Koululaisperhe, jaksaminen arjessa

Minä jäin kotiin. Nyt minä hoidan kaikki huushollin asiat, kauppaostokset, hankinnat, pesulat, vaatehuollot jne. päiväsaikaan. Illalla on vain ruoka, auttaminen läksyissä, ne koulujen illat jne. Kahtena päivänä keskitetysti harrastukset. Lauantai on koko perheen yhteinen luppopäivä, jolloin käydään jossain, kirjastossa/taidenäyttelyssä/ostoksilla ja syömässä.

Mies auttaa siivouksissa, lapset järjestämisessä.

No en jaksakaan. Vituttaa, kun oman työn takia tarttisi nousta vasta aikaisintaan 7.30 ja monena aamuna saisin nukkua yhdksäänkin, niin lasten takia on herättävä ainakin kolmena aamuna viikossa 7:ltä ja jos ne loput on omia aikaisempia aamujani, niin ei saa nukkua aamulla koskaan pitempään, vaikka ilman lapsia sekin olisi mahdollista.

Mies on kotona kyllä, ehkä mä vain siirrän sille nuokin hommat enenevässä määrin, että saan itse nauttia elämästä.

Sillä aikaa kun lapset harrastaa teen omia juttuja. Toki käyn kaupassakin, pesen pyykkiä ja siivoan, mutta kun tuota vähän järjestelee ja organisoi etukäteen, kyllä se onnistuu. Meitä on kaksi vanhempaa, tosin toinen on vahvasti mukana kaikkien lasten harrastuksissa (valmentajana).

Mulla on käytössä 5 viikon valmis rullaava ruokalista kauppalappuineen, jonka mukaan käyn kaupassa su ja pe. Joka su katsotaan seuraavan viikon ohjelma perheen kesken ja sovitaan miten mikäkin ilta mennään. Siivotaan kun ehditään, robotti-imuri on ollut ihan pelastus, samoin ajastimella toimiva pyykinpesukone. Pyykki on ripustusvalmis kun menen töistä kotiin ja lattia pyyhintää odottamassa.

No rauhoittuisitte, mikä pakko on harrastaa ja kavereiden olla joka päivä? Vedä rajat.

Riittävästi hyvää ruokaa ja liikuntaa, vaikka se pakkopullalta välillä kuullostaakin. Mutta pari kertaa viikkoon oma lenkki tai sali, niin pysyy mieli virkeämpänä ja jaksaa paremmin. Koululaiset osaa jo auttaa kotitöissä ja kun niitä tehdään joka päivä vähän, niin ei ole sellasta isoa siivousta juuri koskaan. Nukkumista? Sitä ei juuri ole, aamulla on noustava, vaikka olisi vapaapäivä, jos ei muuta niin turnauspäiviin viikonloppuina.

No tätähän ne ruuhkavuodet ovat. Meillä kaksi koululaista ja eskarilainen. Koululaisilla harrastuksia joka arkipäivä, eskarilaisella yhtenä päivänä. Jonkun verran koululaiset kulkevat itse harrastuksiin (ts menevät suoraan koulusta/bussilla ja haetaan sitten vain).

Meillä ei lasten läksyissä tarvitse/saa auttaa. Ja muutenkin olen sitä mieltä että se koulu on lapsen itse suoritettava eikä vanhemman tarvitse niitä läksyjä tankata. Okei meidän lapsilla koulu ollut aina helppoa, kokeisiin olen joskus kysellyt kun ovat halunneet (yleensä eivät halua), jos lapsi tarvitsee tai haluaa apua niin silloin tilanne tietysti eri. Koulussa ei tapaamisia nyt ihan hirveästi ole, en niistä nyt stressiä ottaisi jos on yksi vanhempainilta ja lisäksi 1-2 kertaa vuodessa vanhempainvartti. Yläkoululaisella ei viime vuonna ollut yhtäkään tapaamista.

