Uskomaton ex-luokkakaveri :D
Siis ei voi olla totta :D Pakko kirjoittaa tänne ja purkaa kun en viitsi avautua tästä oikein kavereillekaan...
Ollaan reilusti yli kolmekymppisiä eli ala-asteelta on jo aikaa. En nyt tunnistusriskin takia ala erittelemään tarkemmin mutta sanotaan että tunnistin entisen luokkakaverin nimen työympyröissä ja laitoin hänelle sähköpostia kun ajattelin että voisimme tehdä yhteistyötä erään jutun suhteen.
Tyyppi laittoi takaisin aivan uskomattoman pee-lastin siitä miten muka pilasin hänen ala-asteensa kun "kiusasin" häntä ja miten se on vaikuttanut hänen elämäänsä. Kai sitä joskus on tullut jotain lälläteltyä - kuka lapsi ei joskus tee tyhmiä? - mutta mitään systemaattisesta se ei ole voinut olla kun juuri ja juuri muistan tämän tyypin nimen. En varmaan tunnistaisi kadulla.
Kuinka säälittävä ja katkeroitunut voi olla että vielä yli 20 vuoden päästä muistelee jotain ala-asteen pihalla kuultua pilkkanimeä?
Oon aina ajatellut ettei kiusaaminen ole kiusattujen vika mutta nyt mietityttää. Tuolla asenteella tavallaan kerjää itselleen ongelmia kun ottaa kaiken niin raskaasti.
Onko teille muille käynyt samankaltaisia juttuja?
Kommentit (16)
Siis hä? Tuntemattomalle ihmiselle lähetät sähköpostia ja pyydät tekemään yhteistyötä. Taustalla vielä kiusaaminen. Typerä kiusaaja olet todellakin. Luulitko, että tämä ihminen innoissaa olisi sinun kanssasi töitä tekemässä.
Hyvä että laittoi sinulle tuollaisen viestin.
Olet pohjasakkaa
Omaatuntoa vailla oleva kiusaaja. Fiksu ja tunneälyltään terve pyytää anteeksi ja katuu vilpittömästi, mutta tunteeton ja itsekäs narsistikiusaaja ihmettelee vieläkin, kuinka joku on voinut pahoittaa mielensä, eikä pidä kärsimystään minään lällättelyjuttuna. Toivottavasti kertoo asiasta eteenpäin ja kaikki alkavat dissata tuollaista halveksuttavaa paskiaista! Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, ja oikein hyvä niin
Vierailija kirjoitti:
Siis hä? Tuntemattomalle ihmiselle lähetät sähköpostia ja pyydät tekemään yhteistyötä. Taustalla vielä kiusaaminen. Typerä kiusaaja olet todellakin. Luulitko, että tämä ihminen innoissaa olisi sinun kanssasi töitä tekemässä.
Ei nyt jakseta noin typerästä röllistä innostua.
Ap, harjoittele vielä ainakin nelisen vuotta, yritä sit uudelleen.
Ei nappaa, ei.
Vierailija kirjoitti:
Siis ei voi olla totta :D Pakko kirjoittaa tänne ja purkaa kun en viitsi avautua tästä oikein kavereillekaan...
Ollaan reilusti yli kolmekymppisiä eli ala-asteelta on jo aikaa. En nyt tunnistusriskin takia ala erittelemään tarkemmin mutta sanotaan että tunnistin entisen luokkakaverin nimen työympyröissä ja laitoin hänelle sähköpostia kun ajattelin että voisimme tehdä yhteistyötä erään jutun suhteen.
Tyyppi laittoi takaisin aivan uskomattoman pee-lastin siitä miten muka pilasin hänen ala-asteensa kun "kiusasin" häntä ja miten se on vaikuttanut hänen elämäänsä. Kai sitä joskus on tullut jotain lälläteltyä - kuka lapsi ei joskus tee tyhmiä? - mutta mitään systemaattisesta se ei ole voinut olla kun juuri ja juuri muistan tämän tyypin nimen. En varmaan tunnistaisi kadulla.
Kuinka säälittävä ja katkeroitunut voi olla että vielä yli 20 vuoden päästä muistelee jotain ala-asteen pihalla kuultua pilkkanimeä?
Oon aina ajatellut ettei kiusaaminen ole kiusattujen vika mutta nyt mietityttää. Tuolla asenteella tavallaan kerjää itselleen ongelmia kun ottaa kaiken niin raskaasti.
Onko teille muille käynyt samankaltaisia juttuja?
Trollolooloolooooo
Tuskin mitään menetit. Ei voi olla kovin pätevä tai ammattitaitoinen ihminen jos tuollaiset asiat menevät työjuttujen edelle.
Minuakin yksi tyyppi on väittänyt kiusaajaakseen, vaikken ole koskaan tyyppiä kiusannut.
Hulluja riittää, pahinta että levittävät tällaisia juttuja joita vielä muut paisuttelevat.
Mullekin yks vellikello tuli itkemään kuinka olen kiusaaja, hah-haa.
Olet ihan oikeassa ap. Näitä kaikesta itseensä ottajia on joka paikassa. Älä tuosta kanna huolta. Kaikki varmaan tuntevat aikuisia, joita on kiusattu muka iiihan joka paikassa.
Mutta olet väärässä paikassa pohtimassa asiaa. Täällä on uhottu tappamisellakin entisiä "kiusaajia". En sano etteikö koulukiusaamista ole, totta kai on, mutta vuorovaikutustilanteissa on aina vähintään kaksi osapuolta. Ja jokainen todella on vastuussa omista tunteistaan. Aina.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa ap. Näitä kaikesta itseensä ottajia on joka paikassa. Älä tuosta kanna huolta. Kaikki varmaan tuntevat aikuisia, joita on kiusattu muka iiihan joka paikassa.
