Lauri ja Mikko haluavat eläkkeelle viimeistään 40-vuotiaana

Itse jäisin eläkkeelle jo nyt 30 vuotiaana jos se vain olisi mahdollista, en ymmärrä ihmisiä jotka tarvitsee työtä että heillä olisi jotain tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse jäisin eläkkeelle jo nyt 30 vuotiaana jos se vain olisi mahdollista, en ymmärrä ihmisiä jotka tarvitsee työtä että heillä olisi jotain tekemistä.

Mä olen myös ihmetellyt sitä, että millainen on sellainen ihminen tai millainen on sellaisen ihmisen elämä, joka ei saa päiviinsä mitään mielenkiintoa ilman työntekoa? Herranen aika, tuolloinhan on täysi vapaus itse valita, mitä päivisin tekee. Käytännössä maan ja taivaan väliltä voi valita mitä vain.

Itse työelämässä nyt 48-vuotiaana, vakipaikka it-alalla. Jäisin mielelläni eläkkeelle 50-vuotiaana ja saatan tehdäkin niin jos rahallisesti mahdollista. Ihan mahdoton kuvitella ainaan 65-vuotiaaksi olevansa nykyisenkaltaisessa työpaikassa tai nykyisenkaltaisessa työelämässä.

Minä taas en ymmärtänyt ollenkaan poikia. Teen yrittäjänä juuri sellaista työtä kuin haluan, tienaan hyvin ja työ on minulle enemmänkin mukava harrastus. En todellakaan nyt nelikymppisenä haluaisi jättäytyä tästä pois ja olla vain, päinvastoin minulla on uusia suunnitelmia firmani varalle vaikka kuinka ja perheellisenä en näe mitään syytä vain olla. Jutun poikasilla ei tainnut perhettä ollakaan? Ainahan tuollaisia hurupettereitä on ollut ja joillekin se sopii, osalle ei.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärtänyt ollenkaan poikia. Teen yrittäjänä juuri sellaista työtä kuin haluan, tienaan hyvin ja työ on minulle enemmänkin mukava harrastus. En todellakaan nyt nelikymppisenä haluaisi jättäytyä tästä pois ja olla vain, päinvastoin minulla on uusia suunnitelmia firmani varalle vaikka kuinka ja perheellisenä en näe mitään syytä vain olla. Jutun poikasilla ei tainnut perhettä ollakaan? Ainahan tuollaisia hurupettereitä on ollut ja joillekin se sopii, osalle ei.

Ehkä ovatkin sinua viisaampia, ja ovat valinneet MGTOW-elämän, eivätkä halua räpistellä paskavaippaelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jäisin eläkkeelle jo nyt 30 vuotiaana jos se vain olisi mahdollista, en ymmärrä ihmisiä jotka tarvitsee työtä että heillä olisi jotain tekemistä.

Mä olen myös ihmetellyt sitä, että millainen on sellainen ihminen tai millainen on sellaisen ihmisen elämä, joka ei saa päiviinsä mitään mielenkiintoa ilman työntekoa? Herranen aika, tuolloinhan on täysi vapaus itse valita, mitä päivisin tekee. Käytännössä maan ja taivaan väliltä voi valita mitä vain.

Palkkatöissä olo on eräänlaista aikuisten päivähoitoa - ilmestyt työpaikalle ja toimit työnantajan ohjeiden mukaan. Kun päivä on täynnä, lähdet kotiin. En myöskään tajua ihmisiä, jotka eivät pysty elämään ilman tällaista.

Mulla on kehitys menny toisinpäin. Nuorempana välttelin työelämää, opiskelin, bailasin ja matkustelin minkä kerkesin. Hauskaa oli!

Nyt 45-vuotiaana tykkään käydä töissä, tosin työtahti on sen verran kova, että en tiedä jaksaako näitä töitä kuuskymppisenä enää vääntää. 

Eikö täällä hoetakkaan mantraa että syrjäytyy ilman työtä, eli myös eläkkeellä? Elämä muuttuu tylsäksi kun ei ole töissä? Oma aika on parasta elämässä ja se kehittää toisin kuin aika jolloin tekee muiden hommia pakosta. Itseasiassa todella moni ei koskaan kerro mitä tekevät edes töikseen spontaanisti, joten työ on se joka monen tekee tylsäksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärtänyt ollenkaan poikia. Teen yrittäjänä juuri sellaista työtä kuin haluan, tienaan hyvin ja työ on minulle enemmänkin mukava harrastus. En todellakaan nyt nelikymppisenä haluaisi jättäytyä tästä pois ja olla vain, päinvastoin minulla on uusia suunnitelmia firmani varalle vaikka kuinka ja perheellisenä en näe mitään syytä vain olla. Jutun poikasilla ei tainnut perhettä ollakaan? Ainahan tuollaisia hurupettereitä on ollut ja joillekin se sopii, osalle ei.

Olet ymmärtänyt aivan väärin. Taloudellinen riippumattomuus ei mitenkään estä yrittäjänä toimimista tai töissä käyntiä, jos siitä oikeasti pitää. Toisaalta jos homma alkaa joskus maistua puulta, ne voi silloin yksinkertaisesti lopettaa.

Miksi kaikilla pitäisi olla perhe? Kuka niin käskee? Jos ei hanki lapsia, onko silloin "hurupetteri"?

Sitä paitsi, toinenhan miehistä sanoi, ettei perhe ole poissuljettu. Silloin otetaan laskin käteen ja katsotaan asioita uudelleen. Eiköhän sijoitusrahoilla ja säästöillä ihan hyvin lapsiakin elätetä.

