En päässyt kouluun, ei ole töitä, eikä ystäviä, eikä varaa harrastukseen.

Ota yhteys lapsuudenaikaisiin ystäviisi tai serkkuihin kerro tilanteesi ja elvytä suhteita. Veri on vettä sakeampaa. Sitten keskity oikein dumppaamaan kämpästäsi kaikki turha saat energiaa. Sitten ala kohentaa kirpikseltä sisustustasi ja vieraspetiä. Ala kokkaamaan superhalpiksilla kaverillesi jonka tapaat. Mutta äkä kutsu ketä vaan suojele itseäsi, harmi kun en voi olla ystäväsi vai suunnilleen missä päin asustat/ ikä jne? Ei sitä tiedä.

Yritä kestää, se on varmasti tilapäistä. Tsemppiä ❤

Mihin kouluun hait? Onhan syksyllä AMK-haut tulossa.

Yksinäisyys on pahinta. Itse kestin sairastumisen, työttömyyden, rahaongelmat ja jopa parisuhteen loppumisen... Mutta se kun viimeinen ystäväni katosi, niin silloin lähti kaikki elämänilo ja halusin vain nukkua aamusta iltaan. Nyt onneksi menee jo vähän paremmin.

Harrastajateatteriin mukaan. Ei lopu puuha ja hauskaa on!

Jos hait yliopistoon niin sulla on syksy aikaa hengähtää ja taas vuodenvaihteesaa aloittaa uusi luku-urakka. Jos taas hait AMK:n niin kenties syksyllä on taas hakuja? Harrastaa voi myös melko edullisestikin, kaupungilla on mm. monia mahdollisuuksia. Riippuen tietysti missä asut. Voisitko saada jostakin vaikka osa-aikatyötä, sääatää rahaa ja ottaa tavoitteeksi lähteä vaikka muutaman kuukauden päästä reissuun? Nykyaikana on myös helppo tavata uusia ihmisiä, kun laittaa nettiin ilmoituksen tai vastaa itse jonkun ilmoitukseen.

Lenkkarit jalkaan ja monen lenkkipolun varrella on kuntolaitteita.

Ala metsästämään Pokemoneja. Et jumitu neljän seinän sisälle ja tutustut parhaimmillaan uusiin ihmisiin.

Mene mukaan vapaaehtoistyöhön? Voit saada siitä jopa kokemusta jota hyödyntää työnhaussa

Asutko Helsingin suunnalla? Mä voin lähtee joku päivä kaffelle! :)

missä asut

Lue pääsykokeisiin, koita hakea töitä.

Vierailija kirjoitti:

Harrastajateatteriin mukaan. Ei lopu puuha ja hauskaa on!

Mistä sellaisia löytää? Pääseekö kuka vaan mukaan toimintaan?

mene työkokeiluun niin saat rutiinia. joku paikka mikä on sulle kiva. katso mitä työvoimapoliittisia koulutuksia on alueellasi. sano itsepintaisesti työkkärin tätillesi että haluat jonnekin. ne ei kestä kun joku käy siellä joka päivä vaatimassa, ennen pitkää ne laittaa sut jollekin kurssille

pahinta on jäädä rypemään ja säälimään itseä. se vie vaan sua syvemmälle paskaan

muuta kommuuniin

Täällä eräs, jolla myös vähän samantapainen tilanne. Ei työ -tai opiskelupaikkaa. Ystäviä löytyy onneksi ja vanhemmat kustansivat mulle yhden harrastuksen, ja sen lisäksi aloitan työväenopiston kurssilla. Ne kurssit ovat onneksi suht edullisia ja joistain kursseista saa jopa työttömänä alennuksen, vaikka tiedän että tuilla eläessä sekin voi kirpasta. Työväenopistosta kuitenkin löytyy vaikka mitä kielikursseista liikuntaan ja käsitöihin. :) Vaikka itselläni onkin ystäviä ja harrastus, on olo usein yksinäinen ja masentunut. Ymmärrän siis hyvin ja täältä saa ainakin vertaistukea. :) Suosittelen myös hakeutumaan terapiaan jos yhtään tuntuisi siltä että tarvitsee keskusteluapua. Itsekin aloitin keväällä ja en kadu päivääkään. Tilanteeni ei ole kovin paha, mutta silti monesti tuli olo että seinät kaatuu päälle, ja nyt on tehnyt hyvää saada juteltua noista asioista. Itselläni ainakin on terapia ilmaista, kun menin julkisen kautta.