Kaupassa käydään isosti kerran viikossa, ruokalista mietitään valmiiksi. Viikonloppuna tehdään ainakin toisena päivänä tuplasatsi ruokaa eli maanantaina (eikä mahdollisesti myöskään tiistaina) ei tarvitse tehdä ruokaa. Lisäksi haetaan kerran täydennyksenä maitoa ja leipää + jos jotain on unohtunut. Arkiruuat ovat ns helppoja eli keittoa, pastaa + kastiketta, välillä jopa valmisruokia (etenkin jos mies käynyt yksin kaupassa) eli kalapuikkoja tai pinaattilettuja tms.

Kotityöt meillä kuuluvat kaikille, ei niin että yksi tekee ja muut "auttavat", karsastan tälläistä ajatusmalliakin. Koti on kaikkien yhteinen joten työtkin ovat kaikkien yhteisiä. Kenelläkään ei ole mitään omaa vastuualuetta vaan kaikki tekevät kaikkea, mitä milloinkin. Esim tänään kun koululaisilla ei vielä koulu ole alkanut niin siivoavat yhdessä koko talon. Pesukone pyörii yleensä joka päivä, eli joka ilta on edellisten viikkaus naruilta paikoilleen ja uusien ripustus kuivumaan. Jokainen ottaa omat vaatteensa tai joskus lellin ja vien kaikille kaappeihin.

Harrastetaan molemmat myös liikuntaa miehen kanssa, vuoropäivinä lasten harrastusten aikaan (kun lapsi on siellä harrastuksessa niin sillä aikaa ehtii hyvin lenkille/salille/uimaan pari kilsaa).

Mitähän muuta. Sunnuntaisin ei kenelläkään ole harrastusta, silloin yleensä tehdään jotain kivaa yhdessä koko perhe.

Ensinnäkin kotitöistä ja harrastuksista on ihan turha ottaa stressiä. Kouluikäiset harrastakoot jotain jonne pääsee esim bussilla tai pyörällä. Kuskaamista vaativat harrastukset minimiin! Kotityöt ei karkaa mihinkään. Meillä tehdään niin että iltapäivällä joku koululaisista tyhjentää astianpesukoneen ja minä tai mies napsautetaan se taas illalla päälle. Pyykkiä pestään korkeintaan kerran arkena ja loput viikonloppuna. Kauppaan kerran viikossa. Viikolla nopeaa ja helppoa ruokaa. Elämää on mahdollista helpottaa - kokeilepa!

Ap kiittää kaikkia vastauksista! Kiva kuulla, miten olette kaikki ratkaisseet arjen pulmat. Kyllä kai tää tästä taas, kun vauhtiin pääsee...

Vierailija kirjoitti:

No tätähän ne ruuhkavuodet ovat. Meillä kaksi koululaista ja eskarilainen. Koululaisilla harrastuksia joka arkipäivä, eskarilaisella yhtenä päivänä. Jonkun verran koululaiset kulkevat itse harrastuksiin (ts menevät suoraan koulusta/bussilla ja haetaan sitten vain).

Meillä ei lasten läksyissä tarvitse/saa auttaa. Ja muutenkin olen sitä mieltä että se koulu on lapsen itse suoritettava eikä vanhemman tarvitse niitä läksyjä tankata. Okei meidän lapsilla koulu ollut aina helppoa, kokeisiin olen joskus kysellyt kun ovat halunneet (yleensä eivät halua), jos lapsi tarvitsee tai haluaa apua niin silloin tilanne tietysti eri. Koulussa ei tapaamisia nyt ihan hirveästi ole, en niistä nyt stressiä ottaisi jos on yksi vanhempainilta ja lisäksi 1-2 kertaa vuodessa vanhempainvartti. Yläkoululaisella ei viime vuonna ollut yhtäkään tapaamista.

