En halua olla kenenkään orja - onko yrittäjyys realistista?

onko parempi business idea kuin söpö kahvila?

No "käynnistämis"vaihe voi kestää vaikka 10 vuotta tai 5 vuotta tai kuukauden, eihän sitä voi oikein kukaan tietää. Valitettavasti ne asiakkaat eivät tipahda yleensä puusta, vaan pitkään täytyy hommia painaa että niitä löytää niin paljon että yrityksen toimeentulo on taattu. Mutta jos sinulla on tosiaan puskuria elää pidempäänkin heikoilla tuloilla niin tottakai kannattaa kokeilla jos on hyvä idea mielessä. Yrittäjyys on pahimmillaan kauheaa stressiä toimeentulosta, mutta parhaimmillaan omaa vapautta ja kivasti toimeentuloa. Harvoin perusyrittäjä kuitenkaan suurilla rahasummilla mällää, se kun tuntuu olevan yleisin väärinkäsitys yrittäjistä. Suurinosa kun kitkuttaa pienillä tuloilla ja pitkillä työpäivillä.

Tuohan riippuu täysin liikeideasta.

Itse olen asiakkaitten orja, palkkatyössä tienasin paremmin. Jostain kierosta syystä sitä silti on jatkanut tätä eikä ole palannut töihin.

Työntekijä ei ole orja. Hänellä on oikeutensa ja palkka ja vapaus lopettaa milloin tahansa. Työpaikalla kaikki työt ovat työnantajan töitä, ja työnantaja määrää niiden tekemisen, paikan ja ajan. Ja maksaa palkan. Säännöt eivät tee kenestäkään orjaa.

En halua ampua alas ajatustasi yrittäjyydestä mutta on kuitenkin oikaistava käsityksesi siitä, etteikö yrittäjä olisi kenenkään orja. Yrittäjä nimenomaan on orja, jos haluaa pysyä yrittäjänä.

On pakko kuulla tarkalla korvalla ja ennakoiden asiakkaiden toiveita ja kyettävä niiden pohjalta luomaan jatkuvasti asiakkaille uudenlaista tarjontaa, mikä herättää heissä ostotarpeita.

On pakko paiskia töitä tarvittaessa kellon ympäri, jos yritys vaatii sitä.

On pakko noudattaa kirjanpito- ym. lakeja.

On pakko maksaa verot ja laskut ajallaan.

Minusta kaikki nämä pakot yhteen lukien kuulostaa orjan elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Mies voisi turvata katon päälle ja ruoan, kun aloitan toiminnan.

Ketäs tässä nyt orjuutetaan?

Onko sulla bisnesidea?

Eli loinen valepuvussa.

Mene nyt ensin vaikka uusyrityskeskukseen juttelemaan liikeideastasi ja mielellään ihan konkreettisista suunnitelmista. Mistä rahoitus, toimitilat, asiakkaat, aiotko työskennellä yksin vai palkkaatko työntekijöitä, oletko edes jotenkin selvillä yrittäjän velvollisuuksista... Aiotko hakea starttirahaa vai pärjätä kokonaan omillasi...

Olen ollut sekä yrittäjä että palkkatyöntekijä, ja ehdottomasti sitä mieltä että palkkatyöntekijä on vapaampi kuin yrittäjä. Kannattaa harkita tarkkaan, haluatko luopua siitä vapaudesta. Ja ennen kaikkea, mikä on todellinen motiivi yrityksen perustamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mene nyt ensin vaikka uusyrityskeskukseen juttelemaan liikeideastasi ja mielellään ihan konkreettisista suunnitelmista. Mistä rahoitus, toimitilat, asiakkaat, aiotko työskennellä yksin vai palkkaatko työntekijöitä, oletko edes jotenkin selvillä yrittäjän velvollisuuksista... Aiotko hakea starttirahaa vai pärjätä kokonaan omillasi...

Olen ollut sekä yrittäjä että palkkatyöntekijä, ja ehdottomasti sitä mieltä että palkkatyöntekijä on vapaampi kuin yrittäjä. Kannattaa harkita tarkkaan, haluatko luopua siitä vapaudesta. Ja ennen kaikkea, mikä on todellinen motiivi yrityksen perustamiseen.

Juurikin näin. Menestyvän ja myös edes jotenkin toimeentulevan yrityksen perustana on hyvä bisnessidea, ei se että "ei halua olla kenenkään orja". Yrittäjä se vasta "orja" on. Asiakkaiden, viranomaisten ja työntekijöidensä orja. Aloituksesta saa kyllä sen kuvan ettei ap:ssä ole yrittäjäainesta.

Mikä nyt on orjuutta... Sekö, että saat työpäivän päätteeksi unohtaa työasiat vai se, että kannat niitä murheita 24/7?

Sinuna miettisin muitakin kuin aineellisia resursseja. Yrittäjän on hyvä ymmärtää taloushallinnosta ja markkinoinnista, onko sinulla minkäänlaisia alan opintoja plakkarissa?

