Lue keskustelun säännöt.
Mies tahtoo välttämättä isot häät, minä en missään nimessä.. miten ratkaista tilanne?
11.08.2016 |
Mentiin hiljattain kihloihin ja olemme keskustelleet tulevista häistämme. Mies haluaisi ehdottomasti pitää isot muutamansadan hengen prinsessajuhlat kaikkine koristeluineen, kermakakkupukuineen ohjelmineen jne. Minä taas en missään tapauksessa halua mitään suuria juhlia, mittavia koristeluja enkä muutakaan, vaan ihan pienet juhlat ilman mitään turhia leikkejä, ohjelmanumeroja tai suuria kermakakkukoristeita vaan ihan vain rentoa yhdessäoloa lähimpien kanssa. Suuret juhlat rupeaisivat lähinnä ahdistamaan minua. Miehen mielestä meidän kuuluu juhlia avioitumistamme suuresti, koska se tapahtuu vain kerran elämässä ja on elämämme suurin tapahtuma. Mies on ehdottanut, että hän voisi kustantaa ja järjestää ne haluamansa ylisuuret juhlat kokonaan itse, mutta kun minä en missään nimessä halua niin suuria juhlia. En haluaisi vääntää asiasta enää kättä, mitä minun tulisi tehdä miten ratkaista tämä tilanne?
Kommentit (60)
Tässähän on hyvää harjoitusta se kompromissien teko, mitä avioliitto pitkälti on. Voit myös kertoa miehellesi että isot häät on vanhanaikaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulette kumpikin vastaan. Sinä myönnyt johonkin miehesi toiveeseen, ja hän sinun. Niin sitä yleensä erimielisyyksiä ratkotaan, haetaan kompromissia. Hyvä tapa opetella jo ennen avioliittoa.
Esimerkiksi mies saa pitää yksin isot juhlansa - sinä taas pidät omasi lähimpien ympäröimänä :)
Pitäkää isot juhlat pienellä porukalla.
Ylijäävät kermakakut voi lahjoittaa mulle tai kodittomille.
Mut ylipuhuttiin häihin miehen suvun vuoksi ja se oli yks elämäni kamalimmista päivistä, kun ite oisin halunnut maistraattiin.
Mies haluaa suuret, sinä pienet eli pitäkää keskikokoiset? Ja oletko varma, että vaikka kaikki kauimmaisetkin sukulaiset kutsuttaisiin, niin tulisivatko kaikki edes paikalle? Itselläni on valtava suku, enkä todellakaan ole suurimman osan kanssa tekemisissä. Pari sanaa voidaan vaihtaa, jos törmätään jossain juhlissa, joiden juhlakalu on molemmille läheisempi. Mutta olisi todella tekopyhää kutsua joku isotäti, jonka olen nähnyt viimeksi 10 vuotta sitten, enkä ole muuten mitään yhteyttä pitänyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa lähimmät sukulaiset ja menkää jossain ulkomailla näyttävällä mut intiimillä seremonialla naimisiin
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa lähimmät sukulaiset ja menkää jossain ulkomailla näyttävällä mut intiimillä seremonialla naimisiin
Niin eli juuri sellainen "naisen kompromissi", tapa mikä ei ole yhtään miehen mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa lähimmät sukulaiset ja menkää jossain ulkomailla näyttävällä mut intiimillä seremonialla naimisiin
Niin eli juuri sellainen "naisen kompromissi", tapa mikä ei ole yhtään miehen mieleen?
Mies pääsee laittamaan rahaa likoon ja häistä tullaan puhumaan vielä jälkeenpäin + vieraat todennäköisesti laittavat someen kuvia reissusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa lähimmät sukulaiset ja menkää jossain ulkomailla näyttävällä mut intiimillä seremonialla naimisiin
Niin eli juuri sellainen "naisen kompromissi", tapa mikä ei ole yhtään miehen mieleen?
Mies pääsee laittamaan rahaa likoon ja häistä tullaan puhumaan vielä jälkeenpäin + vieraat todennäköisesti laittavat someen kuvia reissusta.