Kaupassa käydään isosti kerran viikossa, ruokalista mietitään valmiiksi. Viikonloppuna tehdään ainakin toisena päivänä tuplasatsi ruokaa eli maanantaina (eikä mahdollisesti myöskään tiistaina) ei tarvitse tehdä ruokaa. Lisäksi haetaan kerran täydennyksenä maitoa ja leipää + jos jotain on unohtunut. Arkiruuat ovat ns helppoja eli keittoa, pastaa + kastiketta, välillä jopa valmisruokia (etenkin jos mies käynyt yksin kaupassa) eli kalapuikkoja tai pinaattilettuja tms.

Kotityöt meillä kuuluvat kaikille, ei niin että yksi tekee ja muut "auttavat", karsastan tälläistä ajatusmalliakin. Koti on kaikkien yhteinen joten työtkin ovat kaikkien yhteisiä. Kenelläkään ei ole mitään omaa vastuualuetta vaan kaikki tekevät kaikkea, mitä milloinkin. Esim tänään kun koululaisilla ei vielä koulu ole alkanut niin siivoavat yhdessä koko talon. Pesukone pyörii yleensä joka päivä, eli joka ilta on edellisten viikkaus naruilta paikoilleen ja uusien ripustus kuivumaan. Jokainen ottaa omat vaatteensa tai joskus lellin ja vien kaikille kaappeihin.

Harrastetaan molemmat myös liikuntaa miehen kanssa, vuoropäivinä lasten harrastusten aikaan (kun lapsi on siellä harrastuksessa niin sillä aikaa ehtii hyvin lenkille/salille/uimaan pari kilsaa).

Mitähän muuta. Sunnuntaisin ei kenelläkään ole harrastusta, silloin yleensä tehdään jotain kivaa yhdessä koko perhe.

Lähes näin meilläkin, vähän eri ikäiset lapset vain. Lapset hoitavat itsenäisesti läksynsä ja ovat aina pärjänneet hyvin koulussa. Kaikki osallistuvat kotitöihin taitojensa mukaan, vaikka ajan puutteen (lukio ja harrastukset) vuoksi isoin osa hoidetaankin nykyään vanhempien toimesta. Mutta jokainen siivoaa vähintään omat jälkensä. Kaupassa käydään kerran isosti ja kerran täydennykset/vko. Treenikuskauksia lähes joka päivä ja miehellä jonkin verran työmatkoja, mutta kun mies on kotona, hoitaa oman osuutensa kaikesta. Koulutapaamiset ei paljon rasita, jos kerran pari vuodessa käy/muksu, eikä nyt lukiolaisilla enää sitäkään.

Niin, mutta eikös tämä helpota kun lapset tuohon ikään pääsevät? Vai vasta ylä-asteellakoo jää vanhemmille omaa aikaakin?

Arkihommat on aina jaettu miehen kanssa taipumusten ja innon mukaan. Nyt nuorin lapsista on jo 11. Huolta piisaa, mutta säätämistä on vähemmän. 

Monet kodin työt on mun mielestä kivoja ja rentouttavia. 

Kun lapset (kolme) jo niin isoja kuin meillä, emme ole riippuvaisia lastenvahdeista. Voimme mennä miehen kanssa kahdestaan vaikka leffaan, syömään tai juhlimaan. Sukulaisten ja ystävien avulla saadaan myös joskus mahdollisuus lähteä vaikka pitkäksi viikonlopuksi kaupunkilomalle (jos rahat riittää, siis). 

Vierailija kirjoitti:

Miten te muut jaksatte arjessa? Meillä perheessä useampi koululainen ja kaksi työssäkäyvää aikuista.

No minä jaksan sillä lailla, ettei minulla ole kahta koululaista. Lapsettomanakin tekee välillä tiukkaa, joten en halua kuvitellakaan, minkälaista helvettiä jotkin "ruuhkavuodet" olisivat tähän päälle.

Tämä siis tällaisena sivukommenttina: ongelma on ihan todellinen eikä tosiaankaan kiinni mistään asenteesta. Et ole hullu.