Entä se bisnesideasi, onko sinulla sen alan koulutusta ja oletko tehnyt markkinatutkimusta, että alueellasi on edes potentiaalisesri kysyntää ko. alan palveluille?

Jos heittäytyisit täysin uuden alan yrittäjäksi, mahtaako työtahtisi olla tarpeeksi nopea sille, että homma kannattaa? Tuttu alkoi käsityöalan yrittäjäksi, ja huomasi aika pian, että teki liian huolella ja hitaasti: asiakkailta ei voinut veloittaa todellista työaikaa, joten tuntiansiot jäivät todella vaatimattomiksi.

Noin puolet yrityksistä kaatuu ekan puolen vuoden aikana. Yhtään pelottelematta se on siten sinullakin hyvin mahdollista. Mieti, onko se iso katastrofi itsetunnollesi ja taloudellesi vai osaatko laskea sen elämänkokemukseksi?

Enkä nyt sano, etteikö kannattaisi kokeilla jo siksikin, että sittenpä et jää katumaan, ettet koskaan yrittänyt. Mutta realisti kannattaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Työntekijä ei ole orja. Hänellä on oikeutensa ja palkka ja vapaus lopettaa milloin tahansa. Työpaikalla kaikki työt ovat työnantajan töitä, ja työnantaja määrää niiden tekemisen, paikan ja ajan. Ja maksaa palkan. Säännöt eivät tee kenestäkään orjaa.

Näin sitä luulisi/toivoisi. Totuus on kuitenkin usein ihan toinen.

Näin kodinhoitajan vinkkelistä, kun työtehtäviksi sovitaan vain ruuanlaitto ja tiskikoneen täyttö ja tyhjennys, ei ehkä sovittuja sääntöjä sovitusti seuraa eteisessä odottava moppi, wc-pytyn puhdistusaine ja ohjeet kaakelisaumojen kalkinpoistoon isoista suihku- ja saunatiloista. "Täällä saa nuohota niin paljon kuin jaksaa" oli myös sellainen kivan ystävällinen tarjous. Ihan jees, mutta täysin ohi sovitun. Palkka n. 8 euroa. Oikean siistijän käynti talossa n. 160e/kerta, joten ei kovin vaikeaa ymmärtää, miksi jaksetaan jankuttaa aina "ohi sovitun". "Kun me luotetaan sinuun" :D Onko siivooja jotenkin epäluotettava? :D

Myöskään perheenjäsenten "Tuotko mulle sen limupullon sieltä kaapista, tarviin myös talouspaperia ja sakset, mulla ois nälkä, tee ruokaa nyt heti, kellarissa on mansikoita viitsitkö hakee?, missä mun ne punaiset housut on, voitko etsii?"- ei ollut sovittua.

Räävittömien kakaroiden vahtina oleminen ilman sopimista (koulusta tulija jätettiin mun kontolle mitään sanomatta, vaikka kuulemma oli joku kerhopaikka varattuna. Ehtona oli kotiin jäännille "jos olet kiltisti" :O Luulin, että on joku valvontamenetelmä, mutta ei ollut, vaan alettiin soitella, että miten meidän prinsessalla menee ja kerro niitä ja näitä terveisiä ja laita ruokaa nenän eteen ja eväät ulos jos menee...)

Kyllä osaa työnantajat olla yksiä perkeleitä. Ja jos et suostu noihin järjettömiin vaatimuksiin sopimusten ulkopuolelta, aletaan niin vittumaiseksi, ettei tosikaan. Mulle oli sen verran paska paikka tämäkin, ettei tullut edes karenssia, kun lähdin. Työkkärissä ihmeteltiin, kun soittivat niitä tarkastussoittojaan, että oletko tosiaankin vielä siellä? Arvata saattaa, että oli muitakin ennen minua, joille oli valehdeltu päin naamaa.

Nyt ovat ottaneet kuulemma koiran :D Laiskat paskat, kukahan ne jätökset siivoaa, ei ainakaan perheen pikku prinsessa, jolle tämä lemmikki on tietenkin otettu :D

Valitettavan paljon naiset juurikin perustaa kaikenmoisia nappikauppoja, jotka menee viimeistään valtion tuen jälkeen nurin. Lopuksi jää vain maksuja hoidettavaksi. Kannattaa yrittää, mutta pitää viivan alle jäädä jotakin. Käyttökulut lasketaan usein liian pieniksi, sekä hyvä idea voi vetää esim 4 kuukautta ja sitten ihmisten mielenkiinto loppuua ja hypetetään seuraavaa juttua.

Jos yritysidea liittyy johonkin pieneen putiikkiin yms, sen pitää olla todellakin hyvä ja laadukas. Sama koskee esim sisustusjuttuja. Verkostomarkkinoinnista ja muusta vastaavasta kotimyynnistä kannattanee pysyä erossa, olet kuitenkin riippuvainen jostakin firmasta. Isompaa yritystä, esim ravintolaa, viljelyksiä, rakennusfirmaa yms, niin saat kyllä opastusta siihen ihan ely-keskuksesta ja ihan maksullistakin konsulttia kannattanee käyttää kannattavuuslaskelmien tekemiseen.