). Siihen toki on vaikeata vaikuttaa, millaiset säännöt kaverin kotona on puhelimenkäytön suhteen, mutta jos välit ovat ystäväperheen kanssa hyvät, voihan tästäkin asiasta keskustella hyvässä hengessä.
Jep, kone ja kännykkä menee kiinni klo22 (kännykkä vielä vanhempien makuuhuoneeseen) mutta isompana ongelmana koen sen, ettei mikään harrastus kiinnosta. Tiedän että kunnon ja kehityksen kannalta pitäisi liikkua pari tuntia päivässä ja se ei tosiaankaan onnistu ilman pakottamista. Koulumatkaa vain kilometrin verran joten sillä ei saa liikuntatarvetta täyteen . Kun olisi edes JOKU intohimo tai kiinnostus! (muu kuin ne videot ja niille räkättäminen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette anna mässyä, kännyä, nettiä, muita ruutuja, simple. Problem solved. Itsehän te mahdollistatte tuollaisen elämäntavan.
Ja miten tämä käytännössä toteutetaan? Kielletään myös kavereille meno siinä sivussa ja mitä lapsi sitten tekee? Makaa sängyssään tekemättä mitään kaiken ajan koulun ulkopuolella.
Joku kysyi mitä vikaa on 7-8 numeroissa; ei mitään jos tekisi kaikkensa ja yrittäisi ja sitten saisi sen 7-8. Mutta kun ei tee mitään ja vetelee koulun vasemmalla kantapäällään. (= ei mitään yritystä missään aineessa) Kotitehtävä kirjoita sivun mittainen aine kesästäsi ja lopputulema: "Kesäloma alkoi. Uin ja kävin mökillä. Siellä oli tylsää. Loma loppui." Eikä muka mitään muuat kirjoitettavaa ollut eikä tapahtunut ja kaikki oli tylsää.
Ainekirjoitus oli ala-asteella pahinta, suorastaan kidutusta. Mitä kirjoittaa jos ei keksi mitään kirjoitettavaa?
12-vuotias nyt on vielä ihan lapsi. Turha maalata synkkiä tulevaisuudenkuvia tuon ikäiselle pojalle. 7-8 numerot on ihan ookoo. Kyllä se opiskelumotivaatio sieltä tulee jos on tullakseen.
Samaistun penskaan, itse istuin kesälomat frendejen kans kotona pelaillen xboxsia ja mikään muu ei kiinnostanut ja muut asiat oli tyhmiä ja turhaa mut ylä-asteen jälkeen löysin oman juttuni ja aloin laulamaan, nykyisin laulan bändissä ja soitan kitaraa, pianoa ja huuliharppua. Älä painosta, kylläse oma juttu löytyy aikanaan.
Ongelma on kyllä ihan todellinen ja tunnistettava. Oman lapsuuden aikana arkiliikunta tuli ihan omaehtoisesti ja huomaamatta. Uimista, pyöräilyä ja yleistä riekkumista ei osannut pitää harrastuksena. Älä kuitenkaan ole pojallesi vihainen, kun hän ei ole löytänyt intohimon kipinää mihinkään harrastukseen, eihän se tosiaankaan syty pakottamalla. Jos käytte niitä liikuntalajeja läpi poissulkumenetelmällä. Mikä niissä aiemmissa harrastuksissa oli tylsää? Jos sen perusteella löytyy vielä jotain erilaista.
Jos ei mitään löydy, kokeilkaa shokkivieroitusta: kännykät ja tietokoneet pois viikonlopuksi ja keksikää yhdessä yhteistä tekemistä. Siitä voisi saada vihjeitä mikä tekeminen voisi kiinnostaa virtuaalimaailman ulkopuolella.
Kysy pojalta, mikä niissä videoissa sitten kiinnostaa. Jos kuvaaminen tai editointi vaikka kiinnostaisi poikaa.