Elämä on valintoja. Hassua, että toiset tuomitsevat niin jyrkästi elämäntyylistään poikkeavat elämäntavat (lehtijutun kommentit).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse jäisin eläkkeelle jo nyt 30 vuotiaana jos se vain olisi mahdollista, en ymmärrä ihmisiä jotka tarvitsee työtä että heillä olisi jotain tekemistä.

Mä olen myös ihmetellyt sitä, että millainen on sellainen ihminen tai millainen on sellaisen ihmisen elämä, joka ei saa päiviinsä mitään mielenkiintoa ilman työntekoa? Herranen aika, tuolloinhan on täysi vapaus itse valita, mitä päivisin tekee. Käytännössä maan ja taivaan väliltä voi valita mitä vain.

Samaa ihmettelen. Ystäväperheen mies alkoi jo kesälomansa ensimmäisellä viikolla haikailla takaisin töihin kun lomalla on kuulemma niin tylsää. Voisi matkustella ja tehdä vaikka mitä mutta istuvat kotona pelaamassa koneella ja katsomassa tv:tä.

Mieheni on suunnitellut, että noin kuuden vuoden päästä jäisi työelämästä.

On silloin vajaa viisikymppinen.

Itsekkin voisin jäädä vaikka heti eläkkeelle. Nyt 45-v työtön. Työttömänä en haluu olla, töitä teen vaan rahan vuoksi.

Minä jäi "eläkkeelle" 32-vuotiaana. Voin kertoa, että on ollut ympäristölle kova pala purtavaksi.

Minäkin haluaisin yrittäjäksi, mutta en uskalla ennen kuin on talous vakaalla pohjalla. Ei kaikkien yrittäjien tarvitse raataa hikihatussa, voi myös valita sen, että tekee sen verran kuin huvittaa ja tienaa taskurahaa. Tekemistä mulla kyllä on muutenkin, siitä ei ole kiinni. Mulla on vain sellaista tekemistä mielessä, mistä voisi vähän tienatakin. 

Minäkin tahtoisin. Olen kolmekymppinen maisteri, mutta teen kuusituntista työpäivää n. tonnin palkalla (oman alan töitä ei ole löytynyt). Tuntuu todella kaukaiselta, lähes mahdottomalta ajatukselta, että saisi joku päivä ostettua oman asunnon ja sen lisäksi sijoitusasunnon. Rahastot ja osakkeet kiinnostaisivat, mutten ymmärrä niistä tarpeeksi. Olen kuitenkin iloinen näiden miesten puolesta. Vaikuttavat fiksuilta ja määrätietoisilta ihmisiltä :)

Työkyvyttömyyseläke on ihanneratkaisu matalapalkka-alojen ihmisille. Status/ökyalojen ihmiset, jotka tienaavat loistavasti tekemällä lyhyitä päiviä ja saavat kaiken lisäksi paljon arvostusta ovat asia erikseen.

Poliitikot ovat voineet jäädä 40-vuotiaana ja jopa nuorempanakin eläkkeelle jo iät ja ajat. Saavat vielä tuohon kaiken valtion ylläpidon kaupan päälle, ainakin 4000 euron sopeuttamiseläkkeet, joka toimii heillä myös vastikkeettomana ja karenssittomana työttömyysturvana.

Saa nähdä, älähtävätkö politiikot, jos tavalliset kansalaiset yrittävät pyrkiä eläkkeelle pääsemiseen 40-vuotiaana, koska tähän mennessä se on ollut vain poliitikkojen yksinoikeus. Tavallisten kansalaisten eläkeikää pitää poliitikkojen mielestä korottaa, koska heidän mielestään Suomessa on valtava työvoimapula.

Respectit pojille! Arvostan ihan suuresti, ihana huomata että kaikille ihmisille kuluttaminen ei ole itseisarvo elämässä. Itse olen siitä vähän outolintu että tykkään työstäni enkä haluaisi jäädä ihan kokonaan eläkkeelle kovin nuorena, mutta olisihan se huippua jos voisi tehdä osa-aikaista viikkoa sitten vähän vanhempana. Itse olen aina ollut säästäväinen, mutta koska olen perheellinen ihminen, olisi täysi mahdottomuus saada 50 tai 70 % säästöjä omasta paikasta. Pojilla oli ihan mahtavia ajatuksia kuluttamisesta, alan ehdottomasti seurailemaan heidän blogejaan jatkossa. Omia sijoituksia voisin kyllä lisätä ja lasten rahastosäästöä kasvattaa, nyt on mennyt 20 e kk lapsille.

Mä olen vähän niinkuin puoliksi hypännyt sivuun työelämästä nyt 30-vuotiaana. Mulla on pieniä lapsia ja olen halunnut antaa heille aikaa. Valitettavasti en tee tätä täysin omilla rahoillani, vaan osa-aikatyön ja sovitellun ansiosidonnaisen voimalla. Silloin kun tarvitsen enemmän rahaa, otan säästöistä. Käyn töissä 1-2 vuoroa viikossa ja soviteltu täydentää tuloja. Olen ajatellut, että on niin paljon työttömiä jotka tarvitsevat sitä kokoaikatyötä enemmän kuin minä, että tässä järjestelyssä on vain voittajia. 

Sitten kun lapset kasvavat vähän isommaksi, päivitän koulutukseni ja suuntaan ihan oikeisiin töihin täysillä tuneilla. Mutta koen, että tarvitsen (ja lapset tarvitsevat) sitä ylimääräistä vapaa-aikaani enemmän nyt, enkä joskus sitten vanhempana.