Kuulostaako tämä siltä mitä mies halusi? Sadat vieraat ja prinsessakakut yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ja kun mies on luvannut maksaa juhlat, niin mielestäni olisi ihan lojaalia sinulta suostua juhliin hänen mielikseen.
Kyseessä on kuitenkin vain yksi päivä elämästäsi, eli ei mikään iso juttu, vaikka et isoja juhlia haluakaan.
Yhden päivän kyllä kestää, etenkin kun se tekee rakkaasi onnelliseksi.
Ja jos miestäsi rakastat, et ole edes hampaat irvessä siellä hääjuhlassa, vaan itsekin onnellinen sillä näet kuinka onnellinen rakkaasi on.
Sinua tuskin jää häiritsemään "liian isot" juhlat koska ne eivät sulle tärkeät ole, mutta miestä taas voi jäädä ikuisesti häiritsemään kun ei saanut niitä isoja juhlia, joita oli aina halunnut ja olisivat olleet hänelle tosi tärkeät.
Et menetä mitään, päinvastoin teet toisen onnelliseksi.
N24
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun mies on luvannut maksaa juhlat, niin mielestäni olisi ihan lojaalia sinulta suostua juhliin hänen mielikseen.
Kyseessä on kuitenkin vain yksi päivä elämästäsi, eli ei mikään iso juttu, vaikka et isoja juhlia haluakaan.
Yhden päivän kyllä kestää, etenkin kun se tekee rakkaasi onnelliseksi.
Kumman muiston sinä haluaisit hääpäivästäsi: että juhlit tavalla, joka kuvastaa teidän molempia tahtoa ja persoonallisuutta, vai että kärvistelit hulppeissa juhlissa huomion keskipisteenä aivan luonteesi ja arvojesi vastaisesti?
Aivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun mies on luvannut maksaa juhlat, niin mielestäni olisi ihan lojaalia sinulta suostua juhliin hänen mielikseen.
Kyseessä on kuitenkin vain yksi päivä elämästäsi, eli ei mikään iso juttu, vaikka et isoja juhlia haluakaan.
Yhden päivän kyllä kestää, etenkin kun se tekee rakkaasi onnelliseksi.Kumman muiston sinä haluaisit hääpäivästäsi: että juhlit tavalla, joka kuvastaa teidän molempia tahtoa ja persoonallisuutta, vai että kärvistelit hulppeissa juhlissa huomion keskipisteenä aivan luonteesi ja arvojesi vastaisesti?
Aivan.
Huomion keskipisteenä oleminen hulppeissa juhlissa on minullekin ahdistava ajatus, enkä itse edes haluaisi pitää hääjuhlia kuin maksimissaan lähimmille ystäville jotkut rennot mökillä tmv.
Silti, jos toiselle olisi niin tärkeää saada suuret "prinsessajuhlat", niin kyllä mä sen yhden päivän voisin rakkaani vuoksi larpata juhlien prinsessaa.
Sitä kutsutaan lojaalisuudeksi ja se on mulle tärkein arvo ystävyydessä sekä kumppanuudessa.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen vaihtoehto. Pitää muistaa että, se on vain yksi päivä elämästä. Tuskin se nyt niin kauhea, ettei voisi sitä tehdä toisen puolesta. Mitä jos ehdotat vastineeksi että sinä saat sitten hoitaa vastineeksi häämatkan järjestelyn ja tehdä siitä mieleisesi? Jotain molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun mies on luvannut maksaa juhlat, niin mielestäni olisi ihan lojaalia sinulta suostua juhliin hänen mielikseen.
Kyseessä on kuitenkin vain yksi päivä elämästäsi, eli ei mikään iso juttu, vaikka et isoja juhlia haluakaan.
Yhden päivän kyllä kestää, etenkin kun se tekee rakkaasi onnelliseksi.Kumman muiston sinä haluaisit hääpäivästäsi: että juhlit tavalla, joka kuvastaa teidän molempia tahtoa ja persoonallisuutta, vai että kärvistelit hulppeissa juhlissa huomion keskipisteenä aivan luonteesi ja arvojesi vastaisesti?
Aivan.