Tsemppiä AP! Ainakin Oulussa on tosi halpaa harrastaa Oulu-Opistolla, ota vaikka joku uusi kieli tms. ONV:llä on halpoja jumppia. (Tämä siis muillekin kuin AP:lle, toimettomille oululaisille. :D) Kansanopistot kannattaa ottaa hyötykäyttöön.

Sinulla ei ole töitä, mutta aikaa senkin edestä - mikset käyttäisi sitä hyvin? Voit myös alkaa vaikkapa lukea, pitää blogia lukemisistasi tai muutenkin elämästäsi. Etsi Facebookista joku yksinäiset kotikaupungissasi -ryhmä.

Sitten kun taas voit hakea kouluun, tee se. Lue pääsykokeisiin huolella. Ahkeruus ja sinnikkyys palkitaan! :)

Kansanopisto on puoli-ilmaista ja siitäkin vähäisestä hinnasta vähennetään työttömiltä puolet. Jos hikiliikunta ei nappaa, entä kävelyllä käynti metsissä/puistoissa/rannikolla? Vapaaehtoistyö on ilmaista. Seurakunnillakin on mielestäni paljon tarjottavaa yksinäisille. Käytkö kirjastoissa, luetko? Kiinnostaako minkään luovan tekeminen? Kirjoittaminen, piirtäminen tai säveltäminen? Onko sinulla tavoitteita elämässäsi; jos on, mieti, kuinka saavuttaa ne ja tee työtä niiden eteen, jos ei, mieti mikä sinulle on tärkeää ja mitä haluat elämältäsi, mitä arvostat. Jos mikään näistä ei tunnu mielekkäältä tai mahdolliselta, suosittelen viimeistään silloin psykiatrista hoitoa, myös sitä lääkitystä. Ei kukaan syö lääkkeitä mielellään, mutta niistä voi olla myös hurjasti apua.

Kiinnostunut kirjoitti:

Ota yhteys lapsuudenaikaisiin ystäviisi tai serkkuihin kerro tilanteesi ja elvytä suhteita. Veri on vettä sakeampaa. Sitten keskity oikein dumppaamaan kämpästäsi kaikki turha saat energiaa. Sitten ala kohentaa kirpikseltä sisustustasi ja vieraspetiä. Ala kokkaamaan superhalpiksilla kaverillesi jonka tapaat. Mutta äkä kutsu ketä vaan suojele itseäsi, harmi kun en voi olla ystäväsi vai suunnilleen missä päin asustat/ ikä jne? Ei sitä tiedä.

Itse en kyllä suosittele ottamaan yhteyttä vanhoihin ystäviin ja kertomaan nykyisestä tilanteesta. Toki heihin voi tottakai ottaa yhteyttä mutta positiivisemmissa merkeissä. Itse olen saanut viestejä vanhalta ystävältä, jonka kanssa ei oltu vähään aikana tekemisissä. Viestissä hän kertoi kuinka ei ole oikeen ketään kavereita perheen lisäksi ja kuinka hän on ottanut moniin vanhoihin kavereihin yhteyttä mutta kukaan ei oikeen ehdi näkemään. Itsellä tuli tästä yhteydenotosta vain olo, että olen jokin viimeinen toivo ja ns. velvollisuuteni olisi "säälistä" tavata tätä vanhaa ystävää. Parempi lähtökohta on mielestäni ottaa yhteyttä ja kertoa kuinka kiva olisi pitkästä aikaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia!

Löytyisikö kansalaisopistossa jotain kiinnostavaa? On myös lyhytkursseja.

Tsemppiä ja iloa elämääsi 💛