Mutta olet väärässä paikassa pohtimassa asiaa. Täällä on uhottu tappamisellakin entisiä "kiusaajia". En sano etteikö koulukiusaamista ole, totta kai on, mutta vuorovaikutustilanteissa on aina vähintään kaksi osapuolta. Ja jokainen todella on vastuussa omista tunteistaan. Aina.
Tunteet on semmoisia mitä ei kyllä ihan aina voi hallita. Et sinäkään. Oletko koskaan suuttunut? Ollut surullinen? Kiljunut ilosta? Pelännyt? Ollut alakuloinen tai masentunut? Rakastanut?
Omalle käyttäytymiselleen on mahdollista tehdä paljon enemmän. Jos vaikka nimittelet ja huomaat / saat muuten selville sen satuttavan toista, lopetat tietysti nimittelyn, eikö vaan?
Rumasuku kirjoitti:
Minuakin yksi tyyppi on väittänyt kiusaajaakseen, vaikken ole koskaan tyyppiä kiusannut.
Hulluja riittää, pahinta että levittävät tällaisia juttuja joita vielä muut paisuttelevat.
Mullekin yks vellikello tuli itkemään kuinka olen kiusaaja, hah-haa.
No kuvaile miten sä olet näitä tyyppejä kohdellut?
Vierailija kirjoitti:
Siis ei voi olla totta :D Pakko kirjoittaa tänne ja purkaa kun en viitsi avautua tästä oikein kavereillekaan...
Ollaan reilusti yli kolmekymppisiä eli ala-asteelta on jo aikaa. En nyt tunnistusriskin takia ala erittelemään tarkemmin mutta sanotaan että tunnistin entisen luokkakaverin nimen työympyröissä ja laitoin hänelle sähköpostia kun ajattelin että voisimme tehdä yhteistyötä erään jutun suhteen.
Tyyppi laittoi takaisin aivan uskomattoman pee-lastin siitä miten muka pilasin hänen ala-asteensa kun "kiusasin" häntä ja miten se on vaikuttanut hänen elämäänsä. Kai sitä joskus on tullut jotain lälläteltyä - kuka lapsi ei joskus tee tyhmiä? - mutta mitään systemaattisesta se ei ole voinut olla kun juuri ja juuri muistan tämän tyypin nimen. En varmaan tunnistaisi kadulla.
Kuinka säälittävä ja katkeroitunut voi olla että vielä yli 20 vuoden päästä muistelee jotain ala-asteen pihalla kuultua pilkkanimeä?
Oon aina ajatellut ettei kiusaaminen ole kiusattujen vika mutta nyt mietityttää. Tuolla asenteella tavallaan kerjää itselleen ongelmia kun ottaa kaiken niin raskaasti.
Onko teille muille käynyt samankaltaisia juttuja?
Se että sä olet kiusannut tuota ihmistä, on pilannut hänen elämänsä. Eikö sua hävetä?
Eiköhän melkein jokainen lapsi ole jotain lällättelyä harrastanut. Itsekin kakkosluokkalaisena sanoin lihavaa poikaa lihapullaksi, kun se etuili ruokajonossa. En silti kutsuisi itseäni kiusaajaksi.
Aika herkästä veti luokkakaveri herneet nenäänsä.
Jokainen lapsi kiusaa joskus. Se kilttikin tyttö saattaa joskus kääntää selän kaverille, joka haluaisi leikkiä. Aikuisetkin kiusaavat tai ainakin puhuvat pahaa selän takana. Hän on luultavasti niputtanut sinut ryhmään "kouluaikaiset kiusaajat" jonkin pienen jutun vuoksi, jota sinä et edes muista. Sellaisetkin jotka täällä ketjussa solvaavat ap:tä ovat kiusaajia. Kukaan tapaamista ihmisistä ei ole ollut 100 prosenttinen pyhimys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa ap. Näitä kaikesta itseensä ottajia on joka paikassa. Älä tuosta kanna huolta. Kaikki varmaan tuntevat aikuisia, joita on kiusattu muka iiihan joka paikassa.
Mutta olet väärässä paikassa pohtimassa asiaa. Täällä on uhottu tappamisellakin entisiä "kiusaajia". En sano etteikö koulukiusaamista ole, totta kai on, mutta vuorovaikutustilanteissa on aina vähintään kaksi osapuolta. Ja jokainen todella on vastuussa omista tunteistaan. Aina.
Tunteet on semmoisia mitä ei kyllä ihan aina voi hallita. Et sinäkään. Oletko koskaan suuttunut? Ollut surullinen? Kiljunut ilosta? Pelännyt? Ollut alakuloinen tai masentunut? Rakastanut?
Omalle käyttäytymiselleen on mahdollista tehdä paljon enemmän. Jos vaikka nimittelet ja huomaat / saat muuten selville sen satuttavan toista, lopetat tietysti nimittelyn, eikö vaan?
Juu en nimittele. Enkä halua satuttaa ketään, tietenkään.
Ihan perusjuttu kyllä on, että minun tunteeni ovat minun, ja sinun tunteesi ovat sinun, eikö vaan? En ole vastuussa siitä, mitä sinä tunnet.
No, sinä et ainakaan ole kasvanut ala-asteen jälkeen ihmisenä yhtään. Kerran kiusaaja, aina kiusaaja.