Kröhm... Moniko rouvien miehistä halusi sellaiset suuret häät kuin teillä oli? Moniko tärisi koristeluista, teemoista jne? Olisiko aika monen miehen oma tyyli ollut huomattavasti yksinkertaisempi? Taitaa olla aika yleistä, että se miehinen osapuoli noissa hääpäätöksissä jää täysin paitsioon, sietää häänsä kun rouva sellaiset haluaa.
Meillä on täysin sama tilanne. Oma unelma on maistraattivihkiminen ja sen jälkeen vaikka ravintolaan syömään, mies tahtoo isot sukujuhlat. Ollaan yritetty miettiä kompromissia, että kutsuttaisiin vain lähimpiä sukulaisia ja ystäviä, mutta ongelmaksi muodostuu miehen suku joka on valtava. Eli jos kutsutaan "lähin suku" juhlista tulee joka tapauksessa lähemmäksi sadan hengen häät, kun itse voisin suostua max 30 vieraaseen. Jo pelkästään miehen sisaruksista ja heidän puolisoista ja lapsista tulee tuo 30 henkeä.
Eli kun ap keksit jonkun kompromissin, kerro meillekkin :)
Mää annoin periksi ja jouduin niihin prinsessahäihin, koko päivän oli todella epämukava olo olla huomion keskipisteenä. Toisaalta silloin näki ns. viimeisen kerran isoa osaa kavereista yhdessä kasassa kun sitten on kaikki alkaneet lisääntyä, muuttaneet eri puolelle Suomea tai ulkomaille. Mutta en valitsisi uudelleen isoja häitä. Ennemmin olisin lähtenyt sillä rahalla vaikka kahdeksi viikoksi ulkomaille.
Onkohan ne isot häät oikeasti miehen tahto? Tutkani sanoo, että mies haluaa tehdä mieliksi äidilleen / suvulleen paremminkin.
Meillä onneksi päästiin sulassa sovussa yksimielisyyteen siitä, että ei kutsua setiä ja tätejä, koska meilläkin miehen suku valtava. Mummo kutsuttiin, ainoa elossa oleva isovanhempi oli minun mummoni. Enoni olisi kyllä mielellään tullut. Minusta tämä on hyvä. Lisäksi kutsuimme muutamia ystäviä, ne kaikista läheisimmät.
Vierailija kirjoitti:
Jos ja kun mies on luvannut maksaa juhlat, niin mielestäni olisi ihan lojaalia sinulta suostua juhliin hänen mielikseen.
Kyseessä on kuitenkin vain yksi päivä elämästäsi, eli ei mikään iso juttu, vaikka et isoja juhlia haluakaan.
Yhden päivän kyllä kestää, etenkin kun se tekee rakkaasi onnelliseksi.
Ja jos miestäsi rakastat, et ole edes hampaat irvessä siellä hääjuhlassa, vaan itsekin onnellinen sillä näet kuinka onnellinen rakkaasi on.Sinua tuskin jää häiritsemään "liian isot" juhlat koska ne eivät sulle tärkeät ole, mutta miestä taas voi jäädä ikuisesti häiritsemään kun ei saanut niitä isoja juhlia, joita oli aina halunnut ja olisivat olleet hänelle tosi tärkeät.
Et menetä mitään, päinvastoin teet toisen onnelliseksi.
N24
Mutta en missään nimessä haluaisi olla sellaisissa monensadan ihmisen juhlissa keskipisteenä jossain valtavassa kermakakkuhääpuvussa enkä todellakaan halua mitään turhanpäiväisiä morsiamenryöstöjä tai muitakaan turhia leikkejä. Niissä mielestäni ei ole yhtään järkeä.
Rakastan miestäni kyllä, mutta en ole ikinä viihtynyt suurissa tapahtumissa suuren väkijoukon keskellä joten en edes ole varma selviäisinkö päivästä ilman että naama menee norsun vitulle. Se tästä vielä puuttuisi jos mies haluaisikin ihan useamman päivän häät... ap
Tulette kumpikin vastaan. Sinä myönnyt johonkin miehesi toiveeseen, ja hän sinun. Niin sitä yleensä erimielisyyksiä ratkotaan, haetaan kompromissia. Hyvä tapa opetella jo ennen avioliittoa.